Runo-Kaarina antaa potkua runoilijan uralle

Jo 19 runoilijaa on saanut hyvän alkuvauhdin uralleen Runo-Kaarinasta. Palkinto on Kaarinan kaupungin julkaisema runokokoelma, joka julkistetaan vuosittain Turun kirjamessuilla. Kuluvan vuoden voittajan runokansa muistaa Anna Elina Turusena (s.1981), hänestähän tuli Poetry Slamin suomenmestari vuonna 2005. Nimi on muuttunut avioliiton myötä Anna Elina Isoaroksi.

Puolen mantereen kerhossa on sanataideopettajan taitavaa työtä.  Kirjallisuusalan sekatyöläiseksi itseään kutsuvan runoilijan tuotoksia on ollut useissa julkaisuissa ja antologioissa.

Runoilijan kotikaupungin tunnistaa linnunmuotoisesta kirjastosta. ”Minä olen tässä kaupungissa saanut / kerrostalometsän kesyeläimen muodon, / minun ikäväni on ihmisenmuotoinen.”

Synnyinseutu vilahtaa jostain Pohjanmaan kuolevasta asemasta, mutta suurkaupungissa voi talsia oman kokoisensa lakeuden.

Tule, tule, rakkaani   

 

Muutamien voittajien runoura näyttää jääneen yhteen runoteokseen. Mutta useita teoksia voittonsa jälkeen ovat kirjoittaneet muun muassa Arto Lappi, Ville Sutinen ja Jenni Haukio.

Jenni Haukion Paitasi on pujahtanut ylleni -kokoelma vuodelta 1999 jäi raikkaasti mieleeni.

Siellä minne kuuluisi vihreää ja maata -kokoelman julkaisi Savukeidas vuonna 2003. We are not stone, yhteiskokoelma Kate Foxin kanssa, 2007.

Sinä kuulet sen soiton (Savukeidas 2009) on lyyristä maisemakuvaa. Ja tunteita!

Usein pysähdyn jonkin säkeen maisteluun. Sanat maalaavat maiseman näkyväksi.

Hitaasti siliävät rantakalliot,

selkälokin siivet kellastuvat ja

talvi talvelta hivuttavat ahtojäät laituria

                     yhä kauemmas ulapalle.

Merellinen luonto lintuineen on keskeistä maisemaa. Kalastajat kuuluvat kuvaan, lasketaan kalaverkkoja; nainen ja mies. Sanat vaikuttavat tarkkaan mietityiltä. Niihin on helppo uskoa.

”etsi sanoja lukemalla ne silmistä, / silmiä lukemalla ne sanoista”

Arvostus menneeseen näkyy. Sanat ovat kohtaamisia. Kivitaskut ja maariankämmekät vievät minut lapsuuden kesiin.

Hellyys on sanojen lämmin aalto:

Yöllä on ikävä avaruuttasi.

Unessa puhallan pehmeään niskaasi,

laulan sinut pajulinnuksi huhtikuun aamuun.