Helmikuun Hopeatähti

18. HELMIKUUTA: AMUNDSEN & HUIKEA SEIKKAILU NAPAPIIREILLE

 
Naparetkeilijä Roald Amundsen (1987–1928) on legendaarinen hahmo ja Norjan kansallissankari. Vuosina 1903–1906 Amundsen kulki miehistöineen Pohjois-Amerikan pohjoisosien kiertävän luoteisväylän läpi ensimmäisinä maailmassa.  

AMUNDSEN (Norja 2019) on väkevä, seikkailullinen draama ainutlaatuisesta elämästä. Samalla se paljastaa tragedian miehestä, joka uhraa kaiken jäisille erämaille. Elokuvan ohjaus: Espen Sandberg. Käsikirjoitus: Ravn Lanesskog. Kuvaus: Pål Ulvik Rokseth. Leikkaus: Perry Eriksen, Martin Stoltz. Musiikki: Johan Söderqvist. Pääos. Pål Sverre Hagen, Katherine Waterston, Made Sjøgård Pettersen, Jonas Strand Gravli.

Tekstitys suomeksi. Esitys Hopeatähdessä ti 18.2. klo 13. Liput 7€. Yhteistyössä: Walhalla ry, Kuukauden pohjoismainen elokuva.

 

Kuvakukko ti 18.2. klo  13. Tervetuloa!

 

Juicen 70-vuotispäivän kunniaksi Kaksoiselämää-musikaali

Juicen 70-vuotispäivän kunniaksi Kaksoiselämää-musikaali

Juicen lauluilla edetään koko esityksen läpi

Kuopion kaupunginteatterin kevään avajaisista alkaen olen soitellut Juice Leskisen vanhoja vinyylilevyjä. Laulut siivittivät muistot tulevaan, ensi-illassa näkemääni Kaksoiselämää-musikaaliin (Timo Kanerva ja Juice Leskinen). Kanerva on Juicen ikätoveri ja palkittu monin tavoin muun muassa elämäntyöstään kolme kertaa.

Helmikuun ensimmäisenä päivänä ensi-illassa jysähtävät Juicen laulut tajuntaani teatterin lavalta. Olli-Matti Oinonen ohjaa ja lavastuskin on hänen tekemänsä. Ravintola Puolikuu on vähän nuhjuinen, mutta toimiva. Pääosaa Einaria esittää, näyttelijä Puntti Valtonen, joka muistetaan Juice Leskinen Grand Slamin laulaja-kitaristina.

Esitys etenee laulusta toiseen, mutta sanomaankin on, eletäänhän 1990-luvun lama-aikaa. Laman aikaan tartuttiin halpaan ulkomaiseen lainaan, ja sen seuraukset iskivät lujaa yrittäjiin.

Kuvassa Mikko Rantaniva, Mirva Kuivalainen, Pekka Kekäläinen, Katri-Maria Peltola, Kalle Lähde, Puntti Valtonen, Lina Patrikainen, Lasse Forsgren, Atte Antikainen, Hely Nylund ja Sari Happonen. Kuva Sami Tirkkonen.

Väriä ja säpinää esitykseen tuo Marilynin näköinen Mari, Einarin entinen tyttöystävä (Lina Patrikainen), jolla on takanaan ura Saksassa. Satu, Einarin sisko (Katri-Maria Peltola) ottaa selvää Marin levyurasta. Takavuosina näitä menestyneitä tähtiä tupsahti tuon tuosta esiin. Nyt noista sepityksistä jää kiinni. Totuus on karua.

Kuvassa Lina Patrikainen, Puntti Valtonen ja Lotta Vaattovaara. Kuva Sami Tirkkonen.

Herkkyyttä löytyy Einarin avopuolisosta Mollasta (Lotta Vaattovaara). Ystävät ihastelevat vauvaa vaunuissa työntävää äitiä ja varsinkin vauvaa, mutta kukaan ei auta väsynyttä äitiä. Molla laulaa koskettavasti väsymyksestään.

Halvan lainan turvin yritetään päästä eteenpäin. Puolikuu muuttaa muotoaan ja nimeään. Musta aurinko saa kimppuunsa alkoholitarkastajan. Määräaikainenkin alkoholin anniskelukielto on kova isku velkakierteessä painivalle yritykselle.

Vaatekauppias Heikki (Mikko Rantaniva) on mennyt myös halpaan ulkomaisen muodin mukaan

vaimonsa Leenan (Mirva Kuivalainen) kanssa. Konkurssihan siitä tulee.

Musikaalin koreografina on ollut Antti Lahti. Remonttimies (Kalle Lähde) on notkea ilopilleri.

Myös konkarinäyttelijät tekevät loistotyöt, Sari Happonen loistaa Einarin Marketta-äitinä. Aimolla keikkamyyjällä (Pekka Kekäläinen) on jättiyllätys Einarille.

Toinen minä on joskus läsnä.
Kuvassa Puntti Valtonen ja Atte Antikainen. Kuva Sami Tirkkonen.

Esitykseen on satsattu paljon ja tekijöitäkin on paljon.

Musiikki on elävää, orkesterissa soittaa kuusi muusikkoa/esitys. Musiikin on sovittanut Petri Tiainen.
Kaksi ja puoli tuntia hujahtaa nopeasti ohi. Lopussa yleisö nousee seisomaan, Kuopio tanssii ja soi villitsee katsojat. Aina tämän verran voi vetää kotiinpäin. Juicehan on nostanut monia paikkakuntia esiin lauluillaan.

Istuin tyttäreni kanssa takarivillä, jonne kuuluvuus oli hyvä, samoin näkymät. Oli ilo nähdä yleisön nousevan seisomaan ja kiittämään.

Nautimme esityksestä molemmat!

Käsiohjelma on komea ja sitä voi tutkia esityksen jälkeenkin. Ohjelmalehdessä esitellään Puntti Valtonen, Hannu Veli Matti Valtonen syntyi Kemissä vuonna 1961. Hänen nuoruuden harrastuksiinsa kuuluivat kitaransoitto, paikalliset bändit ja painonnosto.

Antti Heikkinen kirjoittaa sivun verran: JUICE LESKINEN by Antti Heikkinen ja sanoo. Kirja on aika paksu.

Niin on, selailin ennen esitystä taas kerran Risainen elämä -teosta ja kuvia. Suosittelen.

Lopuksi hän kehottaa. Naattikee. Ja mehän nautimme.

Ritva Kolehmainen

Törmäyskurssilla on tarjolla draamaa, huumoria ja – rakkautta!

Törmäyskurssilla on tarjolla draamaa, huumoria ja – rakkautta!  

Minna-näyttämö täyttyi jälleen ensi-illassa viimeistä paikkaa myöten. Odotettu uuden teatterinjohtajan, Tommi Auvinen, ohjaus kiinnosti yleisöä. Mukavat yhteisölliset naurut kertoivat hyvästä vastaanotosta. Auvinen on tuttu Kuopiossa jo vierailuohjauksistaan. Ja kukapa ei muistaisi Petsa ja Kilu -televisiosarjan Pertsan roolia.

Auvinen on tunnettua teatterisukua; Isä ohjaaja Vili Auvinen ja äiti näyttelijä Eila Roine. Auvisen puoliso on näyttelijä Tampereella Teija Auvinen.

Murteet ovat varmasti olleet haaste näyttelijöille. Ohjaaja kertoo eräässä haastattelussa äitinsä lukeneen repliikit turun murteella nauhalle, josta sitten näyttelijät saivat niitä kuunnella. 

Luontevasti dialogi näytelmässä kulkee, joten menetelmä on toiminut.

 

Kuvassa Johanna Kuuva, Seppo Pääkkönen, Ari-Kyösti Seppo, Atte Antikainen ja Mikko Rantaniva. Kuva Sami Tirkkonen.

Avioliittosimulaattori on vauhdikas komedia aiheesta, saako maajussi pitää morsiamensa. Aino (Johanna Kuuva) on avoin ja iloinen savolaistyttö. Jussi (Mikko Rantaniva) Länsi-Suomesta on monessa suhteessa Ainon vastakohta. Rakastutaan päätä pahkaa. Vaan miten suhde toimisi? Se testataan kuukauden koeajalla Jussin kotitalolla.  Aino ja Jussi ovat näytelmän “tähtipari”.

Jos ei toimi, heittääkö Aino haaveet omasta perheestä, omasta hevosesta ja lauantaidekkarin katsomisesta kotisohvalla oman miehen kainalossa.

Jussia arveluttaa päästää Aino kotitilalleen. Taloon, jossa Jussin äidin kuoleman jälkeen ei mikään ole muuttunut. Siellä touhuaa jurojen miesten sakki: isä, isän veli ja Jussin pikkuveli. Sekä Jussi.

Tilanne tuo mieleen tärkeän kuolinsiivouksen. Tavaroita pitäisi hävittää ja panna kiertoon, ettei kaikki roina jää jälkipolville. Ymmärrän tuon tavaroiden säilyttämisen, kun olen pula-ajan lapsi. Kaikki säästettiin pahan päivän varalle.  Myös tavat piintyvät, kaikki tehdään niin kuin aina ennenkin.

. Kuvassa Virpi Rautsiala -mikä komedienne ja Ilkka Pentti.
Kuva Sami Tirkkonen

Aino tuo vipinää talon elämään ja saa yhteyden myös myös vetäytyvään Jussin Jaakko-veljeen (Atte Antikainen).

 

Lisäväriä tuovat Ainon suulaat savolaisystävät ja kylänmiehet. Ja omalla tavallaan myös Ainon omaperäiset savolaisvanhemmat Mirja (Virpi Rautsiala) ja Martti (Ilkka Pentti), jotka tulevat katsomaan, mihin tyttö on länsi-rannikolla joutunut. Mainio pariskunta, joka ei tahdo pysyä toisistaan erillään molemminpuolisista lähestymiskielloista huolimatta.

Teboilin moniosaaja Katri-Maria Peltola on tärkeä kyläyhteisön hengen luoja, mukana monessa.

Haitaristi Milja Tikkanen kuljettaa tunnelmaa sinne, missä jotain tapahtuu.

 

Ohjaus Tommi Auvinen; Lavastus Sari Paljakka; Pukusuunnittelu Pirkko Jokela;

Valosuunnittelu Juho Itkonen; Äänisuunnittelu Timo Pönni.

 

Näytelmän ovat kirjoittaneet Tommi Auvinen ja Seija Holma Veera Ahlgrenin samannimisen romaanin Avioliittosimulaatori (Tammi 2013) pohjalta.

 

Rooleissa:
Aino Johanna Kuuva
Jussi Mikko Rantaniva
Unto, Jussin isä Seppo Pääkkönen
Erkki, Jussin setä Ari-Kyösti Seppo
Jaakko, Jussin veli Atte Antikainen
Mirja, Ainon äiti Virpi Rautsiala
Martti, Ainon isä Ilkka Pentti
Tuomo, Ainon entinen Mikko Paananen
Tiina, Ainon ystävä Sari Harju
Teboilin moniosaaja Katri-Maria Peltola
Haitaristi Milja Tikkanen

 

 

 

HOPEATÄHDET Kevätkausi 2020 Kuopiossa

TIEDOTE Hopeatähdestä

 

KOTIMAINEN SUURELOKUVA HELENE SCHJERFBECKISTÄ AVAA HOPEATÄHDEN KEVÄTKAUDEN 2020 KUOPIOSSA

 

HOPEATÄHDEN TULEVA KEVÄT:
joka toinen tiistai-iltapäivä (klo 13), Kino Kuvakukossa ajalla 21.1.-28.4.2020

 

HOPEATÄHTI-SARJAN kevät 2020 alkaa loisteliain siveltimen vedoin, kotimaisella suurelokuvalla HELENE.

KEVÄTKAUDEN ODOTETUIN KOTIMAINEN UUTUUS, kuvataiteilija Helene Schjerbeckistä kertova draama esitetään Hopeatähti-sarjassa tiistaina 21.1.2020. Suuren ennakkokiinnostuksen myötä Hopeatähden iltapäivässä on poikkeuksellisesti kaksi esitystä: klo 13 & klo 15.20. (Lipunmyynti avataan jo klo 12.00). K7. 122 min. Liput 8 €

 

Elokuvan aihepiiriä kohtaan nousseen suuren kiinnostuksen lisäksi elokuvaa siivittää lumoava, karismaattinen ykkösluokan näyttelijäkaarti. Pääosissa ovat vahvojen roolien Laura Birn, Johannes Holopainen, Krista Kosonen, Pirkko Saisio, Eero Aho ja Jarkko Lahti.  Myös HELENEN ohjaaja on kansainvälisen tason osaaja: hän on Antti J. Jokinen, joka on onnistunut sävähdyttämään yleisöjä eri puolilla maailmaa, mm. Sofi Oksasen kirjan pohjalta tehdyllä filmatisoinnilla Puhdistus.

Elokuva vie meidät 1910-luvulle. Taidemaalari Helene Schjerfbeck (Laura Birn) elää unohdettuna taiteilijana iäkkään äitinsä (Pirkko Saisio) kanssa maaseudulla. Viimeisimmästä näyttelystä on kulunut jo vuosia, ja Helene on jatkanut maalaamista ainoastaan omasta intohimostaan. Kaikki muuttuu, kun taidekauppias löytää Helenen sekä tämän 159 upeaa maalausta – ja haluaa järjestää suuren yksityisnäyttelyn. Helenelle käänteentekevä hetki koittaa kuitenkin vasta kun hänet esitellään metsänhoitaja, taiteen harrastaja Einar Reuterille (Johannes Holopainen). HELENE perustuu Rakel Liehun Runeberg-palkittuun kirjaan.     Elokuvat omat sivut: www.heleneelokuva.fi

Helena Sofia Schjerfbeck (1862–1946) on Suomen arvostetuimpia modernistisia kuvataiteilijoita. Schjerfbeckiä pidettiin jo hänen elinaikanaan eturivin taiteilijana. Schjerfbeckin runsas tuotanto alkoi ranskalaisvaikutteisesta realismista ja ulkoilmamaalauksesta. Se kehittyi vähitellen kohti pelkistettyjä sisäistä elämää luotaavia henkilökuvia ja asetelmia. Myöhäiskautensa tuotannon ansiosta hän on yksi länsimaisen taiteen merkittävimmistä modernisteista.  Pelkistetyistä omakuvista tunnetuimmat hän maalasi vuosina 1939–45, kun hän oli jo yli 70-vuotias.

 

HELMIKUUSSA HOPEATÄHTI TANSSII JA MAUKUU: CATS!

CATS, ”Kissat” on yksi kaikkien aikojan suositummista ja menestyneimmistä näyttämömusikaaleista ja kuuluu pisimpään ohjelmistossa pysyneiden esitysten joukkoon Lontoon West Endin ja New Yorkin Broadwayn historiassa. Näyttämöensi-iltansa Cats sai New London Theatressa vuonna 1981. CATSIA on esitetty lavoilla ympäri maailman yli 81 miljoonalle katsojalle yli 50 maassa yhteensä 19 kielellä.

Oscar®-palkittu Tom Hooper on ohjannut elokuvan CATS, joka tuli kohun saattelemana elokuvateattereihin vuodenvaihteessa 2020. Hooper on muuttanut Andrew Lloyd Webberin ennätyksiä lyöneen musikaalin villiksi spektaakkeliksi, Luvassa on laulunumeroita, loisteliaita lavasteita,  yllätyksellisiä erikoistehosteita sekä eri tanssityylien ilotulitusta. CATS-esitetään Hopeatähdessä tiistaina 4.2. klo 13. Liput 8 €.

 

18. HELMIKUUTA: AMUNDSEN & HUIKEA SEIKKAILU NAPAPIIREILLE

Naparetkeilijä Roald Amundsen (1987-1928) on legendaarinen hahmo ja Norjan kansallissankari. Vuosina 1903–1906 Amundsen kulki miehistöineen Pohjois-Amerikan pohjoisosien kiertävän luoteisväylän läpi ensimmäisinä maailmassa.  

AMUNDSEN (Norja 2019) on väkevä, seikkailullinen draama ainutlaatuisesta elämästä. Samalla se paljastaa tragedian miehestä, joka uhraa kaiken jäisille erämaille. Elokuvan ohjaus: Espen Sandberg. Käsikirjoitus: Ravn Lanesskog. Kuvaus: Pål Ulvik Rokseth. Leikkaus: Perry Eriksen, Martin Stoltz. Musiikki: Johan Söderqvist. Pääos. Pål Sverre Hagen, Katherine Waterston, Made Sjøgård Pettersen, Jonas Strand Gravli. Tekstitys suomeksi. Esitys Hopeatähdessä ti 18.2. klo 13. Liput 7€ Liput 7€.  / Yhteistyössä: Walhalla ry, Kuukauden pohjoismainen elokuva

 

MAALISKUUSSA YLITETÄÄN RAJOJA KOMEDIAN KEINOIN
Maaliskuussa ylitetään niin maantieteellisiä kuin oman elämän rajoja - ja komedia saa määrätä kurssin!

Komediakierroksen aloittaa BRITT-MARIE KÄVI TÄÄLLÄ (Ruotsi 2019). Tiistaina 3.3. klo 13 esitettävän elokuvan keskeisissä rooleissa Ruotsin kansainvälisiin tähtinäyttelijöihin lukeutuvat Pernilla August ja Peter Haber. Kun Britt-Marie (Pernilla August) jättää miehensä 40 avioliittovuoden jälkeen, hän joutuu kohtaamaan muuttuneen maailman. Hän päätyy, jo suhteellisen korkeasta iästään huolimatta, nuoriso-ohjaajaksi Borgin nuhruiseen syrjäkylään. Antaako elämä vielä uuden mahdollisuuden? Elokuva perustuu suursuosion saavuttaneen Fredrik Backmanin romaaniin. Liput 7 €.         Yhteistyössä: Walhalla ry/ Kuukauden pohjoismainen elokuva

 

Tiistaina 17.3. klo 13 on vuorossa valloittava, huumorintäyteinen jokiseikkailu THE PEANUT BUTTER FALCON. Down-nuori Zak (Zack Gottsagen) karkaa hoitokodistaan tullakseen showpainijaksi. Tyler (Shia LaBoeuf)on karkumatkalla oleva lainsuojaton, joka päätyy sattumusten kautta Zakin matkakumppaniksi, hurjalle matkalle pitkin Floridan rannikkoa... FALCON-elokuva  ihastutti yleisöä Hopeatähdet 2019 -festivaalilla Kuopiossa jo viime marraskuussa, Suomen ennakkoesityksenä. Elokuva tekee nyt riemukkaan paluun Hopeatähti-kuvioihin, kun se esitetään Hopeatähti-sarjan päiväesityksenä. Liput 7 €.

NOUSEVA TÄHTI LAURI RANDLA SAAPUU HOPEATÄHDEN VIERAAKSI 31.MAALISKUUTA

Hopeatähti-sarjalla on ilo esitellä yleisölle erityisen kiinnostava, uusi elokuvantekijä: hän on uuden sukupolven suuri elokuvalupaus Lauri Randla. Randlan omiin lapsuudenkokemuksiin perustuvan NÄKEMIIN NEUVOSTOLIITTO (Viro, Suomi, 2020) esityksen yhteyteen. Kyseinen elokuva on saanut Suomen ensi-iltansa alle viikko ennen Randlan Kuopion vierailua. Elokuvaesitys + ohjaajavierailu Kuvakukossa tiistaina 31.3. klo 13. Liput 8 €.

Randlan käsikirjoittama ja ohjaama draamakomedia ”Näkemiin Neuvostoliitto” kertoo inkerinsuomalaisen Tarkkisen perheen värikkäistä vaiheista Neuvosto-Viron viimeisinä vuosina. Omintakeinen perhe natisee liitoksissaan ja Viro kipuilee itsenäistymisen kanssa samalla kun nuoren Johanneksen (Niklas Kouzmitchev) omat kasvukivut käyvät yhä kovemmiksi. Äidin (Nika Savolainen) lähtö Suomeen mullistaa pojan elämää.  Kyseessä on Randlan ensimmäinen kokoillan elokuva – ja samalla se on myös elokuvahistoriamme ensimmäinen inkerinsuomalainen pitkä näytelmäelokuva.

LAURI RANDLA (s.1981) on ohjannut aiemmin useita lyhytelokuvia, joista viimeisin, Mausoleumi (2016) voitti kahdeksan kansainvälistä palkintoa, muun muassa Toronton kansainvälisten lyhytelokuvajuhlien parhaan vieraskielien elokuvan palkinnon. Hänen lyhytelokuviaan ovat myös esimerkiksi Sillamäe (2014) ja 3OHA – The Zone (2013). Randla on valmistunut Aalto-yliopistosta elokuvaohjaajaksi vuonna 2015.

 
HUHTIKUUSSA JUHLITAAN KUOPIOLAISTA KLASSIKKOKIRJAILIJA MARIA JOTUNIA

Hopeatähti esittää tiistaina 14.4. klo 13 kotimaisen elokuvaklassikon KUN ON TUNTEET, kirjailija Maria Jotunin 140 v. -juhlavuoden kunniaksi. (Maria Jotuni, s.1880 Kuopio - k.1943, Helsinki.)
KUN ON TUNTEET (ohj. Erik Blomberg, 1954) on sovitus Jotunin kymmenestä novellista. Tapahtumat ja henkilöt ankkuroidaan vuosisadan alun pikkukaupunkiin ja sen yhteiskunnalliseen todellisuuteen. Eri novelleista valitut ihmiskohtalot liittyvät toisiinsa kuin ketjussa ja muodostavat eräänlaisen pienoiskuvan Jotunin novellien maailmankuvasta. KUN ON TUNTEET on elokuvallisesti ehjä, onnistunut kokonaisuus.  Sen modernin ilakoiva kerrontaote on kestänyt hyvin ajan hammasta.  Elokuvan prologissa, nk. Maria Jotuni -johdannossa nähdään myös välähdyksiä aikojen takaa, Kuopiosta.

Huom! Digirestauroitu uusi kopio, Kuopion ensiesityksessä! Liput juhlahintaan: vain 5 €.

Yhteistyössä: Kansallinen audiovisuaalinen Instituutti (KAVI)

 Tiistai 28.4. klo 13: kevätkauden päätösesitys   - ohjelma julkistetaan myöhemmin.

 

*****

HOPEATÄHTI  PÄHKINÄNKUORESSA:

HOPEATÄHTI-SARJA tarjoaa uutuuksia ja laatuelokuvia monipuolisen kausiohjelman puitteissa. Se on kaikille avoin, mutta erityisesti senioriväestölle suunnattu esityssarja. Esitykset iltapäivisin, edulliset lipunhinnat. Ei erillistä jäsenmaksua, maksat lipun vain niihin esityksiin joihin saavut. TERVETULOA MUKAAN!

Esityspaikka: KINO KUVAKUKKO; Vuorikatu 27, KUOPIO
Esitysten järjestäjä: alueellinen elokuvakeskus ISAK ry

LIPUT: suoraan ovelta, n. ½ tuntia ennen esityksen alkua (jollei toisin mainita) Ohjelmamuutokset mahdollisia.  Kaikissa elokuvissa kieli: suomi/ suomenkielinen tekstitys.

Kausiesitteitä jaossa: Kino Kuvakukko, Vuorikatu 27, Kuopio.

 

LISÄTIETOJA:  www.isakry.fi  (ks. alasivu ”Hopeatähti-sarja”)

Tiedustelut: saija.nissinen@kuopio.fi                                                                      

”Elämä on kabareeta”

Cabaret-musikaali hurmaa yleisön

Kerran vuodessa musikaali on viihdyttävä tapa.  Satsaukset ovat suuria, rahallisestikin. Kuopiossa on loistavat teatterin ammattilaiset, mutta lisää väkeä tarvittiin.

Musikaalin käsiohjelma kannattaa ostaa, sillä se kertoo paljon taustoista ja esittelee esiintyjät aina vierailevia tanssijoita myöten.

Annamari Eerola, Leea Lepistö, Elina Haikka, Hely Nylund, Maija Pihlajaoja ja Annukka Waara antavat lisävipinää taitavien näyttelijöidemme rinnalla. Mainio orkesteri tempaa musiikillaan mukaansa.  Teatterin kapellimestari Mika Paasivaaran johdolla ja harjoituksella syntyy loistavaa musiikkia.

Pohjustin esitystä katsomalla Cabaret-elokuvan vuodelta 1972. Pääparina esiintyivät Liza Minnelli ja Michael York. Elokuvamusikaali sai aikanaan kahdeksan Oscar-palkintoa.

Johanna Kuuva on musikaalin tähti

 

 

Kuvassa Hely Nylund, Elina Haikka, Annamari Eerola, Mikko Rantaniva, Leea Lepistö, Annukka Waara ja Maija Pihlajaoja. Taustalla Ritva Grönberg ja Kai Hyttinen. Kuva Sami Tirkkonen.

 

Musikaali vie katsojat 1930-luvun Berliiniin. Kit Kat Klubi tunnetaan kauniista naisistaan ja tanssista ja ilottelusta. Kaikki siellä on kaupan. Eletään tässä hetkessä.

Musikaali on loistava kokonaisuus, mutta esitys on Mikko Rantanivan juhlaa. Seremoniamestari pitää ohjat tiukasti käsissään. Kerrassaan nautinnollista katsottavaa!

Klubilla kohtaavat amerikkalainen kirjailija Clifford Bradshaw (Atte Antikainen) ja laulaja Sally Bowles (Johanna Kuuva). Paheellisessa yökerhossa syntyy herkkä rakkaustarina.  

Kuvassa Johanna Kuuva ja Atte Antikainen. Kuva Sami Tirkkonen.

Sally on valmis lähtemään kirjailijan mukaan, mutta peruu viime hetkellä matkansa. Yhdessä luotu haavemaailma murtuu. Klubilla on totuttu hoitamaan vahingot. Sally valitsee Kit Katin.

Herr Schultzin (vieraileva näyttelijä Kai Hyttinen) ja vuokraemäntä Fräulein Schneiderin (Ritva Grönberg) rakkaustarina on välillä koominen. Kyllähän laulun ananakselle ymmärtää, olihan se sota-aikana harvinainen herkku.

Toisella puoliajalla hätkähdän marssiaskeleita. Ja pahempaa on tulossa. Kauppiasta vainotaan, natsiaate nousee esiin ja sen saa kauppias tuntea nahoissaan. Asiakkaatkin joutuvat tarkkailun alle. Tunnelma muuttuu pelottavan kyräileväksi ja epäluuloiseksi. Tilanne muistuttaa Kun kyyhkyset katosivat -näytelmän joitakin kohtauksia.

Käsiohjelman sivu Pieni aikajana Saksan historiasta pitää kartalla.

Musikaalin on ohjannut Péter Forgács ja koreografina toimi Gergely Csanád Kováts. Komeaa yhteistyötä Kuopion ystävyyskaupunki Györin kanssa.

Suomennos: on Esko Elstelä ja Jukka Virtanen.



Kuvassa Johanna Kuuva ja Mikko Rantaniva. Kuva Sami Tirkkonen.

 

Loistavaa teatteria Kuopiossa

Piinan avoimet harjoitukset lupasivat paljon – ensi-ilta lunasti lupaukset

Stephen King (s.1947) kirjoitti vuonna 1987 menestysteoksensa Piina (Misery), joka suomennettiin pari vuotta myöhemmin. Piina on psykologinen kauhujännäri. Kirjan pohjalta tehtiin Rob Reinerin ohjaama ja William Goldmanin käsikirjoittama samanniminen elokuva vuonna 1990. Piinan on näytelmäksi kirjoittanut William Goldman, suomennos Timo Mikkola. Alkuperäisen elokuvakäsikirjoituksen on tehnyt William Goldman (12.8.1931–16.11.2018). Hän teki yhtenä viimeisimpänä työnään Piinasta uuden näytelmäsovituksen, joka nähtiin kantaesityksenä Broadwaylla vuonna 2015. Tämä Goldmanin taiten rakentama tiivistunnelmainen näytelmäsovitus nähtiin nyt Kuopion kaupunginteatterissa suomalaisena kantaesityksenä syyskuussa 2019. Ohjaus ja lavastus Olli-Matti Oinonen, pukusuunnittelu Jaana Kurttila, valosuunnittelu Juho Itkonen ja äänisuunnittelu Timo Pönni. Elokuvakäsikirjoittaja ja kirjailija Simon Mooren tekemä näytelmäversio Lontoon West Endiin (1992) viitoitti Oinosen tietä, sillä jo pari vuotta myöhemmin Piina nähtiin suomalaisena kantaesityksensä Mikkelin teatterissa Olli-Matti Oinosen ohjaamana. Pääosissa olivat tuolloin Katri-Maria Peltola ja Juha Pikkarainen.

Näytelmä kertoo maailmankuulusta kirjailijasta Paul Sheldonista (Seppo Pääkkönen), joka lumimyrskyssä ajaa autollaan kolarin. Hän herää kipuihin jossain tuntemattomassa erämaakämpässä. Molemmat jalat ovat poikki ja kylkiluut murskana. Sängyn vieressä seisoo entinen sairaanhoitaja Annie Wilkes (Henna Haverinen). Hämärän menneisyyden omaava Annie lohduttaa ja sanoo olevansa kirjailijan ykkösfani. Anniella on varastossaan runsaasti vahvoja kipulääkkeitä, mutta myös kirves ja pajavasara. Katsojan epäilys herää Annien tarkoitusperistä. Annien räjähtävä kielenkäyttö on vakuuttavaa, pelottavaakin. Kun kirjailija keplottelee itsensä alas sängystä, räjäyttävän kivun voi tuntea jokainen, jolta on joskus ollut luita poikki. Huoneen ovelle päästyään kirjailija huomaa oven olevan lukossa. Seppo Pääkkönen tuli Kuopion kaupungiteatteriin tänä vuonna. Vahvan kokemuksen omaava näyttelijä on ansainnut paikkansa teatterissamme. Nokkela mies ottaa käyttöönsä kirjoituskoneen puuttuvan kirjaimen `vipuvarren`. Mutta ei Annieta niin vain jymäytetä. Annie ei ole ollut tyytyväinen Misery-sarjan viimeiseen teokseen, jossa kirjailija on antanut päähenkilönsä kuolla. Annie vaatii, että Paul kirjoittaa uuden kirjan hänen vaatimustensa mukaan. Kirjailija pyytää lisää paperia, mutta hänelle ei kelpaakaan mikä tahansa paperi. Hän snobbailee ja pelaa aikaa. Kirjoita tai kuolet! Kaunis näyttelijä väläyttää julmia ilmeitä. Melkein odotan, että hänelle kasvaa vampyyrin hampaat. Piinassa jännitys tiivistyy loppua kohti. Kyseessä on myös vinksahtanut rakkaustarina, fanikulttuuri saa ihmiset pauloihinsa. Todellisuus ja fantasiat sekoittuvat. Pahimmillaan ne sekoittavat pään. Kolme näyttelijää pitää tunnelman hyytävän tiiviinä.

Poliisipäällikkö Ari-Kyösti Seppo on mainio roolissaan, eikä puheessa ole joskus aiemmin vaivanneesta maneerista tietoakaan. Kun poliisipäällikkö etsii kirjailijaa, katsojien jännitys tiivistyy. Tuleeko yhteentörmäys? Stephen King (s.1947) kirjoitti vuonna 1987 menestysteoksensa Piina (Misery), joka suomennettiin pari vuotta myöhemmin. Kirjan pohjalta tehtiin Rob Reinerin ohjaama ja William Goldmanin käsikirjoittama samanniminen elokuva vuonna 1990. Sen pääosissa nähtiin James Caan ja Kathy Bates. On sanottu, että Paul Sheldonin hahmo on Stephen Kingin alter ego. Jokainen kirjailija varmaankin panee roolihenkilöihinsä jotain itsestään. Oinonen näyttää myös lavastajan taitonsa tässäkin näytelmässä. Mieleeni on jäänyt muun muassa Jäähyväiset Pamela Andersonille -näytelmän lavastus. Elokuvakäsikirjoittaja ja kirjailija Simon Moore ohjasi kirjan pohjalta tehdyn näytelmäversion Lontoon West Endiin 1992 ja versio nähtiin pari vuotta myöhemmin suomalaisena kantaesityksensä Mikkelin teatterissa Olli-Matti Oinosen ohjaamana. Pääosissa olivat tuolloin Katri-Maria Peltola ja Juha Pikkarainen.
Alkuperäisen elokuvakäsikirjoituksen tehnyt William Goldman (12.8.1931–16.11.2018) teki yhtenä viimeisimpänä työnään Piinasta uuden näytelmäsovituksen, joka nähtiin kantaesityksenä Broadwaylla vuonna 2015. Pääosissa olivat Bruce Willis ja Laurie Metcalf. Tämä Goldmanin taiten rakentama tiivistunnelmainen näytelmäsovitus nähtiin nyt Kuopion kaupunginteatterissa suomalaisena kantaesityksenä syyskuussa 2019. Katsoin Piinan nuoremman tyttäreni kanssa. Tykättiin ja mietittiin, että tämän voisi katsoa uudelleenkin.
Näytelmän yllättävä loppuratkaisu on katsojalle armollinen, piina ei jää päälle, vaan keskusteluttaa muiden esityksen nähdeiden kanssa. Reilu parituntinen pitää katsojan tiukassa otteessaan. Vaikutus kestää pitkään. Rooleissa: Paul Sheldon - Seppo Pääkkönen, Annie Wilkes - Henna Haverinen, Poliisipäällikkö -Ari-Kyösti Seppo. Ikäsuositus aikuisille sekä nuorille 14-vuotiaasta ylöspäin.

Esityskuvat: Olli-Matti Oinonen

Ritva Kolehmainen

Kaksi hiljaista miestä kohtaa

Lukisinko kirjan urheilijasta?

Kaksi hiljaista miestä kohtaa

Kari Hotakainen

Tuntematon Kimi Räikkönen
Siltala 2018. 269 s.

Kun Kari Hotakaisen kirja Kimi Räikkösestä ilmestyi, siitä puhuttiin ja haastatteluja oli paljon.

Tuntematon Kimi Räikkönen ei minua houkuttanut lukemaan. Jotain autourheilijasta tiesin, ja minua kiusasi, kun nuorta miestä ivatiin puheesta ja puhumattomuudesta.
Pikkuhiljaa mielessäni myönnyin kirjalle, sillä luotin Hotakaisen taitoon. Kirjailija on saanut muun muassa Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon ja Kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon.
Luonnollisesti hän on ansainnut Savonia-palkinnonkin; Buster Keaton - elämä ja teot
Pidän Hotakaisen runoteoksistakin. Erityisesti Kalikkakasa kolahti mukavasti.
Hotakainen on syntynyt ‎9. tammikuuta 1957 Porissa, mutta tehnyt työuraa myös Kuopiossa.   

Kirjan alussa Hotakainen pohtii, kuinka autourheilijasta tuli maailmankuulu. Räikkönen haluasi vain ajaa autoa mahdollisimman kovaa. Isänsä ja äitinsä ja oman sisukkuutensa ansiosta se onnistui.

Vielä liki kolmivuotiaana poika ei puhunut. Häntä tutkitaan, mutta mitään vikaa ei löydetä. Tehtävät hän kuitenkin tekee ikäisiään nopeammin. Sylilapsesta kasvaa nopeajalkainen poika.
Nimi lyhenee ajan myötä Kimiksi.

Fanit löytävät idolinsa

Fanit kyttäävät, he tietävät, kun Kimin asianhoitaja laskeutuu hissistä aulaan, kohta Kimi tulee. Hänen kanssaan tulee fysiovalmentaja Mark Arnall. Hän on 16 vuotta huolehtinut, ettei kuskilta puutu mitään.

Se mikä ulospäin näyttää sulkeutuneisuudelta, on keskittymistä, lähipiiri tietää.
Kimin huone Ferrarin tiloissa on karu. Huoneen nurkassa on amme täynnä jääkylmää vettä. Sinne Kimi istuu ennen ajoa ja ajon jälkeen.

Värikkäästi kuvataan Ferrarin ääntä. ”Kirskuva ääni tunkee korvatulppien läpi ja lävistää pään kuin sula teräs.”

Kimi itse vähättelee ääntä, muutaman vuoden takaiset pitivät kunnon ääntä. Kimille ajaminen on parasta.  
´Tavallisella lomamatkalla´ olevan kirjankirjoittajan arvostus nousee, kun hän tulee samasta maasta kuin Kimi.

Kirjan taitto on lukijaystävällinen

 

Suuret tekstinostot kertovat oleellisia asioita.

”Kypärän sisällä on hikinen pää, päässä aivot, jotka raksuttavat huomattavasti kovemmilla kierroksilla kuin auto.”
Kimi sanoo, että ”hienointa olisi, jos voisi ajaa formula ykkösiä tuntemattomana”.
Kuvaus Kimistä Robin poikansa ja tyttären Riannan seurassa on herkkä. Läsnä on isä, ei autourheilija. Ice manista ei ole tietoakaan (McLarenin tallipäällikön keksimä lempinimi).

Kallista sponsorikelloaan hän ei voi pitää, koska ihottuma ärtyy siitä. Repussa kello on tarvittaessa esiin otettavissa.
Ammattikoulun autonasentajalinjan keskeyttänyt nuori mies teki huiman sopimuksen. Hän oli kotoisin talosta, jossa ei ollut sisävessaa. Pian hän korvaa isälle ja äidille kaiken huolenpidon ja kustannukset.

Kiinnostavasti Kimi pohtii kisoja ja voittoja. Vain lopputulosta katsotaan.

Kimi ei noudata käytöskoodistoa, tervehtii kyllä, vaikka on piinaava nousta autosta ja kohdata ammatin varjopuolet.

Hän ei pelkää vauhtia

”Mä diggaan olla siellä autossa. Ajaminen on ainoa hieno asia siinä hommassa, autossa saa olla rauhassa.”
F1-auto on maailman ahtain työpaikka. Hiilikuituisessa, omiin mittoihin tehdyssä kotelossa makaat kypärä päässä makuuasennossa polvet koulussa, näkyvyys rajoitettu. Kimillä on kaksi vuotta vanhempi veli. Veljekset oppivat, että jos haluaa saada jotain. pitää tehdä itse.

Äiti Paula kuvaa poikiaan: Rami edustaa järkeä ja Kimi toimintaa
Poikien lapsuudesta on paljon kuvia. Karting oli elämäntapa.

Nyt Kimillä on kotonaan kuntosali. Siellä on laite, joka on formula-auton penkki. Ratti tärisee kuin kisassa. Kirjan kirjoittaja arvelee kestävänsä laitteessa puolitoista minuuttia.

Mitä pitemmälle kirjaa luen, sitä enemmän sympatiseeraan tätä kaksikkoa.

Kun Kimi teki 15-vuotisen sopimuksen, hän tarkistutti asiat luotettavilla ihmisillä.

Vähän yli kaksikymppinen Räikkönen sai mitä halusi. Vauhtia. Kaupanpäälle tuli kohtuutonta huomiota. Missään ei saanut olla rauhassa. Maailmanmestarista on komea koko sivun kuva vuodelta 2007.
”Ralli-ukkohan” Kimistä tulee. Hugo Bossin puvuissa on hyvä edustaa, joku pomoista sitä vaati.
Räikkönen arvostaa kartturien työtä. Mark Arnall huolehtii, että tarvikkeita pitää olla aina kolmet, kypärästä alkaen.

Kimin isä kuoli 56-vuotiaana joulukuussa 2010, Kimi oli 31-vuotias tuolloin. Suru yllättää myöhemminkin.

Luottamus on Kimille tärkeä, mutta hän joutuu kokemaaan, että matka hyväsydämisyydestä hyväuskoisuuteen on lyhyt.
Rahasta ei Kimin tarvitse enää puhua.  Silloin kun sitä ei ollut, rahasta puhuttiin usein. Lapsekasta uhoamista voi olla, että asian hoidettuaan Kimi heittää puhelimen järveen.

Ryyppymatkat ja pussikaljottelut ovat ikävää luettavaa, mutta henkilökuvan vuoksi tärkeitä. Miehestä luotiin kirjassa todenmukainen kuva.

                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                    

Kimin ja Mintun rakkaustarina on kaunista luettavaa.  Myös edelliset suhteet mainitaan, mutta niitä ei jäädä vatvomaan.

Kimi on saanut lapsena rakkautta osakseen, ja rakkautta hän nyt jakaa omalle perheelleen. Kuvatkin kertovat perheonnesta.

Kirjan lopussa on sivukaupalla tilastotietoa, samoin Räikkösen ura tiivistettynä. Kuolemattomia tokaisuja viimeisenä.

”F1 ilman lehdistöä olisi paratiisi”

Ritva Kolehmainen