Ilo pimeydessä -kirjasta jokainen löytää itseään koskettavaa tekstiä

Juhani Rekola löytää ilon pimeydestäkin

 

Ilo Pimeydessä, 179 s.

Yhteisnide sisältää teokset:

•Beetlehem on kaikkialla 1974

•Ruusumaanantaista pääsiäisaamuun 1973

Kansi ja typografia Petri Kovács

Painopaikka Tallinna Raamatutrrikikoda, Viro 2013

Kirjapaja 2013

 

Teologis-hengellisten kirjojen lisäksi Rekola kirjoitti kirjallisuus- ja kuvataide-esseitä, kymmenkunta teosta. Teologian tohtoriksi hän väitteli vuonna 1971 Reinhold Schneideristä , joka oli Hitleriä vastaan noussut saksalainen katolinen kirjailija.

Rekola kirjoitti ahkerasti myös lehtiin. Nyt julkaistun niteen esipuheessa piispa Kaarlo Kalliala pohtii, ”onko minun Rekolani ennen muuta sanomalehtiesseisti”. Koviin kansiin pitäisi nekin tekstit saada. Kalliala kirjoittaa: Kielenkäyttäjänä Rekola oli mestari.

Juhani Rekola (1916–1986) oli suomalainen teologian tohtori, pappi ja esseisti. Rekola toimi Tukholman suomalaisen seurakunnan kappalaisena. Hän teki myös vapaaehtoista alkoholisti- ja  vankilatyötä. Rekola liikkui erityisesti Tukholmaan kulkeutuneiden suomalaisten alkoholistien ns. Slussenin sissien keskuudessa ja hänen kokemuksensa vaikuttivat myös hänen kirjoittamiinsa esseisiin.                                               

 

Ilo Pimeydessä yhteisniteen kuvavinjetit (Leena Rekolan kuvitus) on skannattu, koska alkuperäisiä ei ole tallessa.

Rekola oli sivistynyt, paljon lukeva ihminen, siksi hän taitaakin sitaattien käytön sujuvasti. Hyvä sitaatti on silta toiseen teokseen. R unoista hän toteaa, runon kieli ei määrittele, vaan näyttää.

Teoksessa edetään kalenterin tahtiin. Joulun ihme toistuu yhä uudelleen. Beetlehem on kaikkialla.

Rekola kirjoittaa, elämme maailmassa, jossa kaikki on vertausta, symbolia, epätäydellistä ja viittaamassa kohti täydellistä.

”Odottaminen, tulevaisuus antaa värin nykyhetkelle.”

Jouluaamu todistaa, että Rauhan kuningas on syntynyt.

Sodan ja rauhan välinen ristiriita näkyy myös runoudessa Vladimir Majakovskin runo ”Joulukuusenneulat” on erikoinen jouluruno, joka panee miettimään asioita.

Rekola muistuttaa meitä, että nainen ei tiedä millaista on olla mies, eikä mies tiedä millaista on olla nainen.

Salaisuus merkitsee jännitystä, joka antaa tähän elämään ihmeellisen rikkauden.

Rekola kirjoittaa myös käsittämättömästä lasten kärsimyksestä. Kirja antaa keskustelun aiheita ja sysää lukijan pohtimaan asioita.

Puhumme usein suojelusenkeleistä. He ovat niitä ihmisiä, jotka auttavat, rakastavat, holhoavat. Kaikkea mitä on, emme koe.

Luvussa Lyhtyä kantava tietäjä kirjallisuusviitteitä on paljon T. S. Eliotin runosta Tietäjän matka Harry Martinsonin Aniara-runoelmaan. Niihin haluan palata.

Rekola käsitteli esseissään erityisesti uskon vaikutusta kirjallisuudessa, kuvataiteissa ja elokuvassa. Hän sai 1977 Suomen kirkon kirjallisuuspalkinnon.