Aistivoimainen runoilija

Mirkka Rekola – sanoissaan vahva

Viikon 33 runo, 20.8.2017


Niin menee talvi,
hiihdän väylän reunaa

              vihreitten jäälohkareitten vieressä

musta hidas laiva

ui sinistä taivasta.

               Niin menee ohitse

               ja palaan rantaan:

               maaliskuun auringossa

tuoksuu suksien ja veneitten terva.

Minä rakastan sinua, minä sanon sen kaikille, WSOY 1972

Löytyy myös kootuista runoista Virran molemmin puolin. Runot 1954–1996, WSOY 1997


Mirkka Elina Rekola (26. kesäkuuta 1931 Tampere – 5. helmikuuta 2014 Helsinki) oli suomalainen kirjailija. Hän kirjoitti runoja, aforismeja ja esseitä. Häntä on pidetty vaikeasti tulkittavana lyyrikkona, mikä voi johtua ilmaisun äärimmäisestä tiiviydestä ja monimerkityksisyydestä Esikoisteos Vedessä palaa julkaistiin 1954, ja se sai hyvin ristiriitaiset arvostelut. Kesti pitkään, ennen kuin kriitikkojen enemmistö alkoi suhtautua runoilijan kirjoituksiin myötämielisesti.  Rekola itse kuvaa hyvin osuvasti vastaanottoaan teoksessa Miten kirjani ovat syntyneet: ”perinteisen runon lukijoille olin aivan vieras, yltiömodernisteille en kyllin moderni”. Täysin huomiotta kirjailijan alkutaival ei jäänyt, sillä kirjailijapalkintoja myönnettiin useita. Sittemmin kunniatohtoriksi korotetun runoilijan arvostus on erittäin korkealla, ja esimerkiksi 1995 Rekolalle myönnetyn taiteen Suomi-palkinnon perusteluissa hänen sanataiteensa nostettiin maailman merkittävimpien joukkoon.

Rekolan tuotanto on päässyt tutkimuksen kohteeksi varsinaisesti vasta 1990-luvun puolivälin jälkeen. Vuonna 1997 ilmestyi monihahmotteisuutta kartoittanut Liisa Enwaldin väitöskirja Kaiken liikkeessä lepo, joka osaltaan toimi tienraivaajana tutkimuksille.

Rekola kirjoitti ylioppilaaksi Porvoon tyttölyseosta 1954.Sen jälkeen hän opiskeli Helsingin yliopistossa kirjallisuutta, filosofiaa ja taidehistoriaa 1954–1957.Hän kirjoitti kirjallisuusarvosteluja Suomalaiseen Suomeen, Parnassoon ja Uuteen Suomeen.

Rekolan pitkäaikainen elämänkumppani oli runoilija, kulttuurivaikuttaja Mirjam Polkunen (1926–2012).

Olin tavannut Mirkka Rekolan joissakin TAI-teoksen kirjanjulkistamistilaisuuksissa ja tietenkin Liisa Enwaldin väitöstilaisuudessa. Kun tuli aika pyytää runoilijaa Kirjakantin vieraaksi, minulle sanottiin: tuskin saat häntä Kuopioon. Huomasin hänen esiintyvän Tampereella, joten hyppäsin junaan ja ajattelin mennä pyytämään henkilökohtaisesti. Ja niinpä esityksen jälkeen pyysin Rekolaa Kirjankantin vieraaksi. Ehkä asiaa auttoi, että vanha tuttu kirjailija ja Oriveden opiston opettaja Arto Seppälä oli mukana. Siltä istumalta sovittiin Rekolan ja Seppälän tulo Kuopioon. Oli vuosi 2006. Esitys valloitti kuulijat.

Aforisti Mirkka Rekola nousi suuren yleisön tietoisuuteen uudella tavalla. Häntä on luonnehdittu aforismin uudistajaksi.

Katja Seutu on tehnyt Mirkka Rekolan runoudesta ja aforistiikasta avaavan tutkimuskirjan Tyhjä pöytä on tilattu.

Suomen aforismiyhdistys on perustettu 2005 Helsingissä. Yhdistys harjoittaa julkaisutoimintaa Pilke-julkaisusarjan kautta yhteistyössä Into Kustannus Oy:n kanssa. Yhdistys jakaa Samuli Paronen -palkintoa aforistiikan parissa ansioituneille henkilöille sekä Vuoden aforismikirja -palkintoa. Mirkka Rekola sai Samuli Paronen -palkinnon 2007.
Suomen kirjallisuuskentälle nousee 2017 uusi huomionosoitus: Mirkka Rekola -palkinto.