Kunnianhimoa, intohimoa ja voitontahtoa

Missä on tahto – siinä on latu

Sari Harju. Kuva Petra Tiihonen
Ennen voittajan hymyä on takana paljon hikeä ja tuskaa.

En seuraa hiihtourheilua, mitä nyt uutisista ja Tulosruudusta sattumoisin näen. Lehdistä katson otsikot, miksi siis katsoisin näytelmän hiihtäjästä?
Kuopion kaupunginteatterin kevätkauden avajaisissa kuulin Tahto-näytelmästä. Loistavat näyttelijät vakuuttivat. Tyttäretkin innostuivat, niinpä me kolme naista suuntasimme upeaan teatteriimme.

Kirjailija ja dramaturgi Aina Bergroth on kirjoittanut vahvan näytelmän Aino-Kaisa Saarisesta.

Bergroth kirjoitti fiktiivisen näytelmän.

Huomasin hiihtäjän ja toimittaja-kirjailija Pekka Holopaisen yhteistyönä tekemän kirjan Tahto. Aino-Kaisa Saarisen kahdet kasvot (Teos 2016), mutta en innostunut lukemaan sitä esittelyä enempää.

Ohjaus - vierailija Heidi Räsänen, teatterin tekninen henkilökunta on mestariluokkaa; lavastus ja puvustus Jaana Kurttila, koreografia Liisa Ruuskanen, valosuunnittelu Lassi Kröger, äänisuunnittelu Timo Pönni, projisoinnit ja videot Jarmo Jääskeläinen.



Kuvassa edessä Virpi Rautsiala. Takana Sari Harju.

Voiko huippu-urheilija olla tavallinen ihminen?
Ohjaaja sanoo, että Saarinen on tavallinen ihminen mutta hän on myös erikoisyksilö. Hänen mielestään `mentaalinen lahjakkuus´ on kyky nähdä toisin, kääntää tosiasiat voitoksi.

Aino-Kaisa Saarinen puhuu näytelmän alussa videoesityksessä urastaan, viidentoista arvokisamitalin antamalla varmuudella. Hymyilevänä ja kauniina.

Hento Sari Harju Aino-Kaisa Saarisen roolissa yllättää vahvuudellaan. Taidot tiesin jo entuudestaan. Harjun vahva fysiikka on roolissa tarpeen. Lihakset ovat trimmatut. Samoin on laita Virpi Kuitusta näyttelevän Virpi Rautsialan kanssa. Lihaksikkaat hiihtäjät kilpailevat keskenään, mutta pohtivat myös roolejaan. Ovatko he sittenkin vain työkavereita?

Kuvassa edessä Virpi Rautsiala. Takana Sari Harju, Annukka Blomberg, Mikko Paananen ja Riina Björkbacka.

Saaristen sisarusten vahvuus ja kurinalaisuus on jo kotona lapsuudessa opittu. Maija-siskon (Riina Bjökbackan) kanssa kisailtiin marjanpoiminnassa. Myöhemmin hän jää helposti mitalisti-siskonsa varjoon, vaikka kannustaakin tätä. Koko perhe oli kilpailuhenkinen.  Isä (Ari-Kyösti Seppo) juoksutti tyttöjä talon ympäri sekuntikello kädessä.

Äiti (Annukka Blomberg) sentään miettii, että pitäisi olla jokin ammatti. Urheilu taitaa olla nykyään hyväksyttävä ammatti. Huumorin pilkahduksia esityksessä on silloin tällöin. Aino-Kaisan sulhanen saa tutaa sekuntikellon tikityksen, kun hän saapuu ensivisiitilleen perheeseen.

Oma erikoinen väriläikkä on Andre Agassi (Sirpa Taivainen-Ilmola (vierailija) tennistähden roolissa.

Andre Agassin ulkoinen olemus auki reuhottava turkki harteillaan ei vakuuta. Vaan urheilun mielipuolisuuden hän tunnistaa Aino-Kaisan eli Aikun tavoin. 

Tärkeä tehtävä on Aino-Kaisan miehellä Tomilla (Ilkka Pentti). Hän huolehtii kaikesta ja on kilpailumatkoilla mukana. Tom hoitaa lapsetkin, aluksi lapsikin on mukana kisamatkoilla. Jossain vaiheessa isän on helpompi jäädä kotiin, ja vain vaimo matkustaa kisamatkalle. Tomista välittyy lämminhenkinen ja rakastava kuva.

Tom on kaikessa Aino-Kaisan turva

llman valmentajaa eivät hiihtäjät pärjää, vaan joutuvatko hiihtäjänaiset kilpailemaan valmentajan
Jamppa Riski (Mikko Paananen) ajasta. On kova isku Aino-Kaisalle, kun valmentaja luopuu tehtävästään.
Kun lopettaa huipulla ollessaan, voi urheilun parista löytyä työpaikka, kuten Kuitusella.

Lavastus Maria-näyttämölle vaatii luovuutta. Hyvät oivallukset toimivat käytännössä. Autonrenkaista syntyy vaikka olympiarenkaat.

Kun valtava Suomen lippu leviää katsojien yli, ei harsomainen kangas edes hiuksia sekoita.
Innostava esitys saa katsojan pohtimaan mitä kaikkea urheilijalta vaaditaankaan.

"Kyllä me tytöt tykättiin ja viihdyttiin."

Kuvassa edessä Sari Harju. Takana Ilkka Pentti, Mikko Paananen, Annukka Blomberg, Riina Björkbacka, Ari-Kyösti Seppo ja Sirpa Taivainen-Ilmola. Kuva Petra Tiihonen.

Ritva Kolehmainen
Kuvat Petra Tiihonen