Viikon runo, Viikko 7, 19.2.2017

ORAVANJÄLKIÄ JA ISOJA AJATUKSIA

                                                                        

Claes Anderson

On kylmä, täällä palaa

Kaksi runokokoelmaa, WSOY 2004
Suomentanut Jyrki Kiiskinen
Teos sisältää kokoelmat
Dessa underbara stränder, förbi glidande 2001
ja Det är kallt, det brinner 2003

 

12. RUNO (ensimmäisestä kokoelmasta)

Olen matkalla syksyn seutujen halki

     talveen.

On kylmä, täällä palaa, minne ikinä

     käännyn.

Kaikki on pienempää kuin ennen, mutta suurempaa kuin

    siitä tulee.

Näen lumessa linnunjälkiä, oravan, kissan

    ja ihmisenkin.

En siis ole yksin.

Pilvet vaeltavat, puut vaeltavat, ajatukseni

    vaeltavat.

Tie kaventuu, se on enää tuskin polku, lumia

    ei ole koskaan luotu.

Tunnistan itseni taas, juuri tällaista oli

    ennen kuin tulin tänne.

 

(toisesta kokoelmasta)

Onnellinen ihminen ei tiedä

    mitä onni on.

Siksi hän on onnellinen.
Onni on onnetonta varten.
Hän uurastaa löytääkseen sen eikä

    siksi löydä sitä ikinä.

Vanhetessa onni kutistuu mutta

    sen ominaispaino kasvaa.

Olen elänyt rikkaan elämän mutta vielä

    en ole saanut tarpeeksi.

Siltä sisällä sydämessä kuulostaa.
Jos on jotain pahempaa kuin vanheta,

    se on jäädä vanhenematta.

Nöyryys on valheista kurjin ja

    välttämättömin.

 

Claes-Johan Rudolf Andersson (s. 30. toukokuuta 1937 Helsinki) on suomenruotsalainen psykiatri, kirjailija ja jazzmuusikko. Hän oli yksi Vasemmistoliiton perustajista ja toimi puolueen puheenjohtajana kahdeksan vuoden ajan. Toimi kulttuuriministerinäkin.

Teki elokuvakäsikirjoituksia, muun muassa Palava enkeli.