Enwald - Rilken mestarisuomentaja

TAI-teos teki kulttuurityön Rilke-suomennoksilla

Edesmenneen Juha Virkkusen arvio ensimmäisestä Rilke-suomennoksesta on laittamattomasti sanottu: Ihana kirja. Ja Otto Lappalainen kirjoitti Sonetit Orfeukselle -teoksesta, Kiiltomato 8/04 Enwaldin kulttuuriteon arvo on mittaamaton. Näihin on helppo yhtyä.

Luova kirjoittaja -teoksesta (Gummerus 1980) alkoi tutustumiseni Liisa Enwaldin kirjalliseen maailmaan. Taitava kirjoittaja on myös erinomainen suomentaja, minkä osoittavat hänen Rilke-suomennoksensa:

– Rilke, Rainer Maria, Kirjeitä nuorelle runoilijalle. TAI-teos 1993. ntamo 2012
– Rilke, Rainer Maria, Hiljainen taiteen sisin. Kirjeitä vuosilta 1900–1926. TAI-teos 1997. ntamo 2012
– Rilke, Rainer Maria, Marian elämä – Das Marien-Leben. TAI-teos 1998. ntamo 2012
– Rilke, Rainer Maria, Die Sonette an Orpheus – Sonetit Orfeukselle. TAI-teos 2003. ntamo 2012
TAI-teos julkaisi suomennokset, uusintapainokset ntamo.
Lisäksi Enwald on suomentanut n. 50 yksin- ja kuorolaulutekstiä Sibelius-Akatemian Laura-tietokantaan.

UUSIA RUNOJA, NEUE GEDICHTE

Rainer Maria Rilke
Suomentanut Liisa Enwald
NTAMO 2016. 227 s.

FT Liisa Enwaldin viimeisin Rilke-suomennos on Uusia runoja, Neue Gedicte (1907). Enwald sai Rilke-suomennoksestaan vuoden 2017 Kääntäjäkarhu-palkinnon. Enwald toimii Elämäntarina-lehden päätoimittajana ja hänen oma julkaisunsa on esseekokoelma Kesken (ntamo 2015). Hänelle myönnettiin Eino Leinon palkinto 2016. Kadonnut talo ja muita paikkoja on Enwaldin uusin esseekokoelma, ntamo 2018.

Rainer, alun perin René Karl Wilhelm Johann Josef Maria Rilke (1875–1926) oli itävaltalainen runoilija, joka uudisti eurooppalaista runoutta. Puhutaan myös esinerunoudesta. Dinggedict-sanaa Enwald kritisoi. Se ei kata sitä avaruutta, joka uusissa runoissa on.

Tuttuun tyyliin kokoelmassa on alkuperäinen runo suomennoksen viereisellä sivulla. Voin leikitellä sanoilla koulusaksallani ja ihastella Enwaldin upeita sanakäännöksiä.

Uusia runoja -kokoelman olen pariin kertaan kokonaan lukenut, arvosteltavien pinossa se vain yhä on. Luen, mutta arvostelulukemiseen eivät voimat tahdo riittää. Selaan kirjaa usein ja poimin runon sieltä täältä. Pysähdyn Gaselli-runoon.

Voisiko riimisana lumoustasi

sointuvaan muotoon koskaan tavoittaa?

On sointu sinussa – ja katoaa,

lehvä ja lyyra nousee otsaltasi.

Myös Yksisarvinen-runossa on herkkyyttä. ”Sieraimessa värähti arka jano näkyviin.”

Runoja lukiessa voi oppia katsomaan.

Liebes-Lied  – Rakkauslaulu on hurmaava. Runo on myös sävelletty.

 

Enwald kertoo, Uusia runoja yli sadan vuoden takaa -otsikon alla, kuinka hän sai puoli vuosisataa sitten Rilke-arvan.

Saammeko vielä jatko-osan, Der Neuen Gedichte Anderer Teil, luettavaksemme?

Enwaldin teoksista on vara valita lukemista. Suosittelen. - Luova kirjoittaja. Gummerus 1980. - Kaiken liikkeessä lepo (väitöskirja Mirkka Rekolasta). SKS 1997. - Intervalleja (esseitä). TAI-teos 2001. - Pohjajään ilo. Helvi Juvosen runoudesta. SKS 2006. - Elämä tarinaksi (Marja-Riitta Vainikkalan ja Anja Vähäahon kanssa) KVS 2003. - Virren virtaa (Tuula Hökän kanssa) KVS 2010. - On ruusu putkahtunna. Kirjoituksia joululauluista    (Esko Karppasen kanssa). ntamo 2014. - Kammioiloa. ntamo 2013. - Kesken. ntamo 2015.

 

KIELLETTY PLANEETTA SAVONNETTUNA

SCIFI-VILIMIT 4 –7.10.2018

Kino Kuvakukko, Vuorikatu 27

 

SCIFI-VILIMIT-elokuvatapahtuman avajaisnäytös torstaina 4.10.2018 klo 18 Kino Kuvakukkoon (Vuorikatu 27, Kuopio).

Illan ohjelma käynnistyy alueellisen elokuvakeskuksen ISAK ry:n puheenjohtajan Jukka Kanasen, avajaiselokuvan savontaja Olavi  Rytkösen juttutuokiolla Kuvakukon lavalla (n. 10 min), minkä jälkeen luvassa on ainutlaatuinen elokuvaelämys: tieteiselokuvien klassikko KIELLETTY PLANEETTA  (Forbidden Planet, USA 1956, K12, 98 min) – SAVON KIELELLÄ!

Scifi-Vilimit 2018:n koko ohjelma: ks. www.vilimit.fi

 

 

ks. www.vilimit.fi

SCIFI-VILIMIT 4 –7.10.2018                                    

Kino Kuvakukko, Vuorikatu 27

 

SCIFI-VILIMIT-elokuvatapahtuman avajaisnäytös torstaina 4.10.2018 klo 18 Kino Kuvakukkoon (Vuorikatu 27, Kuopio).

 

Illan ohjelma käynnistyy alueellisen elokuvakeskuksen ISAK ry:n puheenjohtajan Jukka Kanasen, avajaiselokuvan savontaja Olavi  Rytkösen juttutuokiolla Kuvakukon lavalla (n. 10 min), minkä jälkeen luvassa on ainutlaatuinen elokuvaelämys: tieteiselokuvien klassikko KIELLETTY PLANEETTA  (Forbidden Planet, USA 1956, K12, 98 min) – SAVON KIELELLÄ!

 Scifi-Vilimit 2018:n koko ohjelma: ks. www.vilimit.fi

 

 

Kuopion kaupunginteatterilaiset osaavat laulaa

 Äidinmaa-musikaalissa Kuopiossa lauletaan komeasti
 - yksin, duettona ja ryhmänä

Kuopion Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä sai ensi-iltansa Äidinmaa-musikaali

syyskuussa.

Aarni Kuorikosken, Esa Niemisen, Niklas Rosströmin alkuperäistarinan pohjalta käsikirjoituksen on tehnyt Annina Enckell, laulujen sanat hän on tehnyt yhdessä Sinikka Svärdin kanssa. Tekijät ovat vielä vieraita, kuten ohjaajakin, Snoopi Siren. Tutustutaan esitysten myötä.

Enckell oli muun muassa Muumit Rivieralla -elokuvan yksi käsikirjoittajista. Svärd on tunnettu lauluntekijä. Snoopi Sirenillä on juuria Kuopiossa alakouluajoilta.

Pitkään synnytetty teos sai viime vuonna ensi-iltansa Espoon kaupunginteatterissa.

Mikko Rantaniva ja Lotta Vaattovaara

Näyttävästi musikaalia on lanseerattu Kuopiossa, mainos teatterin seinällä on herättänyt huomiota.

Musiikin ovat säveltäneet Esa Nieminen ja Niklas Rosström. Suuri joukko teatterilaisia on mukana. Lotta Vaattovaara palasi keväällä synnyinkaupunkiinsa äitiysloman sijaiseksi vuoden sopimuksella. Hän näyttelee tähtiparia yhdessä Mikko Rantanivan kanssa.

Lisää liikettä lavalle tuovat Annamari Eerola, Waltteri Haapaniemi, Johanna Hopia, Hanna Raittila ja Jukka Väinölä.

Orkesteri kantaa musikaalia – Markku Lehikoinen, Tapio Nykänen, Marko Salmela ja Toivo Rolser. Harjoituspianisti ja orkesterin johto esityksissä Tapio Nykänen.

Ensimmäinen näytös on vähän sekava, en saa langanpäästä kiinni. Laulujen riimit tuntuvat päälle liimatuilta, mutta ne unohtuvat, kun musiikki vie mukanaan.

Sukupolvitarinaa eletään kahdessa aikatasossa. Sodan päättymisen aikaan syntyneelle näytelmän asiat ovat  tuttuja, mikään ei yllätä Suomi-filmejä katsonutta. Olavia (Mikko Rantaniva) pidetään onnenonkijana ja kulkumiehenä, mutta hän paljastuu maanmittausinsinööriksi. Annikin (Lotta Vaattovaara) saa kokeilla vaaitusta.

Perunkirjoituksesta tapahtumat alkavat vyöryä. Kyläkauppa on keskeinen paikka esityksessä. Lavastus toimii näppärästi. Kuopion kaupunginteatterin tekninen osaaminen on tunnetusti komeaa.

 Ritva Grönberg ja Johanna Kuuva

70-vuotias Anni (Ritva Grönberg) on loistava, sydämellinen kauppias. Annin äiti (Virpi Rautsiala) myös pätevä roolissaan. Luontevasti hän tekee salakauppaa, myy tiskin alta. Häntä liikuttaa raha. Sukupolvitarinaan kuuluu myös Laura, Annin tyttärentyttärentytär (Johanna Kuuva). Hän näytteli vahvasti Jäähyväiset Pamela Andersonille -esityksessä. Markus Petsaloa on mukava nähdä vierailijana. Muistan hänet monista herkistä rooleista.

Väliajan jälkeen esitykseen tulee vauhtia. Tehtailija Erkki Aarninheimo (Pekka Kekäläinen) junailee asiat itselleen edullisesti Vienon kanssa.  Olavi on lähtenyt sotaan, hän kirjoittaa Annille ja Anni kirjoittaa myös, mutta välikäsi korjaa kirjeet. Näytelmä panee kysymään; mikä oikeus ohjaa Vienoa.

Kapakkalaulajan ja äidin välissä on ristiriita.
Kuvassa Virpi Rautsiala ja Lotta Vaattovaara

Anni synnyttää Olavin lapsen, eikä Olavi tiedä lapsesta. Äiti joutuu antamaan lapsensa Ruotsiin. Oudolta kuulostaa vilkuttamisen halu vahvoihin vaatteisiin kapaloidulle lapselle. Sotalapsi-tarinat ovat tuttuja kirjallisuudesta.  Anninkin lapsi palaa Suomeen, mutta ei osaa kieltä eikä pullantuoksussa kasvanut lapsi viihdy karkean ruisleivän maassa.

Äidinmaa on kokonaisuutena vahva kuva sota-ajan tapahtumista ja vahvoista naisista. Asioista vaietaan, kun on valittava rahan tai rakkauden välillä.

Rooleissa:
Anni 20 v. Lotta Vaattovaara
Anni 70 v. Ritva Grönberg
Vieno, Annin äiti Virpi Rautsiala
Laura, Annin tyttärentyttärentytär Johanna Kuuva
Olavi Mikko Rantaniva
Erkki Aarniheimo, tehtailija Pekka Kekäläinen
Sofia, Erkin tytär Lina Patrikainen
Veikko, Erkin poika Karri Lämpsä
Reijo Helminen/Antero Markus Petsalo (vierailija)
Nimismies Mikko Paananen
Ossi Helminen/lakimies/maanviljelijä/pappi Ilkka Pentti

  Kuvat Sami Tirkkonen 

Näytelmän käsiohjelma (Maija Voutilainen, Sami Tirkkonen, Antti Voutilainen. Grano Oy, Kuopio,  2018) on komea valokuva-albumi, joka kantaa muistoja.

 

Kuopion kaupunginteatteri avasi syyskauden vahvalla puheteatterilla

Kuopion kaupunginteatteri avasi syyskauden vahvalla puheteatterilla

Eeva-tytär kirjoittaa äidilleen, sillonkin kun äiti on taas lähtenyt

Ingmar Bergmanin 100-vuotissyntymäpäivän juhlavuonna hänen klassikkoteoksensa on innoittanut monia teatterintekijöitä.

Kuopion kaupunginteatterin ohjaaja Olli-Matti Oinonen ohjasi Maria-näyttämölle kamarinäytelmän Syyssonaatti. Äidin ja tyttären tunteet ovat lukossa, jotka avautuvat pitkissä yökeskusteluissa. Hienosti rytmitetyt pitkät dialogit näyttävät puheen voiman. Tässä näytelmässä ei huudeta toisten sanojen päälle, vaan jokaiselle on aikaa. Ohjaaja näyttää luottavan vahvojen naisten osaamiseen.

Charlotte (Annukka Blomberg) on maailmankuulu pianisti, joka tulee vierailulle tyttärensä Eevan (Katri-Maria Peltola) kutsumana. Edellisestä tapaamisesta on kulunut seitsemän vuotta.

Tyttäret repivät äitiä kumpikin taholleen

Eeva on avioitunut papin (Ari-Kyösti Seppo) kanssa. Heidän kanssaan pappilassa asuu Helena-sisar (Sari Harju). Eeva halusi pappilaan sairaan sisarensa huolehtiakseen hänestä. Oman lapsensa pariskunta oli menettänyt traagisesti.

Charlottelle ei ole etukäteen kerrottu Helenan läsnäolosta.

 

Vierailun alussa tapaaminen sujuu korrektisti, mutta ruumiinkieli kertoo paljon, halauksista puuttuu lämpö. Esitystä voi lukea myös rivien välistä. Monetkaan sanat eivät auta ihmisiä ymmärtämään toisiaan. Äidillä ja tyttärellä ei aina ole yhteisiä sanoja.

Äidin yöllinen painajainen on riipaiseva kohtaus.

Eeva on katkera äitiään kohtaan, syyttää häntä laiminlyönneistä ja rakkaudettomuudesta. Hän ei ollut läsnä kotona ollessaankaan. Äiti eli myös kotiäitivuosia, mutta halusi takaisin maailman lavoille palvotuksi konserttipianistiksi

Chopinin ja Beethovenin pianokonsertit ovat läsnä näytelmässä. Kun Charlotte soittaa Chopinin Preludin, Eeva nauttii kuulemastaan. Äiti puolestaan vaatii tytärtään soittamaan saman kappaleen hänelle. Eeva tajuaa, ettei äiti ole tyytyväinen esitykseen. Tytär on tarkkavaistoinen, yhdestä sanasta hän huomaa tuoda illaksi viskiä.

Näytelmä herättää monenlaisia tunteita, vähän sen mukaan kenen roolia heittäytyy seuraamaan. Suurten taiteilijoiden lasten elämä voi olla ristiriitaista. Helppoa ei ole esiintyvillä taiteilijoillakaan.

Sari Paljakka on luonut kalsean kylmän kodin. Lavastus heijastaa sitä rakkaudettomuutta, mikä itse näytelmästäkin paljastuu. Valomaailma tukee tunneilmastoa.

Asut, äidin Dior-luomuksesta tyttären nuutuneisiin vaatteisiin kertovat omaa kieltään.

Äidillä on  herkkä puolensa

Tämä näytelmä on hyvä katsoa ja kuulla jonkun kaverin tai ystävän kanssa. Keskusteltavaa riittää.
Järkyttävän hyvä esitys.

Ritva Kolehmainen

Kaikki valokuvat: Sami Tirkkonen

 

 

Hopetähti aloitaa syyskauden tiistaina 11.9.

           

 

Kulttuuri on elämän suola

Kuopion kaupunginteatterin ja Kuvakukon esitykset kannattavat katsojaa arjessa

Hyvä teatteriesitys on kasvattava kokemus ja arjen suola. Esitykset opettavat itsetuntemusta ja sivistävät, auttavat näkemään maailman ympärillä. Yksikin ahaa-elämys alkaa vaivihkaa toimia, eikä esitys jää hetken hurmaksi.

Viime talvi oli minulle poikkeuksellinen monessa asiassa. Esitysten saavutettavuus on aina tärkeä juttu, enkä enää käynyt esimerkiksi Helsingissä teatterimatkoilla, kun en pääse samana iltana kotiin.

Mutta Kuopion kaupunginteatteri on liki kadun toisella puolella, sinne kepittelen joskus tyttärien kanssa.

Kevättalven näyttäviä teatterin omia esityksiä olivat muun muassa Miisa Lindénin ohjaama Siipirikkoja ja Matriarkkoja eli kuule meitä, Kaija Koo. Lindén muistetaan entuudestaan Kuopiossa muun muassa Sari Harjulle kirjoitetusta Rotunainen-monologista.

 

Virpi Rautsiala ja Katri-Maria Peltola

 

Siipirikkoja ja Matriarkkoja eli kuule meitä, Kaija Koo:  Kuusi naista joutuu yllättävään ja kiperään tilanteeseen juuri, kun itsenäistä suomalaista naista juhlistava huikea gaala on alkamassa. Naisille tuttu tilanne, vessajono.  
Mitä tapahtuu, kun naiset eivät enää hallitse tilannetta. Omia lukkoja puretaan.  Kyllä naisjoukko on taitava ja Minna Canthin hengessä vedetään yhtä.

Musiikki ja tanssi on komeaa. Itse ´päämatriakka´ Armi Kaulakumpu (Katri-Maria Peltola) on ajanut pitkän matkan kuullakseen naisten gaalan pääpuhujaa (Ritva Grönberg).

Armi Kaulakumpu on periaatteen nainen kuin Niskavuoren naiset. Ite pärjään. Hän ei niin vain mielipiteitään muuta. ”Minkä minä sille voin, että mulla on tällaanen luanne.” Loistava murteen taitaja! Vaikka kaikki naiset ovat mainioita rooleissaan, Peltola on ihan mahdottoman hyvä. Vähän Armi on pehmennyt, kun hän suhtautuu jotenkin alistuvan hyväksyvästi, kun hänen poikansa sanoo nimekseen naisen nimen.

Katsoin näytelmän nuoremman tyttären kanssa. Hänelle varmaankin Kaija Koon laulut ovat tärkeämpiä kuin minulle, toki minäkin ne tunnistan.

Ja tänne siis päätyivät lukuisat korkokengät, joita syksyllä kerättiin

Juha Jokelan Patriarkka oli myös vahvojen näyttelijöiden juhlaa.

Olli-Matti Oinosen ohjaus ja lavastus ovat mestariluokkaa. Perhedraama näyttää sukupolvien kuilun, johon monet kompastuvat. Kaiken taustalla on ydinvoima, menossa jo neljännen sukupolven ydinreaktorit. Arjessa tuskin edes tulemme ajatelleeksi uhkia, joita ydinvoimaan liittyy.

Pääosissa ovat Heimo Harju (Pekka Kekäläinen) ja Virpi Harju (Sari Happonen). Eläkeläispariskunta viettää leppoisaa elämää Normandiassa. Vaan Heimo saa päähänsä mielestään loistavan idean, palataan Suomeen. Heimo uskoo vielä panevansa asiat kuntoon kotimaassaan, mutta tarvitaanko häntä.
Vaimo revitään juuriltaan, sillä hän on kotiutunut uuteen kotimaahansa syvästi.

Perhedraaman muut roolit: Riina Björkbacka, Topi Korhonen, Johanna Kuuva, Anna Kuusamo, Mikko Paananen, Lina Patrikainen, Ilkka Pentti, Mikko Rantaniva.

Esitys on loistavaa puheteatteria, jossa pojan, Jarnon 40-vuotissyntymäpäivät taustana antavat satiirin keinoin  hyvän kuvan tilanteesta. Puhumattomuus tuhoaa. Moni voi peilata omia totuuksiaan esityksen edetessä. Pohdittavaa riittää pitkään.

Moni ystävä jo kyselikin, että joko olet katsonut esityksen. Yhdessä sitten pidetään kahvilaparlamenttia.



Kuvassa Sari Harju ja Johanna Kuuva. Valokuva Petra Tiihonen.

Pilvi Hämäläisen kirjoittama Jäähyväiset Pamela Anderssonille on ärhäkäs ja räväkkä esitys, jonka ohjasi Olli-Matti Oinonen. Oivaltava lavastus on myös hänen. Ruotsinlaivan voi loihtia vain yhdellä laivan ikkunalla.

Hauskahan näytelmä on, sen seurassa viihtyy, vaikka välillä esitys on anarkistinen.

Sydämeen käyvää on seurata nuorten miesten kamppailua aikuisuuden kynnyksellä.

Sanat rätisevät sähköisesti, yhteenottoja riittää. Tärkeä rooli on sillä, joka ei ole läsnä. Tuleeko isä vielä kotiin?

Rooleissa Sari Harju, Johanna Kuva, Karri Lämpsä, Seija Pitkänen. Loistavat näyttelijät solahtavat uskomattomasti eri rooleihin.

Katsoin esityksen vanhemman tyttären kanssa. Näytelmä siis puree niin äidin kuin tyttären tunteisiin. (Ilokseni huomasin, että esitys jatkaa syksyllä. Sit on kuopuksen vuoro.)

 

Lupasin viedä hänet katsomaan vielä Viulunsoittaja katolla -musikaalia, vaan yhteistä aikaa ei niin vaan löydy. Nuorimmainen on musikaalin nähnyt ja viihtyi. Pääsisimmeköhän viimeiseen näytökseen? Pitää tsekata.

 

Mutta tänä iltana menemme Kuvakukkoon katsomaan elokuvaa Talo meren rannalla. Olen lukenut loistavia arvosteluja. Ja arvostan Paul Staufenbielin valintoja, niihin voi luottaa.