Aasi, jonka on vaikea hengittää, löytää ystävän

Hauska, kaunis ja opettava kuvakirja

 

Ville Hytönen: Hipinäaasi • Apinahiisi

Kuvittanut Matti Pikkujämsä

Tammi 2013

 

Matti Pikkujämsän kuvitus hurmaa heti Hipinäaasi ja apinahiisi -kirjan ensiavauksella. Ville Hytönen tunnetaan runoilijana ja kustantajana, mutta häneltä onnistuu myös lastenkirjan loruilu.

Moni sanoo tänäänkin ”hiih, hiih” tai ”hsshh, hsshh”, ja pilkka tekee surulliseksi.

Kirjan aasilla oli vain heikot keuhkot, siksi se hipisi ja yski.

 

”Köh, köh.

 hiih, hiih”,

sanoi aasi

ja istuutui

mättäälle.

 

Marsu ennättää paikalle ja kysyy: ”Mitäs siinä istut, Hipinäaasi?”

Pilkaten hän sanoo: ”Hipinäaasi Apinahiisi!”

 

Joen rannassa aasi kuvittelee saavansa olla rauhassa omine ajatuksineen. Hän toivoo löytävänsä ystävän, joka ei välittäisi hänen hipinästään.

Metsässä tulee vastaan aukea, jonne on kokoontunut metsän väkeä. Oli marsu, giraffi, haisusiili ja monta muuta. ”Oletkos tullut hipisemään tänne”, hänelle huudetaan.

 

Aasin askel oli raskas. Pilkka ja ilkeys masentavat.

Vihdoin aasi löysi rauhaisan paikan. ”Eikö koko metsässä ole ketään, joka pitäisi minusta?”

Aasi painaa päänsä itku kurkussa hernepuuta vasten.

”Älä tule tänne, aasi!” Puskassa istui itkevä apina.

Pian aasi ja apina huomasivat olevansa samanlaisia. Ja rohkeat kaverukset päättivät olla välittämättä muiden eläinten kiusanteosta. He olivat vahvoja yhdessä. Kun muut eläimet näkevät rohkeat kaverukset, kenellekään ei enää tule mieleen kiusata heitä.

 

Jokainen metsän eläimistä

oli oppinut jotain – jopa

ilkeä pieni huulikala:

Eläimet olivat erilaisia

keskenään kaikki. Ja siksi

lopulta niin samanlaisia.

 

Hytösen mainio lastenkirja ilahduttaa aikuista ääneen lukijaa.  Myös kuvista tarinaa voi kertoa monta kertaa.