Onko ooppera eliittikulttuuria?
Vieras ja tuntematon leimataan helposti elitistiseksi, ainakin kun se maksaa paljon. Voihan se olla vähättelyäkin, jos itse ei voi tai osaa osallistua. Tavalliselle pienituloiselle ooppera on rakkautta ja intohimoa taiteeseen, musiikkiin. Eikä sitä mitata muiden mielipiteillä tai näyttämisen halulla. Oopperaan ei mennä, koska se hienoa. Ei tarvitse näyttää, vaan olla oma itsensä. Arki-iltana ei tarvita juhlapukujakaan, kun ei jäädä jatkoille. Hotelliyöpyminen ei kiinnosta, kun kotiin pääsee parissa tunnissa.
Vietän aikuisten tyttärieni kanssa oopperailtaa, johon käytämme koko päivän. Oli tarkoitus käydä vähän putiikeissa. Torilla viivähdimme hetken, mutta kalsea tuuli ja rankka sade ajoivat meidät sisätiloihin. Ostaminen ei ole päämäärä, mutta jos jotain tarpeellista löytyy, ostamme. Tyttären oli pakko ostaa kengät, koska sade kasteli sandaalit pahoin. Jukka Rintalan puvut täytyy katsastaa. Taidetta nekin. Tuttujakin tulee vastaan.
Parasta on pitkä lounas kolmistaan Majakassa. Poikkeamme vielä oopperan mennessä virkistävällä juomalla. Nyt on vuorossa La traviata! Modernisoitu versio käy laatuun.
Väliajalla nautimme pienen kylmäkassin säilyttämät pikku karjalanpiiraat suolaisen kanssa. Ja päälle kylmää pullokahvia. Muitakin syöjiä huomaamme. Raput ja tungos eivät innoittaneet, vaan pidimme pienen tuumaustuokion. Eväitä himoitsi moni, syntyi mukava keskustelu. Ei varmaankaan hienojen naisten käytöstä, mutta hauskaa meillä oli. Verryttelimme jalkoja seisomalla väliajan.
Kotiin tulemme Rantasalmen kautta. Sateen jälkeen on kaunis ilta. Liikennettä vain nimeksi. Syömme matkalla autossa olleet eväät.
Matkalla mietimme ensi vuotta. Tuskin ainakaan ostan lippuja ennakkoon. Nyt olin ostanut liput jo syyskuussa. Usein oopperapäivä on lopulta hankala, nyt ainakin sään puolesta – kesän kurjin sää. Ei se kuitenkaan oopperaesityksen seuraamista haitannut. Katsomossa oli mukavan lämmin.
Ehkäpä seuraavaksi etsin sopivaa lastenoopperaa. Nyt kun oopperamatkasta oli puhe, niin pienin oli kuunnellut sivusta. Kun viisivuotias oli luonani ja söimme, taustalla kuului radiosta ooppera-aaria. Poika pysähtyy kuuntelemaan ja tuumaa: voisin minäkin sinne oopperaan lähteä.
Näin luontevasti se oppiminen käy. Eikä elitismin häivähdystäkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti