Eeva Kilpi – evakkokarjalaisuuden tunteiden tulkki

Viikon runo 12, 26.3.2017

Eeva Kilpi – evakkokarjalaisuuden tunteiden tulkki

Eeva Kilpi

Kiitos eilisestä
WSOY 1996. 126 s.

Ei ole minun suruni

jos minä kuolen.

Kiitos eilisestä -kokoelman pieni aforistinen runo on lohdullinen. Kokoelma on jatkuvan lukemisen kirja, samoin kuin Kuolinsiivous, WSOY 2012.

Eeva Karin Kilpi (o.s. Salo, s.18. helmikuuta 1928 Hiitola.  Kilven tuotanto käsittää 32 teosta, joista osa runoutta ja osa proosaa. Teoksia on käännetty ruotsiksi, tanskaksi, norjaksi, saksaksi ja englanniksi. Luonto on keskeinen osa Kilven kirjoissa.

Kilpi toimi Suomen kirjailijaliiton johtokunnassa vuosina 1971–1973. Vuosina 1970–1975 Kilpi toimi kirjailijoiden sananvapausjärjestö Suomen PENin puheenjohtajana.

Palkinnot

Pro Finlandia -mitali 1974
Valtion kirjallisuuspalkinto vuosina 1968, 1974 ja 1984
Espoo-mitali 1977
WSOY:n tunnustuspalkinto 1988
Runeberg-palkinto 1990
Alfred Kordelinin yleisen edistys- ja sivistysrahaston tunnuspalkinto 1999
Karjala-palkinto 2001
Kiitos kirjasta -mitali 2002 teoksesta Rajattomuuden aika
Nils Ferlin -priset 2007
Karjalan Liiton Pro Carelia -ansiomerkki

Kilven kootut runot Perhonen ylittää tien, WSOY 2000, on minulle myös rakas opus.
Hänen mummo-runonsa puhuttelevat minua.

 

Kun mummot kuolevat

heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää
ja joistakin mummoista tulee puita
ja he humisevat lastenlastensa yllä,
suojaavat heitä sateelta ja tuulelta
ja levittävät talvella oksansa
lumimajaksi heidän ylleen.
Mutta sitä ennen he ovat intohimoisia.