Hitaan nautiskelun teos

Jouni Tossavainen

                                                                       

Näköala Haminanvuorelle, 275 s.

Kannen suunnittelu ja taitto Satu Enstedt       

Aviador Kustannus 2022

   

Kaunis kirja. Kyllä naapurimaassakin osataan.

Tossavaisen kirjan julkistukseen sain kutsun, näyttelyihinkin. En jaksanut. Mutta vihdoin kävelin kirjakauppaan.

Nyt minulla on Näköala Haminanvuorelle -kirja sohvapöydällä. Muutkin kehuvat kaunista kirjaa. Hyllyyn kirja ei pääse vielä pitkään aikaan.

Jouni Tossavainen on syntynyt Tervossa1958. Hänet tunnetaan myös Savon Sanomien toimittajavuosilta. Luen kirjan kuvia moneen kertaan, vasta sitten tartun runoihin. Tossavaisen tuotanto on tuttua. Olen lukenut varmaakin kaikki kirjailijan teokset, jopa ”urheilukirjat”. 

Mieleeni on jäänyt novellikokoelma Lentävä C. Juoksijan testamentista minulle jäi kuva juoksevasta miehestä, ja se kuva istuu sitkeässä. Tossavainen sai Savonia-kirjallisuuspalkinnon Hannes Kolehmaisesta kertovalla romaanillaan New Yorkin lentävä suomalainen (Like 2014). Muutamia muitakin palkintoehdokkuuksia on ollut.

Tossavainen on moniottelija myös kirjojen suhteen.

Tossavainen on Runopuulaakin järjestelyjen taitaja. Monessa hän on mukana, kuten keväisissä Puškin-runojuhlissa. Kuopiossa Valkeisenlammen rannalla runoväki kokoontuu Puškinin patsaan äärelle runoilijan syntymäpäivän aikoihin.

Puškin-runo löytyy tästäkin opuksesta:

Elämä on kone tankkien kevät

ja talvi kesäkuussa.

Kun neito ei kulje vetten päällä

runoilijan synttärit on juhlittu.

Päättymätön riemu klassikko

kun kuollaan kuten Puškin

luotiin Wallace köyteen

Saarikoski koskenkorvalla.

Tossavaisella on hauska taito ujuttaa tekstiin jotain tuttua lukijan tunnistettavaksi.

Kuusi näyttää olevan hänen voimapuunsa. Tässäkin kokoelmassa puhutaan kuusesta ja mukana on kuusen muotoinen runo, kuvaruno.

Kansikuvan koskelopoikue näköalassa Haminanvuorelle on kuvattu 24. kesäkuuta 2020.

Rautatieasema Helsinki 2007. Tuttu maisema takavuosilta.

Sitten onkin vuorossa Juhlalaulu tytölle ja Juhlalaulu Hevoselle.

Neulaniemi Kuopio 2019 -kuva tuo mieleeni ylvään koiran, jonka tapasin isäntänsä kanssa taannoin Ärrän kulmalla.

Vuorikatu Kuopio 2009 -kuvasta tunnistan sarjakuvan tekijä ja runoilija Jyrki Heikkisen. Äänirunouttako tässä tehdään? ”Pois voihke ja valitus”

Kuvista kerrotaan enemmänkin kirjan lopussa.  

Oriveden Opisto 2009. Kuva on tuttu ja niin on aulan matala nahkasohvakin. Sohvalla istuu joku tuntematon. Tossavainen taisi opiskella siellä kulttuurisihteeriksi. Tuttu paikka minullekin.

Kirjan ensimmäinen runo on Syysunelma. Samanniminen laulu alkaa soida mielessäni.

Aurinkosi kanssa kevyt kävellä

pimeyttä kohti hiljalleen

 

Yhdeksän kaksirivistä säettä loppuu näihin säkeisiin:

Mutta miten marja voi lisääntyä

kyykistymällä? paikka kasvaa ajasta

puolukasta parasta aikaa. Muutama siemen

hampaissa koko talvi käsillä.

 

Otan loppuun runon Kesäpäivä, sen nimisen romaanikin Tossavainen on kirjoittanut.

Pienet kalat kalliolla

kuikka pilven reunassa

onni odottaa laiturilla