Hopeatähdet: Kevään klassikko ti 5.5.2015 on Bergmanin mestarillinen MANSIKKAPAIKKA (Smultronstället)

 

 

 

”Ingmar Bergmanin Mansikkapaikka kuuluu niihin elokuviin, joita voi katsoa yhä uudelleen”

Näin on todettu Ingmar Bergmanin MANSIKKAPAIKASTA vuodelta 1957. Elokuvan tekijätiedoista löytyy myös suomalaisittain merkittävää tietoa: Jörn Donner oli jo tuolloin Bergmanin läheinen työtoveri. Hän oli tuottamassa elokuvaa, joka on noussut ruotsalaisen elokuvan historian kaanoniin. 

Mansikkapaikan kehystarinassa arvokkaaseen ikään yltänyt lääketieteen professori Isak Borg (Victor Sjöström) matkaa autollaan kohti Lundin kaupunkia, jossa hänet on määrä nimittää kunniatohtoriksi. Automatkalla Tukholmasta Lundiin, idyllisen ruotsalaisen maalaismaiseman lipuessa ohi, Isak vaipuu muistoihinsa eläen uudelleen muistojen helminauhaa.

Yhteistyössä: Pohjoismaisen elokuvan näyttämö Walhalla ry.

Pääosissa: Victor Sjöström, Bibi Andersson, Ingrid Thulin, Gunnar Björnstrand. 

Klassikkoelokuva on mainittu monissa teoksissa ihan viimeaikoinakin.

Muun muassa Leena Jäppilä kirjassaan Tuulessa, tuulessa (ntamo 2014)  joka käsittelee Bo Carpelanin kaikki teokset.

Ja vastikään luin psykoterapeutin, psykoanalyytikon ja filosofian lisensiaatin Pirkko Siltalan teosta Vanhuus. Elämä haluaa tulla eletyksi (Kirjapaja 2013):

”Ingmar Bergmanin elokuvaa Mansikkapaikka voidaan lähestyä kuvauksena vanhuksen astumista sisäiseen maailmaansa. Elokuvassa lääkäri Irak Berg valmistautuu 76-vuotiaana lähtemään Lundin yliopiston promootioon. Hänellä on takanaan merkittävä ura bakterologina ja nyt hänet promovoidaan lääketieteen kunniatohtoriksi.

Isak Berg on liukumassa masennukseen, vanhuuden epätoivoon. – – Hän on kadottanut kosketuksen tunteisiinsa ja samalla muistot ovat kadonneet. – – Isak Bergin vaimo on kuollut. Avioliitto tuo hänen mieleensä enimmäkseen pettymyksiä.”