Pihkatappi

Menestys seuraa toistaan Antti Heikkisen töissä  

Katsoin kesällä Mansikkaniemen kesäteatteriesityksen Kauppa-auto ihan uteliaisuudesta, kun tiesin, että näytelmässä esiintyy myös moniosaaja Antti Heikkinen, joka nähdään syksyllä Kuopion kaupunginteatterin isolla näyttämöllä. Kantaesitys.

Savonia-palkittu Pihkatappi on Heikkisen esikoisromaani, mikä toi Heikkiselle myös vuoden 2013 Kalevi Jäntin palkinnon.

Vieraileva ohjaaja  Kari Paukkunen dramatisoi Pihkatapin, joka sai ensi-iltansa Minna-näyttämöllä marraskuun alkupuolella. Paukkunen (s.1946) oli Kuopion kaupunginteatterin johtaja1987–1991.

Karri Lämpsä, Antti Heikkinen ja Pekka Kekäläinen

Pihkatappi on vahva draama savolaissuvusta ja sukupolvien välisestä yhteentörmäyksestä. Isä-Erkki (Karri Lämpsä) haluaa tilalle jatkajan. Jussia (Antti Heikkinen) ei huvita. Hänellä on kirjailijahaaveensa ja jos vielä näyttelijäksi?

Pihkatappi-romaanissa on paljon takaumia. Näyttämöllä jotkut asiat jäävät niukoiksi. Romaanin lukeneet pysyvät hyvin mukana, sillä mainiosti esitys kuvittaa teosta.

Komiikkaakin esityksessä on, jopa hautajaisissa. Tuon tuostakin joku kylässä kuolee.

Maaseudun autioituminen huolettaa. Vanhemman polven toiveet ja odotukset törmäävät

nykyajan päätöksiin ja tapoihin.

Härskit puheet ja kirosanat ovat aina kuuluneet maaseudun ihmisten arkeen. Ehkä ne olivat kunnon ärräpäitä aikaisemmin. Heikkisen ajan kiroilu on aika v-mäistä. Isä haluaa kitkeä moiset sanat pojan puheesta. Vanhemmille ei kiroilla.

Topi-ukilla (Pekka Kekäläinen) on tasoittava sana paikallaan toisten meuhkaamiseen. Ollaan Kekkosen miehiä. Isä uskoo, että Jussi pärjäisi tilalla jonkun topakan naisen avulla.

Maaseudun murros toistuu aina sukupolvesta toiseen.  Oman aikani nuoret lähtivät Ruotsiin.

Pihkatappi kertoo myös Jussin kasvutarinan. Äitinsä menettäneen pojan on vaikea hyväksyä isän uutta naisystävää, Tainaa (Riina Björkbacka). Yritetään kuitenkin tulla toimeen yhdessä.

Mummoilla, Tiina-mummo (Auli Poutiainen vier.) ja Rauha-mummo (Sari Happonen) on tärkeä rooli miesten elämässä. Kun Poutiainen tulee lavalle, aistin tuttuuden hyrinän katsomossa.

Jussin naisasiat ovat näennäisen hupaisia, mutta viiltävät nuoren mieltä. Rooleissa Sari Harju ja Natalil Lintala.

Haiseva traktori saa ison roolin näytelmässä. Traktorilla ja merkillä itsessään on suuri symboliarvo.

Mikko Paananen ja Ilkka Pentti ovat tasapainottavia kavereita. Paanasta piti ihan tuijottaa hetki ennen kuin tunnistin. Ja jokaiseen kylään taitaa aina kuulua kyläjuoppo. Rissas-Jallu Tapani Korhonen rennon hauska tyyppi.

Surkuhupaisaa on, että ikänsä lehmiä hoitanut Erkki sairastuu lehmäallergiaan.

Murre toimii hyvin, notkean savolaisesti liikaa viäntelemättä. Näyttämön lautarakenteinen miljöö on toimiva, mutta mielikuvissa näen sukutalon rehevyyden kukkapenkkeineen ja pensaineen. Maiseman jokainen katsoja voi maalata mieleisekseen, siihen lavastus antaa tilaa.

Näytelmän käsiohjelma kannattaa lukea, sillä kirjailija Antti Heikkinen taustoittaa hyvin esitystä ja kertoo omia mietteitään näytelmästä. – Maailma muuttuu ja menee eteenpäin.

Mummot ovat tärkeitä!  Kuvassa Antti Heikkinen, Auli Poutiainen ja Riina Björkbacka

Kaverit; Jussi ja Tartsan (Mikko Paananen) miettivät tulevaisuutta - jos kuitenkin?