Lastenlapset innoittivat kirjantekoon
Kyllikki
Nissinen – Birgitta Kuurne
Huurre-ukko
ja Timantti-haltija ja
Maija-mummon
kesävieras
Sukututkimuskurssista
kirjoittamisinto syttyi, kertoo eläkkeellä oleva isoäiti Kyllikki Nissinen esittelyssään. Kirjoittaminen on näköjään vienyt
mukanaan ja kursseja on käyty. Nissinen kokosi 2007–2008 Kuopion Teatterikerhon 50-vuotishstoriikin. Monet muistavat hänet
aktiivisena teatterikerholaisena ja puheenjohtajana.
Myös
Jyty Kuopio ry:n 90-vuotishistoriikin
hän kokosi. Vuoden 2015 syksyllä valmistuu Männistön
asukasyhdistys ry:n 30-vuotihistoriikki. Lienee jo valmistunut?
Lastenkirjan
oleellinen osa on kuvitus. Nissisen kirjan on kuvittanut Birgitta Kuurne. Kauneudenhoitoalan yrittäjä Kuurne on asunut
Kuopiossa vuodesta 1986 lähtien. Kuurne kertoo esittelyssään osallistuneensa
muun muassa posliinimaalauksen- ja akvarellimaalauksen kursseille sekä
lasitöihin.
Hän
on ollut mukana Portaanpään kristillisen
kansanopiston Värinä-ryhmän
taidenäyttelyssä
vuosina
2012 ja 2013. Yksityisnäyttelyjä on ollut Kuopiossa, Ravintola Sampo 2010, 2012
ja 2014.
Huurre-ukko
tulee metsän reunaan kuin tuulispää. Hänen on koristeltava puut harsomaisilla
juhla-asuilla. Timantti-haltija viimeistelee työn. Poikien tehtävä on taiteilla ikkunoihin
jääkukat.
Timantti-haltija
on hukannut taikasauvansa tai oikeastaan sauva oli lainassa keijulla, eikä
lainaaja ole palauttanut sauvaa ajoissa. Lainaaja ei ollut tyytyväinen, koska
taikasauva ei ollut totellut keijua.
Sitten
seuraa opetus anteeksipyytämisestä ja käytöksestä
Maija-mummokin
on herännyt mökissään ja ihailee huurre-ukon poikien luomia jääkukkia
Ykskaks
siirrytään perinnetietoon, kahvimyllyn käyttöön ja kahvinkeittoon. Monelle
lapselle kahvimylly lienee outo kapistus, mutta lapset ovat kiinnostuneita
vanhoista esineistä. Maija-mummon aamutoimet kuvataan realistisesti.
Mummon
talon takana suuren kuusen suojassa asuu Peikko-vaari muorinsa kanssa.
Muori
huomaa hiiren, joka on napannut leipäpalan Hän tietää, että hiiren kolossa
odottaa monta nälkäistä suuta.
On
opetuksen aika; muista kysyä lupa. Lupaa kysymättä on rumaa ottaa toisen omaa.
Muori säälii nälkäisiä hiirulaisia ja panee vielä jälkiruokaa hiirenkoloon,
työntää pullaa kolosta sisään.
Vaari
kutsuu muorinsa katsomaan ”timanttisadetta”. Muori alkaa kahmia kiteitä kaksin
käsin sankoon.
Odotettu
rikkaus kuitenkin katoaa ja sulaa puuämpärissä vedeksi.
Vaari
selittää timantteja surevalle muorille, että lumitimantit säilyvät vain ulkona
pakkasessa.
Kertomus
päättyy kysymykseen: Kuuntelitko tarkkaavaisena? Mitä Peikko-muori kerää
ämpäriinsä ja 13 muuta kysymystä.
Kirjan
alun viittaus tekijänoikeuslakiin ja – asetukseen saa miettimään, onko kirja
oppikirja? Yleensähän riittää copyrigth © riittää.
Kevätär
kuiskuttelee ympäriinsä: kevät on tulossa Pohjolaan. Hän heittelee taskuistaan
lempeitä tuulahduksia kaikkialle. Kevätär supattelee muuttolitujen korviin
salaisuuksia. – On muuton aika!
Maija-mummo
haravoi pihallaan ja odottaa kasvimaalle pääsyä. Hän juttelee itsekseen ja
nauttii mansikkamehua. Lintujen seuraaminen on hänelle mieluista puuhaa.
Maija-mummo
odottaa viime kesän tuttavaansa. Viisivuotias on kova kyselemään.
Juuso
huutaa jo kaukaa mummoa lähestyessään. – Minulla on sinulle yllätys.
Juuso
avaa kämmenensä ja samassa sammakonpoikanen hyppää heinikkoon.
Mummo
houkuttelee sammakkoa etsivää Juusoa ja lupaa kertoa tälle jutun
sammakonpojasta ja metsänkeijusta.
Metsäkeiju
laskeutuu lähteen reunalle ja hörppää raikasta vettä, koska hänellä on jano
lentokilpailun jälkeen. Pikkukeiju hävisi sudenkorennolle.
Sammakko
roiskuttaa vettä keijun päälle. Siivet kastuvat.
–
Rupisammakko jyrähtää: taas pahanteossa. – Tekisi mieleni pyöräyttää sinua
koivista pari kertaa ja kastaa veteen.
–
Mutta pahaa ei saa kostaa pahalla, rupisammakko sanoo ja jatkaa: – Kokeile
varpaallasi vettä ja pikkusammakko tottelee. Kylmää!
Rupisammakko
nostaa keijun kivelle kuivumaan. Ollaan sadun fantasiamaailmassa.
Maija-mummolle
Juuso kertoo tulevasta perhetapahtumasta. Kevätär kuuntelee ja ohjaa Juuson
pikkusammakon luo. Juuso vie sen omaan kotilammikkoon.
Tämäkin
tarina päättyy kysymyksiin, testaa tarkkaavaisuutta.
Naivistisissa
pikkutarkoissa kuvissa riittää tutkimista lasten kanssa. Monet kuvat ovat kiiltokuvamaisen
nättejä, ja niitä on paljon. Minua viehätti erityisesti sivun 44 pikkukuva.
Kierrekansi-sidos
lienee ollut tarpeen, koska sivut ovat paksuja.
Kyllikki Nissinen
julkaisi esikoisromaaninsa Säälillä on
juurensa rakkaudessa
(Mediapinta 2012, 170 s.).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti