Kun aika on

Viikon runo 16, 23.4.2017

 

Vihreäruudullinen pusakka

ripustan sen naulaan kesämökin eteisessä

tajuan kiintyneeni siihen

niin kuin sen kantajaan

lämmin karhea vuori

karhea kuin paperi

jolle kirjoitan yhdessä elettyjen

päivien kirjaa.

 

Martta Rossi

Vesi mustaa valoa, ntamo 2016

 

Martta Rossi (s. 1929) on eläkkeellä oleva kuopiolaisen Minna Canthin lukion äidinkielen lehtori.

Hänen esikoisteoksensa on runokokoelma Upoksissa pilvet, Otava 2011.

Sain haastatella kirjailijaa Suomalaisessa Kirjakaupassa. Yllättävää oli, että emerituspiispa Sihvonen tuli kädestä pitäen kiittämään meitä.

Martta oli loistava ja hän luki muutamia runojaan kuulijoille, joita oli paljon.

Sittemmin suuret suomalaiset kustantajat lähes lakkasivat kustantamasta runoja. Suomalaiset kirjoittavat runoja ja omakustannekirjoja tehdään paljon. Pieniä kustantajia on, mutta heistä ei lukeva yleisö oikein tiedä, kun arvostelujakaan ei ole päivälehdissä.

Mutta Martta Rossi sai runoilleen arvotetun kustantajan. Leevi Lehto tuntee runouden ja hänen kustantamonsa, ntamo julkaisi seuraavat kokoelmat.

Pimeää päin kesä sydämessä 2013

Vesi mustaa valoa 2016

 

Runojen aiheina ovat ihmiset ja luonto. Rakkaus ja läheisyys hehkuvat runoissa.

Vesi mustaa valoa -kokoelman taiteellisen kansikuvan ”Kansallismaisema” on kuvannut Kari Soinio. Myöhemmin kuulin, että hän on Martta Rossin vävy.

 

Suusta suuhun -puhe on merkittävä tekijä valittaessa lukemista. Lukupiirit tekevät hyvää työtä, jota esiteltiin muun muassa Helsingin kirjamessuilla. Pohjois-Savon äidinkielen opettajien piiristä lähti tammikuussa 1990 käyntiin Kultturellit Ellit -lukupiiri. Idean ”äiti” eli peruselli on Annukka Airaksinen.

Syksyllä 2016 edesmennyt kouluneuvos ja tietokirjailija Kirsti Mäkinen esitteli Kulturellit Ellit ja heidän lukupiirikirjansa 20 vuotta 200 kirjaa. Kirjasta saa valtavan määrän lukuvinkkejä, koska kaikki 20 vuoden aikana luetut kirjat on luetteloitu. Yksi lukupiiriläinen, Martta Rossi, mainittiin myös. Ansioista, sillä hän teki kahdeksankymppisenä esikoisrunokokoelman. Ja hyvän!