Manner oli suuri kirjailija - modernistin sanat kestävät

Viikon runo 31, 6.8.2017

Kirkkaat aamut kohoavat

Jokainen kevät nostaa silmiini kyyneleet

ilosta, koska tämä maa on niin kaunis.
Järvi on aina uusi ja erilainen,
rannoilta kahvinruskea, keskeltä kirkas,
se näyttää virtaavan kuin joki, kadoksiin metsiin.
Lämpiminä aamuina sen kietoo sumu,
sinertävä kuin aamumaito,
sateella sen silkki on harmaa.
Kirkkaat aamut kohoavat,
päivä ja yö vaihtelevat,
sade ja kuulas ilma.
Vuodenaikojen lähtö ja paluu,
lintujen laulu, äänien häipyminen,
aamu ja ilta, kevät ja syksy
alati hämmästyttävät minua.

Eeva-Liisa Manner: Niin vaihtuvat vuodenajat. Runoja 1964.

Runo löytyy myös Kootut runot -kokoelmasta Kirkas, Hämärä, Kirkas, toimittanut Tuula Hökkä,
Tammi 1999.

Eeva-Liisa Manner (5. joulukuuta 1921 Helsinki –  7. heinäkuuta 1995 Tampere) oli suomalainen kirjailija, runoilija, kirjallisuuskriitikko ja suomentaja. Hän käänsi muuan muassa Yasunari Kawabataa, Hermann Hesseä, Václav Havelia, Konstantinos Kavafista, Tomas Tranströmeriä ja William Shakespearen näytelmiä. Hän käänsi erityisesti kuunnelmia radioon ja näytelmiä teattereille. Oscar Parlandin romaanin Härän vuodet (Tjurens år) suomennoksesta Manner sai Agricola -palkinnon vuonna 1964.

Mannerin ensimmäinen runokokoelma Mustaa ja punaista julkaistiin jatkosodan aikana vuonna 1944. Runoissa heijastuivat sodan kokemukset ja Viipurin menetys. Kirjailija koki itsensä viipurilaiseksi. Sodan vuoksi Manner joutui evakkoon Helsinkiin.

Vuonna 1949 ilmestyi Mannerin toinen kokoelma Kuin tuuli tai pilvi.

1950-luvulla Manner muutti Orivedelle. Siellä syntyi kolmas runokokoelma ja läpimurtoteos Tämä matka (1956), jota on pidetty Suomen sodanjälkeisen modernismin uranuurtajana. Vuonna 1957 ilmestyi proosakokoelma Kävelymusiikkia pienille virtahevoille. Kirjallisen läpimurron myötä Manner muutti Tampereelle, josta muodostui hänen pysyvä asuinpaikkansa. Kesäisin hän kirjoitti myös Kangasalla ja Ruovedellä. 1960-luvulta lähtien hän asui myös Espanjan Andalusiassa.

Manner aloitti 1940-luvun lopulla kriitikkona Taiteen maailma -lehdessä. Hän kirjoitti kritiikkejä myös Kansan Lehteen (1956–1962) ja Aamulehteen (1962–1990).

Tämän sunnuntaipäivän olen viettänyt Mannerin runojen parissa. Etsin pitkään runoa, jonka viikon runoksi valitsin. Luin pieniä kokoelmia, mutta sitten muistin, että kootuistahan runon luin. Olin jo valitsemassa runoa kokoelmasta Kamala Kissa. Pilakokoelma Vanhoille lapsille 1976, erilaista Manneria, kun muistin missä runo luuraa.

Etsiessäni olen muistellut Kuopion kaupunginteatterissakin näkemiäni Eros ja Psykhe, runonäytelmää ja Poltettu oranssi -balladia.

Vuodesta 1997 alkaen Suomen Kirjailijaliitto on jakanut Eeva-Liisa Manner -runopalkintoa tunnustuksena ansioituneille runoilijoille: Eila Kivikk`aho,1997; Kari Aronpuro, 2000; Väinö Kirstinä, 2005; Pekka Kejonen, 2011.

Helena Sinervo on kirjoittanut Mannerin elämän pohjalta romaanin Runoilijan talossa, joka voitti Finlandia-palkinnon vuonna 2004.

Vuonna 2005 perustettiin Eeva-Liisa Manner -seura, jonka puheenjohtaja oli vuonna 2015 Tuula Hökkä.

Eeva-Liisa Mannerin teos- ja palkintolistat ovat komeat.

Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkintoja on useilta vuosilta, alkaen 1956 ja Tampereen kaupungin kääntäjäpalkinto 1987.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran palkinto 1957 ja 1960.

Aleksis Kiven palkinto 1961.

Mikael Agricola -palkinto 1964.

Pro Finlandia 1967.

Väinö Linna palkinto 1967.

Valtion näytelmäkirjailijapalkinto 1968.

Sokeain kuunnelmapalkinto 1969.

Hämeen läänin taidepalkinto 1972.

Kiitos kirjasta -mitali 1973.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran tunnustuspalkinto 1992.