Viikon runo Requiem-kokoelmasta

Kirjalahja, josta iloitsen ja jota arvostan

Requiem (äänite). Otavan äänikirja. Otava 2005

 

Viikon runo 11, 19.3.2017

LUX AETERNA

Lumi on peittänyt vihreän niityn ja peittää kedon kukkaset.

Silloin me nostamme silmämme ja näemme koivujen metsän.

Nuori koivikko on ojentanut valkeat käsivarret taivasta kohden,

latvat kuin sormet, kuin kevään ruoho – nyt mustina talvitaivasta vasten.

On tyyntä ja kylmää. Kuura verhoaa oksat,

kaiken yllä on lohduton kaipaus. Kaiken yllä on ihmeellinen valo.

Sinä, jonka eteen me kumarrumme, kun sanomme: sinä,

sinä tuntematon, läheinen – ota vastaan koivujen rukous,

käsivarsien rukous, joka maan syvyyksistä kohoaa taivaan puoleen

ja meidän käsivarsiemme rukous, meidän sormiemme mykkä rukous.

Anna rauhasi heille, jotka lepäävät alhaalla, maan syvyydessä,

ja meille, jotka harhailemme täällä, korkeuden ja syvyyden välissä.

Suuri kevät koittaa! Silloin kaikki puhkeaa viheriöimään,

silloin jokainen lehti on sana, jokainen puu on kieli

ja kaikki ne ylistävät sinua, ylistävät kevättä ja aamun ikuista valoa.

 

Kirjakantissa syyskuussa 2008 vieraili runoilija Lassi Nummi vaimonsa Pirkko Nummen kanssa. Sain heiltä Requiem-kokoelman, johon molemmat olivat kirjoittaneet tervehdyksensä ja omistaneet kokoelman viimeisen runon, Lux Aeterna, minulle. 

Requiem-kokoelma on viidettä painosta vuodelta 2005. Kokoelma sai myös Savonia-kirjallisuuspalkinnon vuonna 1990.

Lauri (Lassi) Juhani Yrjönpoika Nummi (9. lokakuuta 1928 Helsinki – 13. maaliskuuta 2012 Helsinki oli suomalainen kirjailija ja kääntäjä, modernin runouden taitaja. 

Nummen laajan tuotannon ensimmäiset teokset, kaksi runokokoelmaa ­– Intohimo olemassaoloon, Vuoripaimen ja proosateos Maisema, julkaistiin vuonna 1949. Paitsi kirjailijana ja esseistinä Nummi toimi muun muassa Uuden Suomen kulttuuritoimittajana ja Suomen kirjailijaliitossa. Nummi oli kirjailijoiden sananvapausjärjestö Suomen PENin puheenjohtaja vuosina 1983–1988. Raamatunkäännöskomitean työhön Nummi osallistui 1973–1990.

Hänet vihittiin Helsingin yliopiston filosofian kunniatohtoriksi 1986 ja teologisen tiedekunnan kunniatohtoriksi 2000. Taiteilijaprofessori Nummi oli vuosina 1990–1995.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura myönsi Nummelle vuonna 2006 Aleksis Kiven rahaston palkinnon hänen kirjallisesta elämäntyöstään. Kirjallisuuden valtionpalkinnon hän on saanut viisi kertaa. Helmikuussa 2008 Nummelle perustettiin nimikkoseura häntä juhlistavan seminaarin yhteydessä.

Requiem on myös sävelletty ja Otava julkaisi äänikirjan  v. 2005.