Hopeatähtien PIKKUJOULU-esitys, VALKOHAMMAS ti 11.12. klo 13

Kiitos kaikille teille, jotka olitte katsomassa 27.11. Hopeatähti-elokuvaa!

Mukavastihan väkeä olikin. Vuosi lähenee loppuaan, mutta on vielä Hopeatähtien

PIKKUJOULU-esityksen aika, VALKOHAMMAS ti 11.12. klo 13!

Huomasittehan Hopeatähdet Elokuvafestivaalin ohjelman taka-aukeamalla mainoksen.

Valkohammas (1906) on seikkailullinen tarina Alaskan kultamailta.  Se pohjautuu Jack Londonin White Fang -seikkailuromaaniin vuodelta 1906. Köyhän lapsuuden San Franciscossa elänyt London (1876 – 1916) päätyi merille, sitten kulkuriksi, irtolaisena vankilaan, ja lopulta joksikin aikaa Kalifornian yliopistoon. London kuuli jääkenttien kutsun 21-vuotiaana ja suuntasi Kondiken kultarynnäkön etulinjaan, tarinoiden kultamaahan. Siellä hänestä tuli kirjailija. Valkohammas on kaikkien aikojen rakastetuimpia seikkailuromaaneja. Se on julkaistu lukemattomina painoksina kautta maailman. Ihmisluonto heijastuu vasten villiä luontoa, niin hyvässä kuin pahassa.

Valkohammas kertoo sudenpennun elämästä Yukonin erämaissa. Valkohammas kasvaa luonnon ehdoilla, päätyy intiaanien leiriin ja saa nimensä leirin päälliköltä Harmaalta Majavalta. Valkohampaan suonissa kuohuu hurjia vetokoiriakin villimpi suden veri. Kohtalon onnettomien käänteiden kautta Valkohammas päätyy viheliäisen Kauno-Smithin piinaamaksi tappelukoiraksi. Ratsupoliisi Weedon Smith pelastaa Valkohampaan Smithin kynsistä ja saa palautettua Valkohampaan uskon ihmisiin.

Tekstitys suomeksi 87 min. K7. 8 euroa. Animaatio, Koko perheen, Seikkailu

Ohjaus:

Alexandre Espigares

Ohjaaja ALEXANDRE ESPIGARES voitti 2013 Oscarin lyhytanimaatiolla Mr Hublot. Siinä Espigares kuvasi omaperäistä teknoutopiaa - tai painajaista.

VALKOHAMMAS osoittaa, että luxemburgilainen Espigares on myös verraton luonnon kuvaaja. Lumisen Alaskan äärettömät erämaat, susilauman elämä, koiravaljakot ja kullankaivajat loihditaan valkokankaalle uljaana animaationa. Tarina kerrotaan Valkohampaan näkökulmasta.

Käsikirjoitus:

Philippe Lioret, Serge Frydman, Dominique Monfery

Näyttelijät:

Alkuperäisversion äänirooleissa Nick Offerman, Rashidfa Jones, Paul Giamatti, Eddie Spears

Levitykseen saadaan englanninkielinen alkuperäisversio sekä Pekka Lehtosaaren loihtima suomenkielinen versio, jossa jääkenttien kutsuun vastaa melkoinen kaarti, mm. Antti Reini, Jukka Pekka Palo, Jukka Voutilainen, Jussi Lampi ja Pertti Koivula. Kultakuumeen maisemissa ei nähty liikaa naisia, mutta Jonna Järnefelt (Maggie Scott) ja Nita Lohi (Vichi) ovat sentään mukana.

PUHUMME MYÖS SUOMEA!
Suomenkielisen version ohjaus Pekka Lehtosaari
Suomenkielisissä äänirooleissa:
WEEDON SCOTT Antti Reini
HARMAA MAJAVA Jukka-Pekka Palo
JIM HALL Jussi Lampi
MARSHALL TODD Pertti Koivula
MAGGIE SCOTT Jonna Järnefelt
KAUNO SMITH Jukka Voutilainen
VICHI Nita Lohi
KOLME KOTKAA Rasmus Lehtosaari
ASSISTENTTI Ruska Lehtosaari
CURTIS Pekka Lehtosaari

 

 

 

Ritva-Annikki

Kuopiossa luotetaan kansanmusikaaliin voimaan                

Kuopion kaupunginteatterin tilaustyö Kilpakosijat on Sari Kaasisen (musiikki) ja Tommi Auvisen (dramatisointi ja ohjaus) neljäs yhteistyö.

Tiukassa taloudellisessa tilanteessa on järkevää esittää kotimaista tuotantoa.

– Välttämättömyydestä on tehty hyve, sanoo teatterinjohtaja Lasse Lindeman.

– Kulttuuripoliittisesti on arvostettavaa, että tehdään uutta kotimaista. Luodaan työtä kotimaisille tekijöille.

Kuopion teatterilaiset osaavat laulaa, se on moneen kertaan todistettu. Ja tanssiinkin teatterissa taivutaan. Musikaaliin täällä riittää karismaattisia näyttelijöitä.

Luin uudelleen Maiju Lassilan Kilpakosijat (Karisto 1913) vasta näytelmän katsottuani. Hämmästyin kielen voimaa. ”Tuvassa oli nyt makea lämmin.” Niin oli teatterissakin. Auvinen on nykyaikaistanut tekstin vanhaa säilyttäen.

Mauri Saikkonen Ukko, isä, Sikasena saa avausrepliikillään katsojat heittäytymään mukaan. Eläkkeeltä teatteriin vierailijaksi tullut Saikkonen näyttää koomikon lahjansa. Nauru on katsojilla herkässä, ei tarvitse pelätä olevansa lapsellinen ja samalla voi nauraa vähän itselleenkin. Tyhmyydelle saa nauraa, ivalle ei ole sijaa.

Mutta Sikasilla menee huonosti; piika lähtee, renki lähtee. Mikä avuksi isän ja aikamiespojan talouteen? Pekka Sikanen (Markus Petsalo) sen äkkää: akka pitäisi saada.  Ja rikas. Vaan kumman?

Naapurissa on Saastamoisen leski Kaisa (Sari Happonen), mutta tällä on muitakin ottajia.

Niinpä lähtevät miehet kiertoteitse muka muita asioita hoitamaan salaa toisiltaan kilpakosintaan.

Kosiomatkaa ennen kuitenkin on käytävä rippikoulu, sillä niin isä kuin poikakin ovat lukutaidottomina rippikoulun laistaneet.

Aikamoiset kinkerit pitäjätuvassa syntyvätkin lukkarin (Tapani Korhonen) koulussa. Naimalupa ei heltiä ilman viinavoitelua.

Petsalo hurmaa mahtipontisella virrenveisuulla: ”Pois maailman tavara…”

Yhteislaulut rytmittävät

Kosintamenoissa tarvitaan oivaa puhemiestä (Pekka Kekäläinen), ja sivujuonia näytelmässä riittää.  Myös Jukka Auvinen Antti Leskisenä naurattaa ja narraa naisväkeä. Ja naiset kutittavat miesten mieliä härnäyslauluillaan.

Kansanmusikaali rytmittyy tanssien ja laulujen tahtiin. Naiset haikailevat miesten perään: Kunpa se joku tulisi… Värttinäistä, mutta myös nasakkaa työväenlaulujen poljentoa. Miesten kosintatanssi on ripsakka pala. Kuvaan kuuluu myös yksinjääneen naisen (Seija Pitkänen) haikea laulu: Toisia naidaan, minua ei narratakaan…

Ilman ryyppyreissua ei kansanmusikaalissa selvitä. Mutta Sikaset eivät sikaile. Poika Sikanen on naisten mieleen, kukin sujauttaa tälle omalla tyylillään, salaa tai keikistellen, itse tekemänsä tuluskukkaron.

Monia hauskoja mielihyvää tuottavia yksityiskohtia Kilpakosijoissa on. Katsoja on koukussa, kun Ilkka Pentti ottaa hevosen roolin. Teatterin taikavoima saa uskomaan, että köyden päässä on härkä, vaikka vedetäänkin vain yhtä köyttä. Mammonan perään olevat rehvastelevat rahoillaan nyt ja aina.

Pelkistetty lavastus antaa tilaa esitykselle. Savolainen jahkailu ja yksinkertainen sanaleikki pääsee oikeuksiinsa ”luukkuleikillä” kuolleesta Siistisestä, siitä pitkästä Siistisestä – sekö pitkä Siistinen – sekö joka kuoli – Siistinenkö. Pitäneekö näyttelijöiden pokka joka esityksessä.

Tampereelta vieraileva ohjaaja Auvinen sanoi: – En ole monta kertaa saanut tehdä näytelmää näin kauniiseen lavastukseen.

Kilpakosijat. Kantaesitys Kuopion kaupunginteatterin Suurella näyttämöllä 4.9.2010

Dramatisointi Tommi Auvinen, musiikki Sari Kaasinen
Ritva Kolehmainen