Jarkko Laine oli yksi Suomen merkittävimmistä runoilijoista

Jarkko Laineen kahdeskymmenes ja viimeinen runokokoelma

Viikon runo 45, 12.11.2017

 

Itäinen Pitkäkatu 70

Tämä on minun Koulukatuni, mutta unessa tällä kertaa hän,

kolmosen raitiovaunun kolina poissa, sitä odottaa.
Kirjasto tullut lähemmäksi,
mutta kohta se viedään veks tai puolitetaan,
eikä kukaan enää muista
mikä viisaus asuu siinä että kirjasto ja Neuvola ovat seinänaapureita.

 

Elämän ehtoo uuden elämä aamu. Niinhän sanotaan.

Muistikuvilla ei parasta ennen -päivää, ei sukkahousuhässäkkää,
ne eivät härskiinny, vain maultaan tulevat väkevämmäksi.
Minun lapsuuteni Itäinenkatu, aina uljas ja päivänpolttava,
mutta myös synkkä ja ahdistava,
niin kuin jokaisen inhoama kakara joka ei tiennyt syntyneensä sunnuntaina.
Ja jos syntyikin, se oli sadepäivä, surullinen sunnuntai.

En koskaan unohda syksyjä, jotka Itäistä pitkäkatua kävelin yksin,

se oli Öster Långgatan,
en katulyhtyjen kylmää paloa silloin,
jalkapallokentän opetukseksi jäätyneitä kalkkirajoja,
en kevään surullisen auringonpaisteen tuulisia päiviä
jotka toivat suuhun hiekan –
olin laitakaupungin katujen köyhä poika,
niin riippumaton maailman menosta, niin peruuttamattomasti kiinni siinä.

Jarkko Laine: Ensimmäinen pastis platataanien alla, Savukeidas 2007


Jarkko Laine oli yksi Suomen merkittävimmistä runoilijoista. Ensimmäinen pastis plataanien alla on Laineen kahdeskymmenes ja viimeinen runokokoelma.

Kirjan takakannen teksti: ”Ensimmäinen pastis plataanien alla on useaan kertaan valtionpalkitun, Suomen kirjallisuuden ja sukupolvensa suurimpiin kuuluvan runoilijan kahdeskymmenes ja viimeinen runokokoelma. Kokoelma julkaistaan siinä muodossa, jossa Jarkko Laine (1947–2006) toi sen Savukeitaalle toukokuussa 2006 toiveenaan, että se ilmestyy hänen 60-vuotissyntymäpäivänään 17.3.2007.”

Jarkko Aarre Juhani Laine (17. maaliskuuta 1947 Turku – 19. elokuuta 2006 Turku) oli suomalainen kirjailija, runoilija ja kääntäjä. Hän toimi Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtajana 1987–2002 ja sai kirjallisuuden valtionpalkinnon 1972, 1974, 1977 ja 1985. Urallaan Laineelta ilmestyi 20 runokokoelmaa ja seitsemän romaania. Hän kirjoitti myös novelleja, mieteproosaa, sitaattiantologioita, näytelmiä, kuunnelmia ja laulunsanoituksia.

Laine aloitti uransa underground-runoudella. Hän debytoi kirjallisuuslehti Parnasson lyriikkakilpailussa vuonna 1967 ja hänen esikoiskokoelmansa Muovinen Buddha ilmestyi samana vuonna. Sen jälkeen Laine julkaisi lähes vuosittain jonkin teoksen, joskus kaksikin. Laine toimi Parnasson toimitussihteerinä 1969–1986 ja päätoimittajana 1987–2002. Hän myös suomensi muun muassa Mark Twainia, Bram Stokeria, Richard Brautigania, William Shakespearea ja yhdysvaltalaista runoutta.

Laine kuoli 59-vuotiaana vaikeaan sairauteen. Laineen postuumisti julkaistu ajatelmakokoelma Kolmas mustakantinen vihko valittiin Vuoden aforismikokoelmaksi 2007. Hänen mukaansa on nimetty vuodesta 2011 kahden vuoden välein jaettu Jarkko Laine -palkinto.

Palkinnot:

• Otavan nuorten kirjailijoiden palkinto 1968
• Turun ja Porin läänin taidepalkinto 1970
• Valtion kirjallisuuspalkinto 1972 (näytelmäkirjailijoille), 1974 (kääntäjäpalkinto), 1977, 1985
• Suuren Suomalaisen Kirjakerhon tunnustuspalkinto 2003
• Finlandia-palkintoehdokas 1989 ja 1992

               Olin SARVin matkalla Göteborgin kirjamessuilla, jolla oli monia kirjailijoita, myös Jarkko  Laine. Turun messuilla olen käynyt vuosittain. Viimeisinä elinvuosinaan Jarkko Laine veti messuvieraille kiertoajelun Turussa.  Hauskasti jäi mieleen Stålarminkadulla hänen selostuksena. Tässä talossa asuu kriitikko Otto Lappalainen. Aito arvostus näkyi.