Viikon runo 10, 12.3.2017

Kun runo kolahtaa kohdalle

Sirkka Selja: Mahdottomuuden ylistys, WSOY 2005

ISOIHMINEN

Minkähänlaista on olla isoihminen. Varmaan niitä huimaa

kun pää on niin korkealla. Koskahan minusta tulee iso ja

kuinka se tapahtuu. Yhtenä aamuna vain herään siihen

että olen yhtä pitkä kuin äiti. Mutta kaikki vaatteeni ovat

pieniä, mitä minä panisin päälleni. Minun on maattava

sängyssä peiton alla niin kauan kun minulle ehditään ommella

isonihmisen vaatteet.

Muistan Sirkka Seljan joskus 1990-luvulta, kun sain istua samassa lounas-

pöydässä hänen kanssaan Oriveden opistossa. Kesä oli kauneimmillaan.

Kun nyt luin hänen kokoelmansa runoja, muistui lapsuus mieleen. Silloin ei puhuttu aikuisista,

oli vaan lapsia ja isojaihmisiä.

 

Sirkka Selja (oik. Sirkka-Liisa Tulonen) s. 20. maaliskuuta 1920.  Hänen ensimmäinen teoksensa oli vuonna 1942 julkaistu Vielä minä elän. Hänen tuotantonsa kahdeksastoista runokokoelma oli Mahdottomuuden ylistys. Runojen lisäksi hänen tuotantoonsa kuuluu näytelmiä ja kuunnelmia.

Selja on palkittu mm. Valtion kirjallisuuspalkinnolla 1958, Pro Finlandia -mitalilla 1970, Aleksis Kiven palkinnolla 1987 ja P. Mustapää -palkinnolla 2007. Selja oli Vuoden runoilija 2001.

 

Suosittelen: Sirkka Seljan haastattelu | Jano - Runouslehti kaikille | 1. numero