Tarinoita lapsille

Lastenlapset innoittivat kirjantekoon

Kyllikki Nissinen – Birgitta Kuurne

Huurre-ukko ja Timantti-haltija 
                      ja

Maija-mummon kesävieras

 

Sukututkimuskurssista kirjoittamisinto syttyi, kertoo eläkkeellä oleva isoäiti Kyllikki Nissinen esittelyssään. Kirjoittaminen on näköjään vienyt mukanaan ja kursseja on käyty. Nissinen kokosi 2007–2008 Kuopion Teatterikerhon 50-vuotishstoriikin. Monet muistavat hänet aktiivisena teatterikerholaisena ja puheenjohtajana.

Myös Jyty Kuopio ry:n 90-vuotishistoriikin hän kokosi. Vuoden 2015 syksyllä valmistuu Männistön asukasyhdistys ry:n 30-vuotihistoriikki. Lienee jo valmistunut?

Lastenkirjan oleellinen osa on kuvitus. Nissisen kirjan on kuvittanut Birgitta Kuurne. Kauneudenhoitoalan yrittäjä Kuurne on asunut Kuopiossa vuodesta 1986 lähtien. Kuurne kertoo esittelyssään osallistuneensa muun muassa posliinimaalauksen- ja akvarellimaalauksen kursseille sekä lasitöihin.

Hän on ollut mukana Portaanpään kristillisen kansanopiston Värinä-ryhmän taidenäyttelyssä

vuosina 2012 ja 2013. Yksityisnäyttelyjä on ollut Kuopiossa, Ravintola Sampo 2010, 2012 ja 2014.

Huurre-ukko tulee metsän reunaan kuin tuulispää. Hänen on koristeltava puut harsomaisilla juhla-asuilla. Timantti-haltija viimeistelee työn.  Poikien tehtävä on taiteilla ikkunoihin jääkukat.

Timantti-haltija on hukannut taikasauvansa tai oikeastaan sauva oli lainassa keijulla, eikä lainaaja ole palauttanut sauvaa ajoissa. Lainaaja ei ollut tyytyväinen, koska taikasauva ei ollut totellut keijua.

Sitten seuraa opetus anteeksipyytämisestä ja käytöksestä

Maija-mummokin on herännyt mökissään ja ihailee huurre-ukon poikien luomia jääkukkia

Ykskaks siirrytään perinnetietoon, kahvimyllyn käyttöön ja kahvinkeittoon. Monelle lapselle kahvimylly lienee outo kapistus, mutta lapset ovat kiinnostuneita vanhoista esineistä. Maija-mummon aamutoimet kuvataan realistisesti.

Mummon talon takana suuren kuusen suojassa asuu Peikko-vaari muorinsa kanssa.

Muori huomaa hiiren, joka on napannut leipäpalan Hän tietää, että hiiren kolossa odottaa monta nälkäistä suuta.

On opetuksen aika; muista kysyä lupa. Lupaa kysymättä on rumaa ottaa toisen omaa. Muori säälii nälkäisiä hiirulaisia ja panee vielä jälkiruokaa hiirenkoloon, työntää pullaa kolosta sisään.

 

Vaari kutsuu muorinsa katsomaan ”timanttisadetta”. Muori alkaa kahmia kiteitä kaksin käsin sankoon.

Odotettu rikkaus kuitenkin katoaa ja sulaa puuämpärissä vedeksi.

Vaari selittää timantteja surevalle muorille, että lumitimantit säilyvät vain ulkona pakkasessa.

Kertomus päättyy kysymykseen: Kuuntelitko tarkkaavaisena? Mitä Peikko-muori kerää ämpäriinsä ja 13 muuta kysymystä.

Kirjan alun viittaus tekijänoikeuslakiin ja – asetukseen saa miettimään, onko kirja oppikirja? Yleensähän riittää copyrigth © riittää.

 

Kevätär kuiskuttelee ympäriinsä: kevät on tulossa Pohjolaan. Hän heittelee taskuistaan lempeitä tuulahduksia kaikkialle. Kevätär supattelee muuttolitujen korviin salaisuuksia. – On muuton aika!

Maija-mummo haravoi pihallaan ja odottaa kasvimaalle pääsyä. Hän juttelee itsekseen ja nauttii mansikkamehua. Lintujen seuraaminen on hänelle mieluista puuhaa.

Maija-mummo odottaa viime kesän tuttavaansa. Viisivuotias on kova kyselemään.

Juuso huutaa jo kaukaa mummoa lähestyessään. – Minulla on sinulle yllätys.

Juuso avaa kämmenensä ja samassa sammakonpoikanen hyppää heinikkoon.

Mummo houkuttelee sammakkoa etsivää Juusoa ja lupaa kertoa tälle jutun sammakonpojasta ja metsänkeijusta.

Metsäkeiju laskeutuu lähteen reunalle ja hörppää raikasta vettä, koska hänellä on jano lentokilpailun jälkeen. Pikkukeiju hävisi sudenkorennolle.

Sammakko roiskuttaa vettä keijun päälle. Siivet kastuvat.

– Rupisammakko jyrähtää: taas pahanteossa. – Tekisi mieleni pyöräyttää sinua koivista pari kertaa ja kastaa veteen.

– Mutta pahaa ei saa kostaa pahalla, rupisammakko sanoo ja jatkaa: – Kokeile varpaallasi vettä ja pikkusammakko tottelee. Kylmää!

Rupisammakko nostaa keijun kivelle kuivumaan. Ollaan sadun fantasiamaailmassa.

Maija-mummolle Juuso kertoo tulevasta perhetapahtumasta. Kevätär kuuntelee ja ohjaa Juuson pikkusammakon luo. Juuso vie sen omaan kotilammikkoon.

Tämäkin tarina päättyy kysymyksiin, testaa tarkkaavaisuutta.

Naivistisissa pikkutarkoissa kuvissa riittää tutkimista lasten kanssa. Monet kuvat ovat kiiltokuvamaisen nättejä, ja niitä on  paljon. Minua viehätti erityisesti sivun 44 pikkukuva.

Kierrekansi-sidos lienee ollut tarpeen, koska sivut ovat paksuja.

 

Kyllikki Nissinen julkaisi esikoisromaaninsa Säälillä on juurensa rakkaudessa

(Mediapinta 2012, 170 s.).