Leskeys yhdistää

Nuo ihanat naiset teatterissa ja hurmaava Kekäläisen Pekka!

Me naiset, jotka nautimme hautausmaakävelyistä, voimme vertailla kokemuksiamme katsottuamme Leskikullat. Kuopion kaupunginteatterin Maria-näyttämöllä se sai ensi-iltansa marraskuun alussa.  Etsin tietoa netistä käsikirjoittaja ja televisiotuottaja Ivan Menchellistä (s.1960-luvulla) ja vinkkejä eri esityksistä. Näkemäni perusteella pidän enemmän alkuperäisestä näytelmän nimestä The Cementery Club kuin suomennoksesta. Leskikullat on jotenkin pehmennetty tai hellittelynimi. Kai kuolemalle voisi jo nauraakin?

Ensin kahvitellaan

Itse esityksessä on kyllä sähäkkyyttä ja kirpeyttä. Sanan säilä viuhuu säälimättä. Kun leskirouvat ovat vanhoja ystäviä, he tuntevat toisensa hyvin ja tietävät mitä kukin kestää. Kuopion teatterin naiset ovat myös henkilökohtaisia tuttuja, heitä yhdistää vuosien työtoveruus. Ilmeisesti aikuisia näyttelijänaisia on vähän teatterissa, koska apuun on saatu jo muutaman vuoden eläkkeellä ollut Hyvärinen. Loistava komedienne istuu joukkoon hyvin. Uskomattoman määrän syötävää hän on kahminut häistä laukkuunsa.

Ida (Katri-Maria Peltola), Lucille (Katriina Hyvärinen, vierailija) ja Doris (Annukka Blomberg) on loistava kolmikko. Dialogit ovat tarinaa eteenpäin vieviä.

Naiset valmistautuvat yhteisen ystävänsä häihin. Ovat he aika armottomia sanoissaan ystäväänsä kohtaan. Morsian on jo lähettänyt heille samanväriset puvut, kullekin omanmallisensa. Amerikan malliin he ovat morsiusneitoina.

Naiset tapaavat hautausmaalla, kukin toimii oman tyylinsä mukaisesti. Haudalle tulee myös yhteinen tuttu, lihakauppias Sam (Pekka Kekäläinen). Tulee se kyläänkin ja lupaa viedä naiset hääpaikalle.

Yllätyskäänne

Mutta mitä tapahtuukaan, kun Sam tulee naisia hakemaan. Hänellä on mukanaan vieras nainen Mildred (Natalil Lintala). Mutkallisia selityksiä riittää. Viileimmin suhtautuu Doris, hän kun aikoo jatkaa elämäänsä miehensä muistoa kunnioittaen. Lucille on aina valpas. Diivan elkeet paljastuvat hetkessä minkkiturkin alta. Ida taisi jo vähän ihastua.

On aika ryypyn

Häistä palatessa naisten meno on raisua. Otetaan lisää viiniä ja tanssitaan. Farssin tapaan lähtöjä ja tulemisia riittää.

Yö käy kohtalokkaaksi Dorikselle. Hän nukkuu pois.

Esitys on viihdyttävä, mutta se saa myös miettimään ystävyyttä ja yksinäisyyttä, elämää kaikkinensa.

Näytelmän on suomentanut Terttu Savola. Sovitus ja ohjaus on teatterinjohtaja Pekka Laasosen, joka yhdessä näyttelijöiden kanssa muokkasi tekstiä.  

Kuopion kaupunginteatterin tekninenkin henkilökunta on loistoluokkaa. Asiat ovat kohdallaan, katsoja sen kun nauttii.