Kulttuuri kannattelee koronauutisten yli

”Pienentyy mun ympär´ elon piiri” runoili Eino Leino aikanaan. Onneksi ei aika sentään pysähdy. Kesä meni kotoillen, vain kerran kävin nuoremman tyttären kanssa kesäteatterissa Nilsiässä. Vanha kunnon Gabriel, tule takasin ja pääosassa Antti Heikkinen. Hänen vuokseen Nilsiään matkasimme. Kaunis kesäilta, ja erinomaiset koronajärjestelyt. Tulomatkalla kaatosade ja pimeys. Syksyn tullen elokuvat ovat pelastus arjen kohottamiseen. Kuvakukon avauduttua kävin katsomassa Näkemiin Neuvostoliitto -elokuvan. Kun olen naapurimaassa käynyt vuosikymmenien ajan, tapahtumat tuntuivat tutuilta. Ohjaaja Lauri Randlan näin kesällä tv-keskustelussa, sekin innoitti katsomaan elokuvan. Elokuva oli myös Hopeatähdet-ohjelmistossa, vaan koronan vuoksi kerhon syksyn näytökset peruttiin. Harvakseltaan sitten kävin elokuvissa. Klaus Härön Elämää Kuoleman jälkeen kiinnosti, samoin Virpi Suutarin dokumentti Aalto. Hienoa työtä, kulttuurihistoriaa. Käytin kasvomaskia, aika harvalla maski oli. Todellinen kulttuurielämys oli, kun vihdoin syyskuun alussa pääsin tyttären kanssa teatteriin. Pukija on loistavaa puheteatteria. Katsoja saa olla valppaana, naurun nytkähdyksiäkin koettiin. Seppo Pääkkönen on vahva Sir-roolissaan. Häntä vaivaa pelko, ettei muistaisi vuorosanojaan. Vaan Norman (Pekka Kekäläinen) muistaa aina. Näyttelijöillä on pitkä yhteneväinen teatteritaival takanaan. Maria-näyttämö muuntautuu hyvin näytelmän mukaisesti pukuhuoneeksi ja näyttämöksi, joka jatkuu yllättävästi takahuoneeseen. Illuusio on vahva. Armon rouva (Sari Happonen) tekee myös vaativan roolin. Hän on uhrannut elämänsä Sirille, ja tekee sen tiettäväksi kaikille. Pitkäaikaiseen kiertue-elämään kuuluu myös järjestäjä, salarakas Madge (Annukka Blomberg). Hän tuo esitykseen komiikan pilkahduksia. Vierailevat näyttelijät Irene (Lotta Vaattovaara) ja Oxenby (Lasse Forsgren) ovat mainioita rooleissaan. Konkarinäyttelijät ilahduttavat aina vanhoja katsojia. Geoffrey Thorton (Mauri Saikkonen) on saanut jalkansa teatterin oven väliin. Hän on kiitollinen pienestä roolistaan, mutta voisihan hän tehdä mahdollisesti isompiakin rooleja, on nöyrä toive. Pukijan ohjaa Olli-Matti Oinonen, ja hyvin ohjaakin! Koronarajoitukset vähän haittasivat, enemmänkin tunnetasolla. Tyhjät tuolit ankeuttavat. Täysi katsomo nostaa yhteisöllisuutta ja yhteistä kokemusta. Salissa oli kylmä, eikä väliajan teehetki lämmittänyt. Tehotuuletus saa muistamaan seuraavalla kerralla; villaista päälle. Katselen ohjelmistoa sillä silmällä, että saisin jonkun jälkipolvesta mukaani. Työssäkäyvien kanssa on aikatauluissa aina soviteltavaa. Teatteriin on mukava mennä kaverin kanssa. Elokuvissa voin käydä yksinkin. Kuopion Vilimit oli taas yksi syksyn kohokohta. Avajaiselokuva oli myös upea konsertti, sillä Ajomies-elokuvaa säesti uruilla urkutaiteilija Esa Toivola. Kuopion tuomiokirkko oli erinomainen paikka esitykselle, se sopi hyvin elokuvan teemaan. Urkumusiikki kantoi katsojaa, se kulki tapahtumien ja tunnelmien mukana. Jotain olin tunnistavinani. Vilimeiltä valitsin aina yhden elokuvan kunakin päivänä. Huvitti miten aika ja ikä tekevät tehtävänsä. Kotimainen Noita palaa elämään oli nuoruusmuistoissa aivan eri tunnelmainen kuin nyt näkemäni. Tuppasi välillä naurattamaan, kauhua en tuntenut. 

Ruumiinkulttuuri on myös tärkeää. Liigaotteluista tykkään ja valitsin perjantaina menon Niiralan monttuun. Tappara tulee pelaamaan Kalpaa vastaan, kiinnostavaa. Vanhin lapsenlapseni pelaa Tapparassa, joten tietysti menen kannustamaan. En enää matkusta Tampereelle tai minnekään muuallekaan, vältän julkisia kulkuneuvoja. Tampereen Hakametsä on mieleinen halli muutoin.

Vilimien avajaiselokuvana Ajomies

Kuopion Vilimit järjestetään tänä syksynä jo 33. kerran

Vilimien koko ohjelma ja muut esiintyjävieraat julkistetaan ti 1.9.2020.
 

Kuva Kuopion kaupunki, Soile Nevalainen

 

Tapahtuman päänäyttämönä toimii Kino Kuvakukko, Vuorikatu 27. Avajaisia vietetään tällä   Kuopion Tuomiokirkossa!  

Klassikkoelokuvasta saadaan nauttia kirkkourkujen komean kumun säestyksellä. Kyseessä on tiettävästi ensimmäinen kerta,  kun Tuomiokirkossa tiettävästi järjestetään elokuvaesitys.

AVAJAISELOKUVANA AJOMIES, KLASSIKKO 1920-LUVULTA
'Ajomies' (Körkarlen, ohj. Victor Sjöström, Ruotsi 1921) on yksi maailman arvostetuimmista mykkäelokuvista. Sjöströmin Ajomies oli mullistava ja aikaansa edellä sekä teknisesti että kerronnallisesti.

'Ajomies' luokitellaan usein kauhuelokuvaksi kuolema-aiheensa ja painajaismaisten näkyjensä vuoksi. Pohjimmiltaan teemana on silti kristillisyys kuten anteeksiannon ja katumuksen tärkeys. Ajomies on tunnetusti ohjaajamestareiden Ingmar Bergmanin ja Charlie Chaplinin suosikkielokuva, ja on toiminut innoittajana lukuisille myöhemmille elokuville.

ILLAN SOLISTINA URKUTAITEILIJA ESA TOIVOLA
Kuopion Tuomiokirkon elokuvakonsertti-illan musiikista vastaa urkutaiteilija Esa Toivola.



Urkutaiteilija Esa Toivola

Esa Toivola on tunnettu laaja-alaisesta eläytymisestään musiikissa ja on urkuimprovisoinnissa Suomen kärkinimiä. Esa Toivola on Tampereen Tuomiokirkon urkuri. Aiemmin hän on toiminut urkujensoiton opettajana Sibelius-Akatemian Kuopion yksikössä sekä Kangasalan seurakunnan kanttorina. Toivolan muusta musiikkitoiminnasta mainittakoon continuo-soittajan tehtävät useissa kirkkomusiikkiproduktioissa. Elokuvien säestyskipinä sai alkunsa Kino Kuvakukon toiminnan piiristä, Kuopion opiskeluvuosien aikaan.

Urkusäestyskonsertin 'Ajomies' ensi-ilta oli Tampereen Tuomiokirkossa 6.3.2020. Konsertti sai kaupunkilaiset sankoin joukoin liikkeelle ja Tuomiokirkko olikin ääriään myöten täynnä.

Toivola on luonnehtinut musiikillista luomistyötään Ajomies-elokuvan parissa mm. seuraavasti: ”Elokuva on sopivan salaperäinen ja symbolistinen. Kirkollista teemaakin elokuvasta löytyy, ja pääsen hyödyntämään tuttuakin tutumpia hengellisiä sävelmiä.”

Toivolan hienovireisen musiikin avulla nyt myös Kuopion Tuomiokirkon upea kirkkomiljöö sekä 100-vuotinen elokuvaklassikko saavat nivoutua saumattomaksi kokonaisuudeksi. Ilta juhlistaa samalla Hopeatähdet-festivaalin 10-vuotisjuhlavuotta. Unohtukoon kiire, olkoon kokemus koskettava ja kollektiivinen.

VAPAA PÄÄSY  Korona-ajan yleisöohje, Kuopion Tuomiokirkko (päivitetään tarvittaessa):

Kirkkoon voidaan ottaa maksimissaan 150 henkeä.  Joka toiseen penkkiriviin istutaan ja neljä henkeä penkkirivilleen.

Alueellinen elokuvakeskus ISAK ry ja Kino Kuvakukko kiittävät Kuopion Tuomiokirkkoa historiallisen illan mahdollistamisesta. Yhteistyössä mukana myös Walhalla ry.

*****

Vilimien koko ohjelma ja muut esiintyjävieraat julkistetaan ti 1.9.2020.

Alueellinen elokuvakeskus ISAK ry, pääyhteistyökumppanina Kino Kuvakukko.

 

Kesäteatteriesitykset hakusessa

(Kuva ohjelmalehtisestä)

Kerran kesässä kesäteatteriin

Uhrien häpeä suojaa huijaria. Naiset eivät halua kokea jukista häpeää

Tyttären kanssa matkattiin Nilsiään katsomaan Gabriel, tule takaisin -näytelmää.

Ohjauksesta vastaavat Pekka Räsänen ja Eveliina Paussoi.

Rooleissa: Antti Heikkinen, Hanna Pirskanen, Mervi Nousiainen, Vilma Huhtala. Yksi varanainen oli mukana, mutta nimi ei jäänyt mieleen. Muutama kuiskauksella esityksestä selvittiin.

"Turvaväliteatteri" kertoi jo esitteessään noudattavansa viranomaisten turvallisuussuosituksia ja sen vuoksi esityksiin otetaan tavallista vähemmän katsojia.

Paikka oli siisti, ja katsojat ohjattiin nimilistan mukaan katsomoon. Hyvät tuolit ja mukavan oloinen näyttämömiljöö pani odottamaan elämyksellistä teatteria. Väliaikakahvillekin katsojat ohjattiin kolmeen eri paikkaan, jotta tungosta ei tullut. Samoin oli ohjeistettu vessakäynnit. Kaikki toimi moitteettomasti, Korona-ajan mallinäytös.

Esityksiin pääsi vain ennakkovarauksella, kassalla selvittiin näpsäkästi, kortti toimi vilautuksella ja kahvit sai maksaa etukäteen.

 

Monialaista kulttuurintekijää Antti Heikkistähän me lähdimme katsomaan, muista esiintyjistä emme tienneet mitään. Kokonaisuus oli rentoa kesäteatteria. Ajankohtaistakin, vaikka rakkaushuijarit etsivät saaliinsa nyt netin kautta.

Vuonna 1945 Mika Waltarin kirjoittama tragikomedia on ajaton, sillä aina löytyy huijattavia rakkaudennälkäisiä naisia ja rahaa etsiviä hurmureita. Ehkä asia toimii toisinkin päin?

Notkeasti Gabriel siirtyy naisesta toiseen, hän on sutjakka käänteissään. Vaan lopulta mies saa maistaa ´omaa lääkettään´, häntä huijataan. Aivan uskomaton kokemus kokeneelle huijarille.

Tapahtumien käänteitä on hauska seurata, kun katsoja tietää enemmän Gabriel. Yleisö palkitsee näyttelijät väliaplodeillakin, lopussa taputukset ovat runsaat.

Näytelmä pelasti kesänäytelmän puutteen, sillä ohjelmistoja etsiessäni toistui usein sana: peruttu.

Kesäteatteriesitys näyttää päättyvän huomenna, esitykset ovat jo pitkään olleet loppuunmyytyjä.

Kiitos tästä! Odotetaan ensi kesää.

