Opettamisen mahdottomuus

Markku Envall:

Miten kirjoitan aforismeja,

Pilke & Kirja kerrallaan 2011.   

Suomen aforismiyhdistyksen Pilke-sarjan ensimmäinen teos on
itseoikeutetusti Markku Envallin kirja. Miten kirjoitan aforismeja on
oiva opas alan harrastajille, myös lukijoille. Lukemisessakin kun on omat niksinsä.

Filosofian tohtori, kirjailija Envallin väitöskirja on vuodelta 1987, Suomalainen aforismi – keinoja, rakenteita, lajeja, ongelmia. Finlandia-palkinnon hän sai vuonna 1989 teoksesta Samurai nukkuu (WSOY). Samuli Paronen -palkinto annettiin aforistille vuonna 2009 ansioista aforistiikan alalla.

Envallin yhdeksäs aforismikokoelma, Alkuräjähdys on kesken, ilmestyi 2011, WSOY.

”Tulee mieleen.” Siinä on aforismin synty. Humoristi Envall jatkaa: kirjoitetaan, kynällä tai tietokoneella.

Ammattisalaisuudet on syytä säilyttää tiettyyn pisteeseen saakka. Tarkasti Envall sanojaan punnitsee. ”Vaikkei kirjoittamista voisi opettaa, kirjoittajaa voi opastaa.” Hän korostaa, että itseopiskelu on erinomainen menetelmä. Ja vasta riittävän laaja käsikirjoitus voi hyötyä muiden kommenteista.

Aforismimääritelmän kirjasta voi lukea, mutta karttaako aforismi määritelmiä. Envall opastaa myös kriittisyyteen. Hyvää aforismia ei voi lyhentää, eikä parantaa. Aforismi voi olla melkein mitä tahansa genreä, mutta sanaleikistä kirjailija varoittaa. Muistiinpano aforismin aihion syntyhetkellä on tärkeää, sillä mieleenjuolahduksella on tapa kadota pian.

Lajin traditio täytyy tuntea ja lukematta ei minkään sortin kirjoittajaksi tulla, Envall painottaa.

Kokoelman tekemiseen kirjasta löytyy vinkkejä, muutama harjoituskin.

Painoon viemistä on syytä viivytellä! -neuvo on hyvä ohje.

Mallilukemista pieninä paloina

Markku Envall, toim.: Aforismin vuosisata.

Lauseita ja ajatuksia 54 suomalaiselta aforistikolta, WSOY 1997.

Markku Envallin Aforismin vuosisataa kannattaa lukea ihan opiksi. Teoksessa on 54 aforistikon lauseita ja ajatuksia. Monia alkuperäisiä teoksia ei enää ole saatavilla, joten kirja on oiva ajatuspankki.

Envall esittele teoksessa eri aforismilajit. Pisimmällään ajatukset ovat fragmentteja, tavallaan pienoisesseitä. Ne sopivat hyvin kokoelmaan.

Antologia on jäsennetty aforismin tekijöiden mukaan, aforistien debytointivuoden järjestyksessä.

Lyhyt esittely on paikallaan kirjoittajista.

Kerralla kirjaa ei pitäisi lukea, vaan nautiskellen pieninä palasina. Envallin kokemusperäinen lukuneuvo on: selaile, silmäile, lue, mieti, hyväksy, hylkää, vertaile, keskustele, väittele. Ja ajattele!

Neuvo sopii myös aforismin kirjoittajille.

Ja lopuksi satunnaisotannan ja oman mieltymyksen mukaan valittuja ajatuksia:

Nautinnon intohimo on petollisin, työn intohimo voitollisin.

J. H. Erkko (1849–1906)

Ylellisyys köyhdyttää elämää.

V. A. Koskenniemi (1885–1962)

Viisaus on useimmiten kiteytynyttä kärsimystä.

Erkki Melartin (1875–1937)

Älä luota aikaan, se voi pettää sinut.

Maria Jotuni (1880–1943)

Kieron ihmisen tuntee siitä, että hän ehtimiseen puhuu suoruudestaan.

Kaarlo Marjanen (1899–1984)

Vanhuudenpelko antaa kiihtyvän nopeuden vanhenemiselle.

Sylvi Kekkonen (1900–1974)

Omahyväisellä on surkean vähän mielikuvitusta.

Jouko Tyyri (1929–2001)

Pessimismi on syntiä.

Oiva Paloheimo (1910–1973)

Talvi on rangaistus, kevät epäuskottava, kesä ansaitsematon. Vain syksy tuntuu jotenkin todelliselta.

Origo. Jouni Lompolo (1936–2010)

Turvallisuus ei ole aidan panemista, vaan oven avaamista.

Aku-Kimmo Ripatti (1931–1994)

Vastaukset elävät aikansa. Kysymykset tulevat uudestaan.

Samuli Paronen (1917–1974)

Elämme aikaa, jolloin minkä tahansa mielettömyyden tahansa voi osoittaa traditioksi.

Erno Paasilinna (1935–2000)

Kun valta-asema on kyllin korkea, näköyhteys alhaalle katkeaa.

Eero Silvasti (1932–2006)

Kun lapsen kysymykset loppuvat, hänet on aikuistettu.

Arto Seppälä (s. 1936)