Kauneuteen olemme kaikki vihityt, Raija Pohjolainen kirjoittaa

Raija Pohjolainen      

Ulpukkahelmet
Books on Demand 2015

 

Tämän syksyn kuva näkyy kokoelman ensimmäisessä runokuvassa:

harmaa taivas / harmaa maa / välissä vesi / saaret harmaantuneet

Tunnelma ja maisema on rauhoittava, levollinen. Viimeinen säe on latautunut, tunne on vahva.

”vain ikkunat itkettyneet” enemmän kuin vain kuva.

Luova ihminen nauttii lehmuksenkin varjon poikkitaiteellisuudesta. Runontekijällä on silmää nähdä. Raija Pohjolainen on Vestäjien (Pohjois-Savon Kirjallinen Yhdistys ry) runomatineoista tuttu. Nyt hän on koonnut runonsa kirjaksi – Ulpukkahelmet.

Valkeat rakastettuni -runossa näkyy Pohjolaisen luonnon tuntemus. Kukka ei ole mikä tahansa kukka, vaan nimeltä kutsuttu: metsätähti, valkolehdokki tai tähtitalvikki.

Valkolehdokin tuoksun aistin lukiessani, kun olen kesämaisemissa kukan illan hämyssä tuoksun perusteella löytänyt.

Valkoisia runon aineksia ovat myös riekko, jääkarhu ja tunturipöllö.

Paikkauskolliset kertoo eläinten poluista ruokapaikoille. Niitä löytyy, kun osaa katsoa.

Opettajan ammatti ja tieto näkyy monissa säkeissä. pajukko lepikko koivikko kuusikko männikkö haavikko

Meidän ikäpolvemme tunnistaa puut ja puulajit. Kuka opettaisi nämä asiat nykylapsille?

Vallan hauska on loruttelu kielikuvin: saaren pää lähteen silmä niemen nenä tien poski salmen suu kosken niska järven selkä joen polvi

Kauneuteen olemme kaikki vihityt, Pohjolainen kirjoittaa. Lukija nyökyttää hyväksyvästi.

Leskenlehti herättää kesään – murtuu mieleni talvi

Lapsuuden kukkaleivät voivat kadota. Niitä ei enää löydykään ”aikuisuuden rinnemailta”

Mutta mielessä kuvat säilyvät.

Muutamilla sanoilla voi kuvata maiseman ja maun muistaa. Junan juostessa / silmäni kylpevät / ohikiitävän hetken / tuleentuneen viljapellon värissä // rukiinruskeaa rakastan / kuin vastaleivottua leipää

Kokoelmassa on paljon yksikertaisten sanojen kauneutta lapsille ja lastenlapsille välitettäväksi.

On myös Arkirakkautta, läheistä ja hellää.

sinä kuorit appelsiinin  / ja annat / siitä minulle puolet // minä kuorin appelsiinin / ja annan sinulle puolet // yhdessä syömme kokonaisen

Äiti-sanassa on oivallusta. kaksi tavua / neljä kirjainta / ja monen monta kaikupohjaa // äitiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii

Lapsenlapsi on monen runon aihe. Hellyys näkyy, ja siitä saa osansa ottaa lukijakin.

Kun lapsenlapsi piirtää jäätelöauton eteisen seinään, se ei ole mikä tahansa töhry, vaan sillä ukki ja mummi ajelevat pitkin pimeää syksyä – lämmönlähteenä hymysi

 

Olen lukenut Ulpukkahelmet-kokoelmaa pitkin syksyä ja palaan aina johonkin yksittäiseen runoon. Usein olen hurmaantunut. Kokoelmassa on myös kuvia, mutta ne eivät tuo mitään lisäarvoa kirjaan.

Kun palaan kirjaan yhä uudelleen, en edes näe kuvia.

Taitto on ongelmallinen. Miksi tekstiä vain joka toiselle sivulle? Paperin opasiteetti onkin sitä luokkaa, että varsinkin kuvat kuultavat läpi.

*Kirjan sisällysluetteloa olisi pitänyt tiivistää ja käyttää pienempää kirjasinta, nyt luetteko on runojen kaltainen. Luettelossa on sivunumerot ja niitä on 52. Itse kirjassa ei sivunumerointia ole.

Ymmärsin, että kokoelma on omakustanne, miksi siis Books on Demand mainitaan kustantajaksi? Valmistaja on sama, mutta Saksassa.   

* JK. Kirjasta on otettu uusintapainos, ja nyt sisällysluettelo ja kirjan  sivunumerointi ovat kohdallaan.

 

TIEDOKSI

hiljainen tieto

ei avaudu
hiiren näpäytyksellä

RP