keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

AAKUSTIA PASSOO LUKKEE!

AAKUSTI-lehdestä saksittua

Ihmisiä, tapahtumia, kulttuuria, muistetaan tuonilmaisiin menneitä ja paljon muuta hyvää luettavaa. Savvookin.

Toimittaja Eila Ollikainen on kirjoittanut mainion arvostelun Kauko Puustisen (s.1928)
kirjasta Elämäni laivat ja muita tarinoita, omakustanne 2012.
”Ansaitsevat tulla kerrotuiksi, ja muutenkin mielenkiintoinen tuttavuus
tämä baskeripäinen herrasmies, joka Bernhard Shaw`ta lainaten sanoo harrastavansa
´pyöräilyä ja pöyhkeilyä´. Pyörä tosin on aikoja sitten kadonnut.”

”Laivat olivat olleet suvun miesten työpaikkoja. Kertojalle ne olivat nuoruus- ja
sotavuosien työpaikkoja. Poika otti etuottoa työelämään vanhentamalla papintodistukseen
ikänsä kahdella ja puolella vuodella. Rohkeutta ja raapevettä siihen vain tarvittiin! Hiukan
toisenlainen motiivi kuin nykynuorilla; nythän vuosia lisätään, että pääsee oluen ostoon tai esiintymään FaceBookissa kokeneempana kuin onkaan.”

”Kirjaa lukiessa ajattelee toistuvasti miten rikkaan elämän edeltävät ikäluokat
ovat kokeneet. Nimittäin henkisesti, aineellisesta hyvästä tuberkuloosia sairastavan
yksinhuoltajan kodissa ei voi puhua. Sosiaaliturvakin oli 1930–40-luvulla kehittymätöntä.
Kotona yksin sairastanut 12-vuotias poika joutuu tyhjentämään säästölippaan maksaakseen hoitonsa köyhäinhoitolautakunnalle, samanaikaisesti kun hänen äitinsä on hoidossa Tarinaharjun
parantolassa. ”

”Loppuelämän hän suunnittelee viettävänsä omakotitaloa remontoiden ja pientä käpsehtien.
Mutta elämä onkin varannut vielä jotakin. 1980-luvun alussa häntä kysytään oman alan töihin Neuvostoliittoon rakentamaan Moskovaan, Kaukasukselle ja ties minne. Hommissa kuluu yhdeksän vuotta ja työmailta ja vapaa-ajalta on kerrottavana värikkäitä tapauksia ja henkilömuistoja.
Rivien välistä lukija ymmärtää, että paljon jää myös kertomatta.”

”Viehättävää kirjassa on, ettei hän pysy tiukasti asiassa vaan omien muistojen täydennyksenä hän kertoo esimerkiksi tarinan poliisista, joka tulee aamulla virkapaikalle Aatamin asussa.
Lukijan itsensä pääteltäväksi jää tapahtuuko se keskisuuressa savolaisessa kaupungissa vai
missä ja onko faktaa vai fiktioita.”

          

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti