Raveikon Leenan kanssa runomatkalla

 Leena Raveikko:

Arolla kettu, kosketus lunta
Omakustanne 2013

Tuulessa humisevat suunnitelmat / lähteä vaeltamaan / pyhiä reittejä ajatuksiin, / pois arjesta, pyhiin.

Leena Raveikon sanat runokokoelman ensimmäisessä runossa saavat lukijan ajattelemaan lähtemistä, mutta usein ajatukset jäävät haaveiksi. Uskallus puuttuu tai tuntuu vaivalloiselta. Raveikko kertoo hankkineensa vaelluskengät, siitä se lähtee.

Kahdeksan osaston teoksessa kuljetaan eksoottisiin paikkoihin. Kamera tallentaa kuvia sanojen ohella. Arolla kettu, kosketus lunta on Raveikon viides kirja. Parhaimmillaan hän onkin matkarunojensa kanssa ja lukija voi päästä siivellä mukaan tunnelmaan.

Puheterapeutti Leena Raveikko tunnetaan Kuopiossa Vestäjien uuden nousun aktiivisena toimijana.

Hän teki ansiokkaan monivuotisen kauden Pohjois-Savon kirjallisen yhdistyksen Vestäjät ry:n sihteerinä. Hän osallistuu myös runomatineoihin ja kirjallisiin ryhmiin.

Matka jatkuu.

Simpukkamerkit näyttävät tien
huulillani kuivuneet suudelmat.

Matkalla on luontevaa kirjoittaa päiväkirjaa. Päiväkirja palauttaa tunnelmat mieleen vuosienkin jälkeen, niin myös runot.

Matkalla runoilija janoaa hengen ravintoa ja pettyy, kun Lorcan kylässä ei Frederico Garcia Lorcaa tunneta. Mutta maisema vangitsee.

Matkalla on oma viehätyksensä seurata ihmisiä. Raveikko leikittelee: Kuvittelen heille kaikille elämän, / elokuvan mittaisen.

Vaellusmatkalla on omat vaivansa, minkä tuntee kropassaan.

Etsin sauvoista tukea kipeille jaloille / olkapäitä kalvavalle repulle, / uupumukselle.

Etelä-Korea on monelle saavuttamatoton matkakohde. Runojen matkat vievätkin useimmiten sinne, minne ei tavallinen turisti lähde. Kohteliaisuus ja vieraanvaraisuus on aitoa.

Vuorella vanhus

pyytää vieraat istumaan
jakaa eväänsä
ojentaa kaksin käsin
suuret omenalohkot.

Muistot Afrikasta antavat aavistuksen ihmisten arjesta. Silti todellisuus pysyy vieraana. Turisti ilmastoidussa huoneessa hyttysverkon takana herää kellottomaan hetkeen, Raveikko kirjoittaa.

Juuri tuo ajantajun menettäminen matkalla kiehtoo.

Kiinassa on syytä pysyä ryhmän mukana, eikä jäädä haahuilemaan suitsukkeiden perään. Nepal on outo ja uskomaton. Kiinnostava.

Moselin ja Tonavan jokivarrella runoilija huokaa: En saa kyllikseni tästä matkanteosta.

Sateessa pyöräillessä on aikaa ajatella.

Hupun alla, yksin

kuuntelen omia mietteitäni
ajan kartan reittiä luostariin,
kuitenkin eksyn.

Punakhan kaupunki on yllättävä ja outo. Vaikuttavaa. Runoilija kirjoittaa: hengitän tämän kaiken ja itken / leikkaan hetken syvälle itseeni / jalokiveksi, / lupaan hioa sitä joka päivä osatakseni pysähtyä.

Matka muuttuu näennäisen helpoksi, kun kuljetaan junalla Vladivostokiin. Siperian autius on kylmää ja liikkumatonta.

Matkalla olo on tärkeämpää kuin perille pääsy, Raveikko kiteyttää matkanteon.