Metsä ja juoksu on yhdistävä elementti Kolehmaiselle ja Tossavaiselle

 

”Suomen maailmankartalle juossut kuopiolainen Hannes Kolehmainen tuskailee vuonna 1921 New Yorkissa muuttaako takaisin Suomeen vai ei. Kirja ei ole kuitenkaan pelkkää juoksemista, vaan enemmin tarina siirtolaisuudesta, rakkauden ja valinnan vaikeudesta sekä siitä, kuinka vanhan maailman aaveet ja politiikka seuraavat uudelle mantereelle.” (Savonia-raati)

Jouni Tossavainen (s. 10. lokakuuta 1958 Tervo) aloitti kirjailijanuransa Juoksijan testamentilla (Gummerus 1985). Pari seuraavaakin kirjaa julkaisi Gummerus. Metsännenä onkin sitten Kustannuskiilan julkaisema. Neljännen teoksen valokuvat ovat Tossavaisen. Metsännenä oli Savonia-palkintoehdokkaana 1990. Uudemmat ehdokaskirjat olivat Koulu (2010) ja Kesäpäivä (2014), tuolloin Tossavainen oli jo LIKEn tallissa.

New Yorkin Lentävä suomalainen (2014) toi Tossavaiselle Savonia-palkinnon sopivasti 30-vuotiskirjailijajuhlan kunniaksi. Kuopiossa asuva runoilija ja vapaa kirjailija, FM Tossavainen työskenteli kulttuuritoimittajana ja toimitussihteerinä Savon Sanomissa vuoteen 2000. Hän on aktiivinen jäsen myös Pohjois-Savon Kirjallisessa yhdistyksessä, Vestäjissä ja toi Kuopioon Poetry Slam -kisat.  

Oman tiensä kulkijat

Matka Lentävästä suomalaisesta Amerikan Hannekseksi on pitkä. Tieto Amerikan kansalaisuudesta sai onnittelijat liikkeelle. Kansalaisuus sosialisteille aiheutti puheita.  Minkä lipun alla Hannes aikoi nyt juosta? Jouni Tossavainen on tutkinut Hanneksensa tarkoin.
New Yorkin Lentävä suomalainen -teos etenee päiväkirjan tavoin. Ensimmäinen merkintä menee näin: Saturday 15. tammikuuta 1921. Itse tekemiset ovat sulkujen sisällä (Kävelin aamusella 2 t 10 min.) Sunnuntaina hän käveli koiran kanssa ½ t. ”Pyhätöillä ei ole siunausta”, oli äidin opetus, mutta kävelytöitä Hannes teki heti herättyään. Hannes kirjaa juoksunsa treenikirjaan keittiön pöydän ääressä.

Tossavainen on kirjoittanut tosipohjaisen kertomuksen romaaniksi juoksijan yhdestä kaudesta, tammikuusta toukokuulle. Kirja houkuttelee lukemaan ajankuvan ja tapojen vuoksi niitäkin, joille tulokset sekuntien tarkkuudella eivät ole tärkeitä. Ei niitä kirjassa olekaan kuin mausteeksi. Tapahtumat ja tunnelmat vievät mukanaan.

”Mutta etusuoralla piti pystyssä vain se läikähdys, joka huljahti korvien välistä sydämeen.”

Siirtolaistunnelmia kuvaa rakentamisurakka. Oma talo oli saatava. Hannes rakensi taloon uunit ja takat, saunan ja maakellarinkin. Velimies, hierojan praktiikkaa pitävä Yrjö, oli avuksi rakennuksilla, silloin kun ehti. Hän myös hieroo Hanneksen kipeytyneitä jalkoja.

Omasta talosta Alma oli haaveillut avioliiton alusta lähtien, Hannes poikansa, Hannes Chesterin syntymästä saakka. Vaimolleen Hannes sanoi: Sinä sisustat, minä maksan.

Turvattua, tuttua ja tuloksellista elämää

Sukua asuu lähellä. Urheilulehtiä – Suomen Urheilulehti ja Työväen Urheilulehti ­– ostetaan ja luetaan. Tossavaisen kirjassa tavataan niin Paavo Nurmi kuin Hiski Salomaa, joka oli räätäli, Hannes muurari. Lehtien politisoituminen, samoin urheilujärjestöjen yllättää asiaa tuntemattoman.

Urheilu väärässä seurassa tiesi harmeja. Omilla jaloillaan Hannes juoksi amatööriyden ja ammattilaisuuden kaitaa rataa.

Palkintoja kertyy.  Noin tuhannen taalan edestä kelloja ja pyttyjä oli vuodessa tullut. Hannes ei niitä rahaksi vaihtanut. Hannes on tarkka syömisistään ja täytti eväsrasian illalla seuraavaa työpäivää varten. ”Hedelmä päivässä, kaksi parhaana piti miehen tiellä, askeleen kevyenä.”  Hannes oli pääasiassa kasvissyöjä. Näyttää ollen oikea pullansyöjä. Pulla oli hänelle vehnästä, sokeri oli sokuria ja suklaatia hän nautti mielellään.

New Yorkin läpi juoksun huumassa unohtuu Alman syntymäpäivä. Se muistetaan!

Treenikirjan ohjeista on tulossa kirja. ”Ja kun tien päälle lähtee, sen pittää jonnii aekoo kestee sen mänemisen.”

Vilua ja nälkää urheilijat kärsivät Tukholmassa ja Antwerpenissa lihoivat kahdeksan kiloa. Rankkaa oli urheilijain taival.

Elämää on yhtä mahdotonta hallita kuin ymmärtää naista, Hannes miettii. Alman sisko Martta hiertää mieltä. Äkkipikaisesti hän lähtee siltä istumalta parturiin. Parturin tuolissa rakkauden tuska tipahtelee tukkatupsujen mukana lattialle.

Kultaa ja kunniaa

Lähtöviivalla Bronxissa noin 1500 joukossa Hanneksen rintalapussa on nro 1. Hänen nimensä loistaa kunniataululla neljä kertaa voittajan paikalla.

Ensimmäisenä voiton päivänä Hannes oli kirjoittanut päiväkirjaansa. Kävelin vähän aamusella. Päivällä oli kilpailu New Yorkin läpi, minä voitin aika 1 t 5 min 15 sek. II Harry Smith aika 1t 6 min 14 sek.

Hannes oli aloittanut maraton juoksut 17-kesäisenä.”Pitkälle juoksee kuka vaan, nopein katkaisee maalinauhan.”

Ollaan matkalla koti-Suomeen. Aiemmin Hannes oli matkustanut toisessa luokassa. Nyt Alman, Juniorin ja Suomen kansan takia ykkösluokassa. Hannes on huolissaan Almasta, mitenkä vaimo jaksaisi merimatkan, kun jo maissa oli paha olo. Tulisi tyttö vielä kesken.

Kiinnostava, hyvä teos monine yksityiskohtineen. Komeaa siirtolaiskuvausta.

Noinkohan joku tästä elokuvan kehittää?

 

Jouni Tossavaisen teokset:

Juoksijan testamentti, Gummerus, 1985

Kaksitoista kuvaa, Gummerus 1986

Hevoskomppi, Gummerus 1988

Metsännenä. Valokuvat Jouni Tossavainen, Kustannuskiila 1990

Hakamono. Autoalan pikkujättiläinen, Like 1992

Lentävä C., Like 1994

Arboreta, Like 1995

Koirastähti. Ex-sukupolven romaani, Like 1996.

Laani. Valitut puurunot 1985–1998, Like 1998

Vihtapaavo, Like 1999

Kaikki hyvin. Tekstiviestit Kuopio – New York, Like 2001

Kylmä maraton. Urheilukirja, Like 2002

Liiketoimintasuunnitelma, Like 2004

Euroopan omistajat, Like 2004

Eskimobaari, Like 2006

Kerro, Like 2007

Kerro (partituuri), Lulu 2007.

Kuusikirja, Like, 2008

Koulu. Otteita nuoren opettajan päiväkirjasta, Like 2009

Sivullisia, Like 2011

Kesäpäivä, Like 2013

New Yorkin Lentävä suomalainen, Like 2014