KÄY KIRKKOMAALLA ILLOIN VANHAT MUMMOT

Lauri Pohjanpään runo Käy kirkkomaalla illoin vanhat mummot, säveltänyt Oskar Merikanto, alkaa soida mielessäni kävellessäni mummokaverin kanssa Saarijärven hautausmaalla. On juhannusviikko.
Menemme sinne vasta perustetun Veteraanipuiston läpi. 

             Laatassa lukee: ITSENÄINEN ISÄNMAA
YHTEINEN ASIAMMME

Saarijärvi on tuttu kouluajalta, silloin se oli vielä kirkonkylä. Kävimme lauantaipäivisin koulun jälkeen rippikoulua. Marraskuussa pääsimme ripille.
Kiertelemme hautausmaalla ja löydämme muun muassa Tapperien sukuhaudan. Kitken ruohot verenpisarain seasta ja noukin kuivat kukat pois. Olinko tahditon? Lähetän mielessäni terveiset Harri Tapperille.

Saarijärveen liittyy tietysti Runebergin patsas. Heikki Varjan tekemässsä (1960) patsaassa on etupuolella teksti: MUTTA JUMALALTA KASVUN TOIVOI. Takana teksti jatkuu:

                           Linnut laulavat meille koko illan. Kävelemme vielä vanhalle hautausmaalle.



Mikä lintu? Punarinta?

 

Matka jatkuu Kannonkosken hautausmaalle. Vihdoinkin etsimme pari ´kadonnutta´ hautaa. Kasvusto oli vain peittänyt vanhat hautakivet. Hautausmaan kartan avulla ne löytyivät.

Ajatukset palaavat lapsuuteen ja Helmi-tädin kanssa tehtyihin marjaretkiin. Ja tietysti myös Niilo-enon korttipelien opetuksiin. "Äkkiä kortit esiiin, äiti lähti navetalle."

Antoisa reissu päättyy lapsuuden kotipihaan.