Viikon runo
24, 18.6.2017
Taustalta
kuin korkokuva
viheliäisen kiireen
kaiken pölyisen metelin jälkeen
hiljaisuus
terävin ääriviivoin kajahtaa
lipunnostoon
vain luonto
puhuu ja unelma
huumaavan
minuutin ajan
taivaan
sini, pilvet, metsän humina,
linnut,
järven henkäys: oi kallis maa.
Emmehän muuta
kaipaa, enempää et vartio.
Jouko Tyyri Helsingin Sanomat 5.12.1956 kokoelmasta
Tämä maa Tekstejä Suomen itsenäisyyden
ajalta, Kirjayhtymä1997.Toimittaneet Keijo
Immonen ja Marja Mustakallio.
Jouko Tyyriä (vuoteen 1947 Laine) (s. 8. helmikuuta 1929 Helsinki –
9. toukokuuta 2001 Espanja) ei taideta runoilijana tuntea, mutta loistavana
sanantaitajana hänet tunnetaan. Sanomalehtikirjailija vailla vertaa.
Syvällisenä ajattelijana nuori Tyyri kirjoitti aforismikokoelman Takiaisia. Helsinki:
WSOY, 1950.
”Pääsisinpä niin pitkälle, että voisi vielä kerran alkaa kokonaan alusta!”
Tyyri pääsi ylioppilaaksi 1949. Hän työskenteli
vuodesta 1950 Savon Sanomissa, Suomen Kuvalehdessä (myös päätoimittajana
1973–1974), Helsingin Sanomissa ja Aamulehdessä kulttuuritoimittajana ja
kolumnistina sekä Yhteishyvä-lehden päätoimittajana. Tyyri oli Yleisradion
teatteripalvelun päällikkönä 1972–1973. Tyyri toimi 2. opetusministerinä Teuvo Auran
virkamieshallituksessa 1971–1972.
Pohjois-Savon
kirjallinen yhdistys Vestäjät ry
kutsui Jouko Tyyrin kunniajäsenekseen yhdistyksen uuden nousun myötä 1999.
Tyyri kuoli
sydänkohtaukseen toukokuussa 2001 ollessaan Espanjassa kävelemässä 400
kilometrin pituista Santiago de Compostelaan
johtavaa Pyhän Jaakobin pyhiinvaellusreittiä.
Jouko Tyyri
vaikutti myös Oriveden opistossa monella tavoin. Hän piti
asiaproosakurssejakin. Vaikuttava on hänen Teoksensa Kohtaamisia WSOY 2005.
Antologioista
en ole kirjoittajia ”viikon runoon” valinnut. Tämä on poikkeus ja sellaisenaan
erikoinen. Tässä vaikuttaa myös henkilökohtainen ystävyys ja arvostus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti