Kirkosta kirkkoon – kotikirkko rakkain
Jussi Jäppinen:
Ristiretki Savoon 251 s.,
Mäntykustannus 2011.
Mäntykustannus 2011.
FT Jussi Jäppinen esittelee teoksessaan Ristiretki Savoon alueen luterilaiset kirkot. Mukana ovat itseoikeutetusti myös Valamon luostari, Kuopion ortodoksinen kirkko ja Suomen ortodoksinen kirkkomuseo. Kartta kertoo missä kirkot sijaitsevat.
Historia avautuu kirjan myötä; Tuukkala alkaa elää mielessä muutoinkin kuin vain kansallispuvun nimenä. Mikkelin kivisakastin historia osoittaa ihmisen raadollisuuden. Lattian alle haudattuja vainajia näytettiin aikoinaan pääsymaksua vastaan. Lopullinen hautarauha saatiin 1930, kun lattia suljettiin betonilla. Rakennuksesta tehtiin museo, minne on siirretty kirkollisia esineitä lähiseurakunnista.
Itse kirkkojen rakentaminen on ollut monivaiheista työtä.
Vuonna 1759 annettiin määräys, että kirkkojen piirustukset oli lähetettävä Tukholmaan hyväksyttäväksi. Teoria ja käytäntö eivät aina kohdanneet. Jäppinen kirjoittaa, että kirkko saattoi olla valmis ennen vahvistettujen piirustusten tuloa Tukholmasta.
Kirkon rakentajat ovat omaa luokkaansa. He kuljettivat mukanaan teknistä osaamista ja arkkitehtuuria. Savostakin kirkonrakentajia löytyi, kirjan mukaan 1700-luvun nimekkäimpiä tekijöitä olivat leppävirtalainen Arvi Junkkarinen ja mikkeliläinen rakennusmestari August Sorsa.
Vuosien urakka
Kirkon kellon hankinta oli suururakka ja kello ostettiin usein kaukaa, moneen kirkkoon Jacob Birmanin valama kello Tukholmasta. Rikkoutuneita kelloja ei hävitetty, ne sulatettiin ja valettiin uusiksi kelloiksi tai jätettiin muistoksi ja koristeeksi kuten Riistaveden kirkon kello. Pietarissa valettu kello on nyt kirkon edustalla omassa katoksessaan. Vanha kirkonkello voi olla esillä kirkkosalissakin Varpaisjärven tapaan. Kellotapulit ovat oma juttunsa.
Suuri urkujen toimittaja Savoon ja yleensä Suomen kirkkoihin on ollut Kangasalan urkutehdas. Se valmisti vuosina 1845–1983 yli tuhannet urut.
Kirkkotaide on monipuolista ja huikaisevan kaunista. Puinen alttarireliefi löytyy esimerkiksi Vaalijalasta (11,5, metriä leveä ja 24 metriä korkea). Pohjoismaiden suurin alttarifresko sijaitsee Varkaudessa. Jäppinen kertoo, että se tuo hänen mieleensä koululaisena näkemänsä Serlachius-museo Göstan eli Joenniemen kartanon kirjastohuoneen kattomaalauksen. Olen sen nähnyt ja voin suositella paikkaa käyntikohteeksi.
Tulipalot ovat tuhonneet monet kirkot Savossakin. Tuhopoltot järkyttävät, mutta salamatkin tuhoja ovat aiheuttaneet. Puukirkkojen rakentaminen kiellettiin 1776, niitä kuitenkin rakennettiin poikkeuslailla 1900-luvun alkuun saakka.
Raju tapaus sattui Heinävedellä, kun pallosalama sytytti kirkon jumalanpalveluksen aikana. Salama osui ihmisiinkin, ja yksi mies kuoli. Tulen voimaa kuvaa Virtasalmen kirkon kellon jäännökset. Tuli sulatti kellon muodottomaksi möykyksi. ”Taideteos” on nyt kirkon seinällä.
Kaavin kirkko, vuonna 1817 rakennettu ristikirkko, paloi 1980. Äitienpäivän aamuna siitä ohi ajaessamme näimme vain palavat rauniot.
Oma kotikirkko
Kuopion tuomiokirkon vaiheet ovat moninaiset. Venäläiset ovat tuhonneet kirkon kaksi kertaa polttamalla. Kolmannen kirkon tuhosi salama.
Vanhan huonokuntoisen puukirkon tilalle rakennettiin kivikirkko Vahtivuorelle. Työt keskeytyivät sotatilan vuoksi 1808. Keskentekoinen kirkko toimi venäläisten hevostallina. Perimätieto kertoo, että penkkitarpeista tehtiin lauttoja. Paljon muutoksia rakentamiseen tuli, mutta kirkko valmistui loppuvuodesta 1815. Kirkon tornista otettu aukeaman levyinen kuva näyttää ison palan kaunista Kuopiota. Myös Kuopion vaakuna on kirjassa mielenkiinnon kohteena.
Alttarimaalauksista on paljon tietoa. Kirkoissa riittää katsomista niin ulkoapäin kuin sisälläkin. Kirkot itsessään ovat kauniita. Karu moderni kirkkokin alkaa ajan myötä näyttää komealta. Kirkot ovat aikakautensa tuotteita. Kuopiossa on yksi kauneimmista moderneista kirkoista, arkkitehti Juha Leiviskän suunnittelema Pyhän Johanneksen kirkko Männistössä.
Puhuttelevaa kauneutta on sekä pienessä – Olavinlinnan kappeli – että suuressa – Kerimäen kirkko. Se on maailman suurin puukirkko. Kellotapulit ovat oma juttunsa.
Ristiretki Savoon on pitkän selailun kohde, johon kylävieraatkin tarttuvat. Oman kotikirkon historia kiinnostaa. Teos on oiva lahjakirja Savosta muuttaneille tai tänne tuleville. Lyhyt englanninkielinen tiivistelmä avaa kirjaa myös ulkomaalaisille.
Jussi Jäppinen, keväällä vuoden jyväskyläläiseksi valittu, on tehnyt puolisensataa kuva- ja tietokirjaa.
Mäntykustannus on perutettu viitisen vuotta sitten. Sen pääpaikka on Ranualla, toinen toimipiste sijaitsee Oulussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti