Maija Kotilainen: Hitaasti kypsyvät tähkät. Vihreä Kettu 2012. 271 s.
Maija Kotilaisen julkaisee harvakseltaan, mutta vahvaa proosaa on jälleen luvassa. Romaanissaan kirjailija pohtii vanhojen ihmisten rakkautta. Saavatko vanhat ihmiset rakastua?
Kotilainen on toiminut rehtorina ja Oulun läänin taidetoimikunnan pääsihteerinä. Hän on syntynyt ja käynyt koulunsa Keski-Suomessa, nykyään hän asuu Oulussa.
Hitaasti kypsyvät tähkät on kirjailijan toinen romaani, Naisten aika ilmestyi 2008. Runokokoelmia on julkaistu kaksi; Meidän välissämme on ilmaa, 1990 ja Puolitoista promillea pihkaa, 2003.
Hitaasti kypsyvät tähkät -teoksen päähenkilöt, leskeksi jäänyt Helinä ja avioliitossa elävä Hannu kohtaavat vuosien jälkeen. Jokin kipinä oli jäänyt opiskeluvuosilta kytemään ja tunne roihahtaa tulisesti.
Helinällä on takanaan vaikeita miessuhteita. Yksi löi, käytti herjaavaa kieltä ja alisti, oli hurmaava seuramies julkisesti, mutta muuttui kotona tyranniksi. Narsisti pitää otteessaan vielä eronkin jälkeen. Kaikilla tuntuu olevan jokin lapsuuden trauma taustalla, osin käsittelemätön.
Helinän ystävä Mirri auttaa missä voi. Mirrin pohojalaanen murre tuo keveyttä lukemiseen. ”Tuallaaset pelekää kuallakseen että joutuvat epäerullisehen valohon ihmisten silimis.”
Kalervo tuli Helinän elämään musiikin myötä. Pian Helinällä on hellä aviomies. Boheemi jazzmies viihtyy kotona. Perheidylliä vahvistaa poika, silti alkoholi saa pääroolin Kalervon elämässä. Kuolema tulee ennen aikojaan. Kalervo oli Helinän suuri rakkaus. Mirri lohduttaa ja on myös ankara kriitikko Helinän lauluteksteille.
Lukutoukkien kokouksessa Helinä tapaa kouluaikaisen ihastuksensa. Alkaa kiihkeä viestittely. Hannu on naimisissa Leilan kanssa. Leila vetäytyy läheisyydestä, vaikka paranikin rintasyövästä. Sairauden vaikutus omaan ruumiiseen ja seksuaalisuuteen on tabu.
Myös lapset vaistoavat tilanteen. Hannun ja Leilan aikuinen tytär pitää suhdetta mahdottomana, äitiä loukkaavana.
Helinä tajuaa olevansa toinen nainen. Mirri neuvoo lopettamaan ennen kuin suhde edes kunnolla alkaa. ”Ei miehet halua luopua vaimoistaan, ne kyllä tapailee rakastajattariaan salaa mutta palaavat aina kiltisti kotipesälle.”
Yhteiset tavat ja elämänvaiheet ja tottumus pitävät avioparin yhdessä. Ei Hannu jätä Leilaa jätä, vaan kunnioittaa vaimoaan. Vanhat rouvat ovat viisaita, antavat ajan kulua. Leila aavistaa suhteen ja purkaa epäilynsä hössöttämiseen. Hän puhuttelee seitsemänkymppistä viriiliä Hannua kuin vanhusta. ”Voi voi ukko kulta, kyl meirä ny vaa täytys hyväksyy, et sääki vanhenet.” Vähän koomista se on, kun lukija tietää enemmän kuin Leila.
Yhteinen Berliinin matka oli täyttymys Hannulle ja Helinälle.
Miestä revitään kahtia. Hannu tajuaa tilanteen mahdottomuuden. Helinä herää todellisuuteen, kun näkee yllättäen Hannun ja Leilan kulkevan käsikynkkää, hellyttävästi yhdessä.
Kotilaisen romaanin kieli on loistavaa ja tarina kulkee notkeasti. Romaanin rakenne on persoonallinen, kuin päähenkilöiden pieniä monologeja. Kirja antaa keskustelunaiheita. Saako vanhoilla ihmisillä olla seksuaalisia tunteita ja rakkautta? Onko sivusuhteilla oikeutusta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti