Aino Tapaninen (vas.), Kaarina Kuusela ja Hartti Lehtimäki
panivat sotaorpojen tarinat kansien väliin.
Pohjois-Savon sotaorvot kertovat
Toimittaneet Kaarina Kuusela
Pohjois-Savon Sotaorvot ry 2011.
220 s.
Kirjan ulkoasun suunnittelu ja taitto:
Hartti Lehtimäki
Painopaikka: Kopijyvä Oy
Lokakuussa julkistettiin Pohjois-Savon Sotaorvot ry:n komea teos Me isänmaan isättömät.
Yli 50 sotaorvon lapsuuteen painottuvat kertomukset ovat tärkeää luettavaa asian ulkopuolisillekin, sotaorvot voivat saada kirjasta vertaistukea.
Isät ovat kasvokuvineen kirjassa mukana. Lapsuuskuvat ovat hellyttäviä, kaikkiaan kuvia on lähes puolentoista sataa.
Tällaisista kokoelmista etsii mielellään tuttujen tai tutun paikkakunnan tarinoita. Kirjan toimittajien kertomukset ovat mukana. Aino Tapaninen kirjoittaa, että hän jäi kaksivuotiaana orvoksi. ”Me lapset kuvittelimme, että isä oli joutunut sotavangiksi ja tulee jonkin päivänä kotiin.” Maalla sotalesket itkivät surunsa lypsyjakkaralla lehmän kylkeä vasten.
Kaarina Kuuselan lapsuusmuistot tulevat Posiolta. Isä ehti saada rintamalle tiedon vauvasta, mutta ei koskaan palannut. Kuuselakin kirjoittaa miten asioita piti kuvitella, kun niitä ei ymmärtänyt. Evakkotaival oli perheen kohtalona. Kun he palasivat, talo oli ihmeen kaupalla kunnossa. Sen pirtissä pidettiin kouluakin kunnes saatiin uusi koulutalo ja asuntola pitkämatkalaisille. Tuota asuntola-asiaa ei tule ajatelleeksi kotoaan koulua käynyt. Orpojen oli varmasti raskasta asua erillään perheestä. Mutta selviytyjiä heistä on kasvanut.
Pieni maa – suuret menetykset otsikon alla Matti Tuhkanen kirjoittaa. ”Lapsuus- ja nuoruusvuosinaan sotaorvot eivät juuri puhuneet sotaorpoudestaan eivätkä myöhemminkään.”
Hän jatkaa, että vasta eläkeiässä muistot ja isättömyyden traumat nousevat esiin. Aiemmin jopa hävettävistä tunteista voidaan nyt puhua ja kirjoittaa.
Pitkän surun kirjoja on tehty jo parikymmentä. On tärkeää saada sotaorpojen muistelukset talteen jälkipolville.
Järjestäytyminen on nuorta, sillä ensimmäinen paikallisyhdistys perustettiin Lahteen 1999.
Pohjois-Savon Sotaorvot ry perustettiin syksyllä 2007 ja se kuuluu Kaatuneitten Omaisten Liittoon. Jäsenmäärä on noin 370. Puheenjohtajana toimii Laila Vainio Kuopiosta.
Kirjan aineiston ovat tuottaneet maakunnan sotaorvot kymmenestä eri kunnasta; eniten kirjoittajia on Kuopiosta ja Siilinjärveltä. Kirjan ovat toimittaneet sotaorvot Kaarina Kuusela (toimittaja, eläkkeellä) ja Aino Tapaninen (atk-opettaja, el.). Ulkoasu ja taitto on graafikko Hartti Lehtimäen käsialaa, historiakatsaus lehtori (el.) Matti Tuhkasen ja kannen valokuva sotaorvon pojan Kari Tuovisen.
Kaatuneitten muistoksi on kirjoitettu myös runoja. Ne herkistävät lukijan, kuten kertomuksetkin.
Suonenjoelta Anja Vottosen Sotaorpo-runo alkaa näin:
”Oli sota ja ankeat ajat sen
meitä lapsia viisi alle kymmenen.
Saapui eräänä päivänä katsomaan
tuo naapurin rouva ja kyselemään:
Mitä kuuluu isälle rintamalle,
onko kirjeitä tullut tulvimalla.”
Surullisesti päättyi tämäkin runo, sillä posti toi mustan kirjeen.
