Kuukkeli – kulkijan kaveri ja muita siivekkäitä

ELINA KYNSIJÄRVI & BENJAM PÖNTINEN

Loruja linnuista

Maahenki 2011. 71 s.

Loruja linnuista on valikoiva opus, sillä jokaisessa kirjan linnussa on jotain persoonallista.

Kirjoittamisen ammattilainen Elina Kynsijärvi ja ammattivalokuvaaja Benjam Pöntinen ovat tehneet kauniin lintukirjan tyylillä.

Kuvia on innostavaa tutkia lasten kanssa. Lorut tarttuvat mieleen. Riimirunot kertovat hauskasti lintujen tavoista. ”Peippo puuroa valmistaa, / kurkkuansa kallistaa. – ­– Tasajako täytyy muistaa, / siitä mahdoton on luistaa.”

Palokärki on aika nakuttaja ja kurki kunnon muuttomies. ”Ikävöitkö Suomen soille / tai järviemme rannikoille”, runossa kysytään.

Pöllön kasvojen juovat ovat kuin vuosirenkaita. Viisaasti pöllö vastaa ikäkysymykseen: ”Ei kasvoista päätellä pöllöjen ikää, / vaan siipien sulista se laskea pitää.”

Tervapääsky viihtyy ilmassa kaiken aikaa ja saalistaa hyönteisiä, mutta peltopyy tarvitsee joskus ihmisen apua.

Suokukko, isokuovi ja monet muut ihastuttavat ulkonäöllään. Joutsenia näkee usein, mutta harva pääsee näkemään metsoa. Kottarainen tuntuu hävinneen monista paikoista. Tuota mainiota äänten matkijaa on ilo kuulla. Yksi suloisimmista kirjan linnuista on punarinta. Palleroinen nappisilmä laulaa iltahämärässä, ääni on kuin tiukujen helinää.

Kaikkia kirjan lintuja emme täällä näe. Tunturipöllö on Lapin eläjä ja siellä viihtyy myös kuukkeli.

Elämä muuttuu kiireiseksi linnullakin ja talitintit ovat kaupunkilaistuneet ja lyhentäneet lauluaan.

 Punarinta, kirjan kuvitusta.

Kun talitintti esiintyy,

ei se laula enää ”ti-ti-tyy”.

Laulaa vain ”ti-tyy, ti-tyy”,

mikä mahtaa olla trendin syy?

Onko nuorten juttu tää,

et kaikki täytyy lyhentää?

Vai onko syynä uudet haasteet,

nuo kaupunkien melusaasteet?