Hitaus on kannatettava asia
Viikon runo 50, 17.12.2017
Meidän
on yhä elettävä senkin jälkeen kun
valtiot
on
siunattu maahan, tai ei, sen oheen,
itsensä murhaajien, liioittelijoitten
hautuumaahan,
lähelle koiria,
maahan
jota hybris yhä ruokkii niin että siellä puut,
pihlaja, riippakoivu, lehmus tai kuusi
menestyvät,
on
elettävä niin kuin täällä on eletty jo neljä tuhatta vuotta
ja siitä neljäsataa tällä seudulla
alahuulta riiputtaen,
mietiskellen.
(runo
on osastosta Niin katosi voitto maailmasta)
Paavo Haavikko: Puut, kaikki heidän vihreytensä, Otava
2008.
Teos on julkaistu ensimmäisen kerran 1966.
Paavo Juhani Haavikko (25. tammikuuta 1931 Helsinki – 6. lokakuuta 2008 Helsinki) oli suomalainen kirjailija, runoilija ja kustantaja. Haavikko julkaisi yli 70 teosta. Hänen runokokoelmiaan on käännetty 12 kielelle. Haavikkoa pidetään yhtenä Suomen merkittävimmistä 1900-luvun jälkipuolen kirjailijoista ja runoilijoista. Hänet palkittiin muun muassa kansainvälisellä Neustadt-palkinnolla 1984 ja taiteen akateemikon arvonimellä 1994.
Haavikko kirjoitti runouden lisäksi lähes kaikkia kirjallisuuden lajeja. Haavikko oli paitsi kirjailija ja kustantaja, myös liikemies kiinteistö- ja metsäkauppa-alalla. Haavikko toimi kustannusosakeyhtiö Otavan kirjallisena johtajana 1967–1983 ja hän oli myös Otavan, Yhtyneet Kuvalehdet Oy:n ja Rautakirja Oy:n johtokuntien jäsenenä 1970-luvulla. Hänelle myönnettiin akateemikon ja Helsingin yliopiston kunniatohtorin arvonimet, mutta hän ei itse käyttänyt niitä.
Haavikko oli naimisissa kaksi kertaa: vuodesta 1955 kirjailija Marja-Liisa Vartion kanssa tämän kuolemaan (1966) asti. Vartion kanssa hänellä oli lapset Johanna (1956–1996) ja Heikki (s. 1960). Vuodesta 1971 kuolemaansa asti hän oli naimisissa kirjallisuudentutkija Ritva Haavikon kanssa.
Haavikko kuoli pitkäaikaiseen sairauteen Helsingissä lokakuussa 2008. Hänelle oli vasta edellisenä päivänä myönnetty Suomen kirjailijaliiton tunnustuspalkinto.
Haavikon kuoleman jälkeen hänestä ilmestyi kaksi elämäkertaa: Mauno Saari julkaisi vuonna 2009 kirjansa Haavikko-niminen mies. Heikki Haavikko julkaisi puolestaan vuonna 2015 muistelmakirjan isästään
Haavikko perusti 1975 kustannusyhtiö Art Housen, jonka siipien suojaan tuli
myöhemmin myös Jalava-kirjankustantamo. Vuonna 1988 Art House osti lisäksi Uusi Suomi -yhtiöiltä ammatti- ja
oppikirjallisuutta kustantavan Tietosanoma
Oy:n.
Art Housen runoteoksista
on jäänyt mieleen kokoelmien kauneus ja tyylikkyys, muuan muassa Markku Toivonen: Pimeä, kaunis puoliso, 1988.
Palkinnot
ja tunnustukset:
- Kirjallisuuden valtionpalkinto 1959,
1961, 1963, 1965, 1967, 1971, 1975, 1982
- Eino Leinon palkinto 1963 (ei
ottanut vastaan)
- Aleksis Kiven palkinto 1966
- Sokeain kuunnelmapalkinto 1967
- Valtion
näytelmäkirjallisuuspalkinto 1969
- Helsingin yliopiston
kunniatohtori 1969
- Neustadtin kansainvälinen
kirjallisuuspalkinto 1984
- Aikakauslehtien Liiton J. V.
Snellman -palkinto 1988
- Taiteen akateemikon arvonimi
1991
- Ruotsin Akatemian pohjoismainen
palkinto 1994
- Pohjoismainen näytelmäkirjailijapalkinto
1996
- Poeta Finlandiae, Vuoden
runoilija 1996
- Suomen kirjailijaliiton
tunnustuspalkinto 2008
- Samuli Paronen -palkinto 2008
Kekkosen käyttämät Haavikko-lainaukset ovat jääneet
elämään: ”Sillat voitetaan kulkemalla niiden ylitse.” Erityisen tunnettu on
Haavikon lausahdus parodian tarpeettomaksi käymisestä: ”Parodia on jo kauan
ollut mahdotonta. Ne tekevät sen itse.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti