Tästä alkaa syksyn 2015 Hopetähdet-elokuvakerhon näytökset

Tervetuloa mukaan, kaikille avoimeen leffakerhoon!
HOPEATÄHTI
- eläkeläisten elokuvakerho
UUTUUKSIA & KLASSIKOITA, LAATUELOKUVIA
EI ERILLISIÄ JÄSENMAKSUJA.MAKSAT LIPUN VAIN ESITYKSIIN JOIHIN SAAVUT.
TERVETULOA  -niin usein kuin itse haluat!
 

HOPEATÄHTI-KERHO /SYYSKAUSI 2015

Kauden avauksessa elokuvasyksyn odotetuin kotimainen! HUOM. 2 esitystä!
tiistai 22.9.klo 13  ja klo 15.30:
KÄTILÖ

 

KÄTILÖ. Suomi 2015. Ohjaus: Antti J. Jokinen. Käsikirjoitus: Antti J. Jokinen, Katja Kettu. Pääosissa: Krista Kosonen, Lauri Tilkanen, Pirkka-Pekka Petelius, Leea Klemola, Seppo Pääkkönen, Elina Knihtilä, Tommi Korpela, Johannes Brotherus.

Elokuvan ikäraja  K 16 ja kesto 119 min.

 

KÄTILÖ-elokuva perustuu Katja Ketun palkittuun, samannimiseen menestysromaaniin. Ohjaaja Antti J. Jokinen on käsikirjoittanut elokuvan yhdessä Katja Ketun kanssa.Kätilö-romaani on voittanut Runeberg-palkinnon vuonna 2012 sekä Kalevi Jäntin palkinnon vuonna 2011. Ylistäviä arvioita saaneen romaanin käännösoikeudet on myyty neljääntoista maahan, mm. Saksaan, Ranskaan, Ruotsiin, Norjaan ja Italiaan.

Kätilö on tosipohjainen kertomus suomalaisnaisen ja SS-upseerin rakkaudesta Lapin sodan kynnyksellä. Tarinan tapahtumat paikantuvat Titovkan vankileirille sekä Kuolleen miehen vuonolle, syrjäiselle ja kirottuna pidetylle paikalle, jonka tarkkaa sijaintia Jäämerellä ei voi määrittää. Moraalinen ja humaaninen asetelma on poikkeuksellisen vahva, sillä rakkaustarinaan siivilöityy niin natsi-ideologiaa kuin sotavankien ja paikallisväestön epäinhimillistä kohteluakin.

Elokuva on kuitenkin lopulta väkevä todistus siitä, mihin ihminen on valmis rakkauden tähden ja kuinka hyvä voittaa pahan. (Suomen ensi-ilta: 4.9.2015)

Myös Pirkka-Pekka Petelius (kuvassa) näyttelee KÄTILÖ-elokuvassa. 

 

Peräniemen Kasinon pihapuistossa Antti Immosen näyttely

Antti Immosen näyttely

Peräniemen Kasinon Pihapuistossa

(Väinölänniemi 96)

Kuvataitelija Antti Immosen veistoksia on esillä kesänäyttelyssä Kuopion Väinölänniemellä, Peräniemen Kasinon nurmialueella.

Narkissos, Kaikukammio ja muita uusia veistoksia -näyttely alkoi kesäkuussa ja päättyy 31. elokuuta klo 12:00.

Taidekierros vieraitten kanssa Kuopiossa

Minne vien kesävieraat Kuopiossa?

VB-valokuvakeskus ja Kuopion taidemuseo sekä Kuopion museo ovat aina listalla, kun lähdemme kaupunkia katsomaan. 

VB-Valokuvakeskus Kuninkaankadulla on vanhaa miljöötä

Takapihan kauneutta
 Kuopiossa sijaitsevassa VB-valokuvakeskuksessa on esillä lontoolaisen keräilijän valokuvia pop-ja rockmaailman ikoneista. Näyttelyssä keskitytään rinnastamaan kuvia artistista nuorena ja vanhana. A Groovy Kind of Life: From Obscurity to Fame - Tuntemattomuudesta kuuluisuuteen –näyttely VB-valokuvakeskuksessa 6.6.–30.8.2015.

Kellarissakin on katsottavaa
  

Näyttely jatkuu...

Kesällä Barson kellarissa pääosassa on nainen. Victor Barsokevitschin puolisolle Adélelle (1857-1944) omistetun "ADÈLE - Rakkaani" -näyttelyn ovat mahdollistaneet tohtori Tuulikki Kärkkäisen tekemä tutkimustyö sekä Barsokevitschien sukulaisilta saatu, suurelta osaltaan ennen näkemätön kuvamateriaali.

VB-valokuvakeskus haluaa kunnioittaa naisyrittäjyyden merkitystä nostamalla Adélen hänen ansaitsemaansa arvoon. "ADÈLE - rakkaani" -näyttelyn lisäksi kesä 2015 tuo VB-keskukselle uuden kokoustilan, "Adélen Salongin".

Kuopion taidemuseo esittelee ennen muuta oman alueen taidetta, von Wright taiteilijaveljeksistä ja Juho Rissasesta nykytaiteeseen. Keskeisiä teemoja ovat maisema ja luonto sekä ihmisen suhde ympäristöönsä.


Ja sitten Kuopion Taidemuseoon!

Leonardo da Vilhun eli taiteilija ja taiteen kerääjä Risto Vilhusen intohimoinen suhtautuminenkuvataiteeseen on leimannut hänen elämäänsä lapsuudesta saakka. Hänet tunnetaan renessanssimiehenä joka omien sanojensa mukaan on "uudelleensyntynyt Leonardo". Näyttelyn painopiste on pop-taiteessa, joka toi hänet esiin taiteilijana 1960-luvulla. Samalla tutustutaan Vilhusen mielenkiintoiseen persoonaan sekä hänen varhaisvuosiinsa Kuopiossa.

13.5.2015–26.9.2015

Vilhusen taidekokoelmasta valikoitujen suomalaisten piirtäjien näyttely avautuu syksyllä.

 

Kierros jatkuu Karjalankadulle uudistettuun RIISAAN Suomen ortodoksiseen kirkkomuseoon.
RIISA avattiin yleisölle 25.4.2015.

RIISAn uusi ilme sai innoituksensa ikonia suojaavasta metallisesta vaipasta. Samoin kuin riisa suojaa ikonia, museo säilyttää, mutta samalla esittelee osan mittaamattoman arvokkaasta esineistöstä, sanovat RIISAn ideasta ja näyttelysuunnittelusta vastaavat tekijät taiteilija Jaana Partanen arkkitehti Heikki Lamusuo Partanen & Lamusuo Oy:sta. 

Yhtenä päivänä ei enemmän jaksakaan.

Seuraavina päivänä ovat vuorossa muun muassa KORTTELIMUSEO Peräniemen Kasinon Pihapuisto.

Yksi parhaista kevään aforismikokoelmista

Esko Lovén: Ahdasta päässä

98 sivua.
Tampereen aforismiyhdistys 2015

Hum. kand. Esko Lovén tunnetaan Kuopiossa muun muassa Vestäjistä. Hän on syntynyt toukokuussa 1952 Iisalmessa. Veturinkuljettajan työn ohessa hän on opiskellut monenlaista. Iisalmelaiset muistavat hänet Via Dolorosan -vaellusnäytelmän Jeesuksena.

Kolmen runokokoelman jälkeen Lovén on julkaissut aforismikokoelman Ahdasta päässä. Hän sai kunniamaininnan Tampereen aforismiyhdistyksen kilpailussa 2013. Runoissakin oli aforistisuutta. Shakin pelaajalla ajatukset ovat kirkkaat. Kitaran soitto ja motoristi – on siinä miehellä moninaiset harrastukset!

Teos koostuu seitsemästä otsikoidusta sarjasta, jotka muodostavat puhuttelevan kokonaisuuden.

Aforismia on luonnehdittu varttuneemman ikäkauden kirjallisuudenlajiksi. (Sami Feiring: Lyhyesti sanomisen taide,  Avain 2014)

Säännöistä on aina poikkeuksia, kuten Jouko Tyyri, joka teki esikoiskokoelmansa Takiaisia 21-vuotiaana.

”Sovi henkilökohtainen tapaaminen itsesi kanssa.” Hyvä ohje aforistille vähän samaan tapaan kuin ”tunne itsesi”.

”Kiireinen ihminen tallentaa elämäänsä digiboksiin, katsoo jo ehtii.” Näinhän meille käy digikuvienkin kanssa.

Monia neuvoja jään miettimään, kuten ajattele tekosi.

Välillä ilahdun sanoista: ”Kyllä ilmaakin voi maalata, katso sateenkaarta.” Ilo syntyy itsestään.

Kirjan lukeminen sujuu letkeästi. Voin avata Lovénin kirjan mistä tahansa ja lukea eteenpäin. Hyvin toimii.

Nuukuus on hyve sanojen käytössä, Lovén kirjoittaa. Hän ihmettelee kielen pienuutta ruumiinjäsenenä ja sen valtavaa asetta.

”Toimittajan mielipide ei ole julkaisun jälkeen enää hänen omansa.”

”Kilpailu-sanalla ei ole vastakohtaa.” Ei vai?

 

 

Ritva Kolehmainen

Suomalaisen seikkailijan elämäkerta

”Minä olen vaihdokas”

Lasse Lehtinen [Arto Paasilinna]

Suomalaisen seikkailijan elämäkerta
NÄTTI-JUSSI (8. painos)
252 s. Paasilinna 214.

 

Jo Nätti-Jussi nimi toi mieleen lapsuudessa kuulemani tarinat. Isäkin lohkaisi joskus jonkun muikean jutun ja päätti lauseen sanoihin, sanoi Nätti-Jussi.  Ostin suomalaisen seikkailijan elämäkerran viime vuoden puolella, olihan kyse ”naapurikylän miehestä”.  Nätti-Jussi hautautui kirjapinoon monen muun kirjan lailla.

Arto Paasilinna kirjoittaa kuinka hän tuli tehneeksi haastattelun Nätti-Jussista, vaikka hänen pitikin haastatella Kekkosta. Nauhat kulkeutuivat pitkän ajan päästä kirjailijalle, joka oli ne kadottanut Pohjanhovissa.

Innolla Paasilinna tarttui 70-vuotiaana nauhoja purkamaan, mutta kirjaa Nätti-Jussista hän ei saanut valmiiksi. Onneksi Lasse Lehtinen viimeisteli teoksen. Hänellä kun oli mahdollisuus tarkistaa myös asiatiedot. Molemmat kirjailijat ovat armoitettuja sanankäyttäjiä.

John Viktor Nätti sai oikean syntyperänsä tietoonsa vasta kolmekymppisenä.

Vanha lapsenpäästäjä tunnisti kampurajalan ja tunnusti tekonsa. Poikosten talossa Jussi varttui kouluikään asti. Hän toimitti talon askareita navetalla ja pihapiirissä, eikä suinkaan ollut aliravittu. vaikka pöydässä tähteitä tarjottiinkin. Kun talonväen silmä vältti poika saattoi juoda lehmänmaitoa suoraan utareista ja napata kanamunan silloin tällöin.

Jalan takia poikaa pidettiin vaivaisena. Poika painoi asiat tarkasti mieleensä. Talon sekarotuinen Peni-koira oli ystävä ja turva.

Kannonkosken sahalla poika auttoi uitossa. Ensin oli taottava uittohaka sepän mallin mukaan ja veistää siihen näreestä varsi.

Jussista tuli mestari koskenlaskussa, jopa niin hyvä, että hän pääsi esittämään tukkilaista elokuvassa ”Tukkijoella”.

Hän oppi, että pöljää näyttelemällä pärjää parhaiten itseään tyhmempien kanssa.

Jussi karkasi sisävesilaivoille vajaat kymmenvuotiaana, kun oli saanut säästöjä viinaa kuljettamalla. Iäkseen hän sanoi 12 vuotta.

Laivat vaihtuivat toisiin. Vääksyssä poika pääsee s/s Hopeasalmeen. Hän tutustuu herrasväkeen ja hovineuvoksen perheen kotiapulaiseen. Jussi on juuri täyttänyt 12 vuotta. Yhteistä kieltä heillä ei ole, mutta luonto ohjaa. Poikuushan siinä meni.

Jussi heittäytyy kuuromykäksi ja 13-vuotiaana hänen kielensä on jo puhuttavassa kunnossa. Ihmiset puhuivat kuuromykän kuullen kaiken sanottavansa ja Jussi on tarkkakorvainen ja hyvämuistinen.

Pian ollaankin sitten merillä. Jussi saa kaverin, pikimustan neekeripojan, jolle hän opettaa keittiöpojan askareet. Huutolaispojat ovat kohtalotovereita.

Sokeaakin Jussi näyttelee menestyksekkäästi.

Myöhemmin Kultakentillä Jussi oppi, että kaikki raha mitataan kullassa. Oli myös siirrytty telegrafiaikaan.

Viikoittain kuolleita lapsia kannettiin maanuumenista haudattaviksi. Silloin Jussi ymmärtää miten hän paimenessa ollessaan oli onnekas näihin lapsiin verrattuna.

Peni kuolee luonnollisesti vanhuuttaan. Jussi toteutti ”koiran lain” ja teetti nahasta itselleen koirannahkarukkaset.

Liverpoolissa vuokraemäntä sanoo: söör. Raha sen teki.

Seitsemäntoistavuotiaana Jussi alkoi tehdä metsätöitä punapuu-alueella punanahkojen kanssa. Oman asunnonkin hän hankki. Vain omaa naista hänellä ei ollut.

Jussilla oli arvonimi tilanteen mukaan; ruhtinas Nätti, venäläinen ruhtinas jne. Ja anekdootteja riitää. Hänen istuessaan paavin aitiossa, oli Hitler kysynyt Mussolinilta, kuka pipopäinen istui Nätti-Jussin vieressä. Seurapiireihin Nätti-Jussi solahtaa luontevasti.

Jussi tunnettiin miehenä, jolla oli pallit rautaa. ”Timanttiset testikkelit” oikeammin, mutta ei hän asiaa ryhtynyt oikomaan. Lukijalla on odotettavissa metka tarina.

Suomeen palattuaan Nätti-Jussi katseli punavankien rivejä ja mietti. Jos olisin jäänyt Karstulaan, marssisin nyt tuossa joukossa.

Kohtalo oli tehnyt Nätti-Jussista parempiosaisen, silti hän yhä oli kansanmies.

Jussi oli päättänyt ostaa auton. Buick-merkki oli hänelle mieleen. Ja vielä tuhannen hehtaarin metsäalue oli saatava.

Rahojen kokoaminen oli vaikeaa, sillä varat oli hukattu Amerikan pörssissä. Mutta metsätöitä riittäisi 28-vuotiaalle riuskalle miehelle.

Nätti-Jussia tarvitaan milloin missäkin Mannerheimin käskystä hän matkustaa Helsinkiin, hän on avuksi monessa, kun hän tunsi paljon ihmisiä ja on luotettava.

Vanha tuttu Ruben Nussbaum pyysi maailman korkeimman rakennuksen vihkiäisiin. Talo oli rakennettu Astorin ja Nätti-Jussin yhteisesti omistamalle tontille.

Nätti-Jussin suurpiirteistä varainhoitoa kuvaa Rovaniemen pankin pankkikirjan merkinnät. ”Nätillä rahaa eniten.” Ja repullisen raha haettuaan pankkikirjaan merkittiin: ”Nätti otti vähäsen.”         

Seesteiset elämän loppuvuodet näkyvät tekstissä. Kun vanha kunnon Nätti-Jussi kuittaa saunottajalle maksun omaan tyyliinsä, ei saunottaja jää sanattomaksi. Hän nostaa helmansa ja sanoo: Laita saman tien tuonne lompsaan.

Vaikka Nätti-Jussi on liioittelun mestari, niin ovat kirjailijat Paasilinna ja Lehtinen panneet parastaan ja ovat kirjoittanet uskottavan elämäntarinan. Veijaritarinan.

 Vallan mainio kirja junamatkalukemiseksi!

 

Ritva Kolehmainen

Runoileva pariskunta, Esko ja Leena

                            

Esko Lovén                                                                    Leena Raveikko

Tarvitsen kätesi ruukuksi                                               Multaa silmissäkin
Atrain Kustannus 2011                                                  Kuvat: Helena Pohjolainen
117 s.                                                                              Paino: Grano Oy. 77 s.      

                     

                   

 

 

                                     RAKKAUS  ON  RUNOJEN VOIMA

Tarjoan sinulle runon lautasella

omalla reseptillä tehdyn
                  maustelman

Esko Lovén on kirjoittanut kolme kokoelmaa. Tarvitsen kätesi ruukuksi löytyy myös CD:nä, runoja ja musiikkia. Esko on etsinyt kirjalleen pienkustantajan. Lienee helpompaa kuin suurten kustantajien kanssa, arvelen. Netistä löydän tiedon: ”Kirjoja kaikille” Nordbooks ja Atrain Kustannus. Näyttävät yhdistyneen.

Rakkaus on raakana hyvää, kypsyy sitä nautittaessa. Aika mojovasti sanottu.
Kasvusta puhuu Eskokin Leenan tavoin. ”Niin kuin kasvi tarvitsee maata / minäkin tarvitsen kätesi ruukuksi.” Käsi kättä vasten rakentaa kestävän muurin, jonka suojassa voi nähdä kauas ja unelmat.

Läheinen on valo toiselle. ”Sieltä mistä katsot / aukeaa kirkas päivä”

Esko näkee pienet asiat tarkasti.

Havunneula putosi kallion pinnalle

napsautti ääniraudasta alkusoinnun

          syksyn hyräilylle

Musiikkisanasto liittyy luontevasti mukaan.
Tunnistan vanhan puuveneen, joka toimii kukkapenkkinä. Olen seisonut sen vieressä olevalla bussipysäkillä. Nyt bussipysäkkiäkään ei enää ole.
Kahvi tuoksuu / tuvan emäntä kysyy / Pitkäkö matka. / Pitkä oli, vaikka / omassa päässä kiersi
Esko on pohdiskeleva. Mustavalkoinen tai / valkomusta / Sama kumminpäin / jos toinen puuttuu / ei tämäkään näkyisi

Nyt on kesä

ei sen enempää
Siinä sanassa on kaikki

Runo tuo mieleen Lauri Viidan runon sanat: Ja kesä jatkuu. Kesä!

Eskon runokokoelman takakannessa on aforistinen runo, joka viittaa uuteen kokoelmaan.

Hiljaisuudella on vahvat kädet
Ne jaksavat kantaa ääntä

                  jotta ne kuultaisiin
 

Esko Lovénin aforismikokoelman Ahdasta päässä on kustantanut Tampereen aforismiyhdistys 2015. Luotan tunnettuihin tekijöihin, uskon, että kokoelma on hyvä.

 

RUNSAUDEN NOUSUHUMALA

Ikävöin kasvimaatani

kuisesti keskeneräistä
jokainen hetki, jonka olen siletä poissa
on tuhlattu

Leena Raveikko tunnustaa rakkautensa kasvimaahan. Uusin kokoelma Multaa silmissäkin on hänen kuudes omakustannekirjansa. Hänen matkarunonsa ovat ottaneet lukijan mukaansa, eikä ”puutarhakirja” tee poikkeusta.

Runoissa on jotain tuttua ja innostavaa, vaikka en mikään multasormi olekaan. Herkkyyden aistin.  

Tästä se alkaa; kevät ja kesä, / työ, joka ei koskaan pääty. Runontekijä riemuitsee.

Talvella aherrus / siirtyy käsistä ajatuksiin, / väsyneisiin uniin – –

Lasten syntymässä on samaa voimaa kuin kasvien puhkeamisessa.

Voikukkapoika syntyy kesän kynnyksellä ja Kaamos-Kalle tulee pimeimpään aikaan.
Tämä on tärkeä säe: Aurinko kapaloidaan kehtoon.

Leena havainnoi tarkkaan luontoa ja ympäristöä. Kasvivärjäystä harrastava runoilija kuumentaa sipulinkuoria kattilassa. Liemessä väkevä oranssi / siirtyy kankaaseen, / poppanan raitoihin tuomaan kesän valon / pöytääsi, sinulle.

Kesän kiihko pyörryttää, runoilija kirjoittaa.
Kedolla ei alakuloisia perhosia,
suruvaipatkin lentävät
keveän surutta.

Kesän sato kypsyy, ja niin kasvavat lapsetkin.

Esikoinen poimii laukkunsa / lentää pois niukin tavaroin / ei edes evästä mukaansa ota.
Oven kolahduksen jälkeen / hiljaisuus / vain tuulikello soittaa lähtölaulun.

Lasten pesästä lähtö on aina koskettava ja itkettäväkin.

Leenan runot tarjoavat samaistumiskohteita ja koskettavat tunteita.
On elonkorjuujuhlan aika.
Kirjan kuvat ovat Helena Pohjolaisen. Hänestä ei kerrota nimeä enempää.


PS. Puhun poikkeuksellisesti Eskosta ja Leenasta, koska opin tuntemaan heidät puheenjohtaja-aikanani. Leena oli mainio sihteeri ja jäi hoitamaan hommia vielä senkin jälkeen kun minä lähdin. Esko oli aina avuliaana miehenä auttamassa muutoissa yms. kuljetuksissa.
                        

(Kuvat otin vuosia sitten Vestäjien Rautalammin reissulla.)

Satua ja tarinaa - niitä me tarvitsemme

On meillä Kuopiossa hyvä teatteri, aivan loistava…

Mennäänkö uudestaan?

Remontin jälkeen Kuopion kaupunginteatteri on herännyt uuteen kukoistukseen.
Katsojien suosikki on parhaimmillaan hyvää teatteria, johon on turha liittää epiteettiä vain musikaali.
Katsojamäärä on yksi parhaista koskaan Kuopion kaupunginteatterin historiassa, 70 000 kävijän raja meni rikki.

Eniten katsojia keräsi musikaali The Sound of Music. Esitykseen myytiin peräti 25 532 lippua. Kuopion kaupunginteatterin The Sound of Musicin 25 000:s katsoja, helsinkiläinen Iiro Räsänen nähtäneen usein katsomossa, Kuopion kaupunginteatterin kausikortilla on käyttöä.

 

Satua tarvitsevat myös aikuiset. Fantasiasatu Ihmemaa OZ on perheen yhteistä katsottavaa. Sovitus ja ohjaus ovat Olli–Matti Oinosen käsissä. Kaikki muukin on kohdallaan. Puvustus ja lavastus, samoin maskeeraus ovat loistotyötä. Koreografi Antti Lahti ja on pannut parastaan, ja Petri Tiainen laulujen kanssa. Ääni- ja valosuunnittelu ovat varmoissa käsissä. Ja projisointia tarvitaan vaikuttavassa sadussa.

Katsomossa pääsee sadun maailmaan. Aikuinen voi heittäytyä lasten lailla mukaan vauhdikkaaseen menoon. 3d-laseja värkkäilin yhden kohtauksen ajan nenälleni, eivät pysyneet silmälasien kanssa. (näin minulle käy elokuvissakin.) Kuopus ei laseja halunnut, mutta äitinsä ja isosisko kokivat 3d-ulottuvuuden.

Alun pyörremyrsky on aika jännittävä, muuten ei sitten nuorimmaistakaan pelottanut.

Dorothy-tytön (Katri-Maria Peltola) myrsky vie Maiskisten maahan. Matkaan liittyy taikuutta ja lumoa.

Ainoastaan suuri ja mahtava Oz voisi auttaa. Mutta Dorothyn matkaseuraksi pääsevät Variksenpelätin, Peltinen mies ja Leijona. Kaikilla heillä on suurelle velholle tärkeää asiaa. Lännen noita pyrkii myös Smaragdikaupunkiin saavuttaakseen koko Oz-maan herruuden.

Hyvässä sadussa on aina myös opetus. Ihmemaa Oz korostaa ystävyyden ja yhdessäolon merkitystä ja opettaa katsojia uskomaan itseensä. Ollaan oman elämämme sankareita!

Ihmemaa OZ oli kevätkaudella erittäin suosittu. Se saavutti viidellätoista esityksellään lähes

6 000 katsojaa.  

 

Ihmemaa OZ  jatkaa syksyllä 2015.

Ihmemaa Oz, etualalla näytelmän tähti Katri-Maria Peltola

 

Lapsenlapsen kysymykseen mennäänkö uudestaan? voin vastata. Mennään!

Näyttelijä Tarmo Valkonen jää eläkkeelle

Kuopion kaupunginteatterin pitkäaikainen näyttelijä Tarmo Valkonen jää eläkkeelle heinäkuun lopussa. Keväällä näimme Valkosen Anton Tšehovin Lokissa ja menestysmusikaali The Sound of Musicissa.

 Vuodesta 1983 Kuopiossa työskennellyt Valkonen tunnetaan monista vivahteikkaista rooleistaan. Hänen viimeaikaisia menestyksiään oli tammikuussa 2014 ensi-iltansa saanut Mielensäpahoittaja, jota esitettiin täysille katsomoille Puistokoulun evakkotilassa. Näytelmä on myös yksi Valkosen omista suosikeista.

”Pidin erittäin paljon sen sanomasta, siitä miltä tuntuu, kun jää yksin ja kaipaa toista vierelleen.

Oli myös hienoa työskennellä kahden ystävän, Vesa Revon ja Erkki Saarelan, kanssa. Olimme kurssikavereita 1970-luvulla Suomen teatterikoulussa.”

Valkosenkin varmaan näemme vielä teatterin lavalla. Eläkeläiset istuvat hyvin näyttelijäjoukkoon, varsinkin kun heille löytyy räätälöity rooli. Mauri Saikkonen on yksi heistä. Ja ensi syksynä näemme ainakin Auli Poutiaisen lavalla.

Lokki-näytelmä: Edessä Valkonen, tuleva eläkeläinen ja vieressä (oik.) eläkkeellä oleva Saikkonen.