 

Sää suosi kesäteatterin yleisöä. Ennen esitystä oli satanut, mutta aurinko paistoi esityksen ajan. Kotimatkalla kaatosade siivitti matkaamme. Vesiuria piti varoa. Oli hyvin pimeää, kun synkät pilvet peittivät taivaan eivätkä katuvalot palaneet.

Kajaanin 44. Runoviikkoa ei järjestetä koronaviruspandemian takia

Tiedote 23.4.2020.

Tua Forsströmin runokivi paljastetaan virtuaalisesti
tulevana suvena. (Kuva Ritva Kolehmaisen arkistosta)

 

Kajaanin Runoviikkoa ei järjestetä tänä kesänä

Kajaanin 44. Runoviikkoa ei järjestetä koronaviruspandemian takia. Hallituksen linjaus kesän yleisötilaisuuksista on selkeä, ja tärkeintä on Runoviikon yleisön, taiteilijoiden ja henkilökunnan terveys.

Vuoden 2021 Kajaanin Runoviikkoa suunnitellaan jo aktiivisesti. Silloin Runoviikon perinteinen suven ja runon päivän lipunnosto tapahtuu tiistaina 6.7. ja varsinaiset avajaiset pidetään totuttuun tapaan keskiviikkona.

Tapahtuman ohjelmisto keskittyy 7.–11.7. väliselle ajalle.  Soveltuvissa osin ensi vuonna nähdään tälle vuodelle suunniteltua ohjelmistoa, mutta ohjelmaa ei kuitenkaan ole mahdollisuutta siirtää kokonaisuudessaan vuodella eteenpäin. Ensi vuodelle on suunnitteilla uusi ajankohtainen ohjelmisto.        

Tämän kesän Suven runoilija on Tua Forsström. Suven runoilijan titteliä ei peruta eikä siirretä vaan Suven runoilijaa juhlistetaan tänä vuonna virtuaalisesti. Tästä tiedotetaan myöhemmin lisää.

Kajaanin Runoviikko on Suomen kesätapahtumien klassikko ja kerää vuosittain runouden ja esitystaiteen ystäviä eri puolelta Suomea Kainuuseen.

Kajaanin Runoviikko järjestetään seuraavan kerran 7.–11.7.2021. Taiteellisena johtajana toimii Kati Outinen. Kyseessä on silloin 45. Runoviikko.

 

Lisätietoja:

www.runoviikko.fi

 

Hyvän päivän toivotus.

AURINKOISTA KEVÄTTÄ! PIDETÄÄN HUOLTA TOISISTAMME. PYSYTÄÄN TERVEINÄ.

Kaunis kirja - esikoiskokoelman ilo

Huumori ja liioittelu ryydittävät esikoiskokoelman runoja

 

Anita Kuusela: Runon kun punon. 58 sivua
Omakustanne 2020, painatus Grano Oy

Koronakevään ilo, postiluukusta kopsahtaa runokokoelma.

Tiedän Anita Kuuselan (s. 1964) runoharrastuksesta, olemmehan vuosia sitten kohdanneet runouden parissa.
Varmaankin moni runoilija haaveilee omasta kirjasta. Usein tarvitaan vain päätös. Nyt.
Anita Kuuselan äiti ryhtyi kustannustoimittajaksi ja pani runot järjestykseen. Toimittajan ammattitaidolla Kaarina Kuusela teki hyvää työtä. Hän valaisee Aluksi-tekstissä asian taustoja.
Runoilija pitää nimikkokukkanaan vanamoa.  Herkät piirrokset kokoelman sivuilla ovat Paula Savolaisen käsialaa, samoin kannen valokuva ja kirjan taitto.

Runoilijaksi jos tahtoisin,

kuinka siihen pystyisin?

Mistä löytäisin sanat oikeat,

miten ilmaisut veikeät, soikeat?

Tuulessa-runo kertoo variksen lennosta, minkä tuuli katkaisee. Lukiessani ihastun, kun eteen tulee oman kokemuksen kautta tuttua. Katsoin talvimyrskyssä kuinka lähilammen jäällä tuuli riepotteli pikku varista. Monta kertaa se yritti lentoon, mutta tuuli heitti varista sinne tänne. Lopulta lintu ryhtyi kävelemään kohti kirkon rantaa. Vaan miksi `raakku`?
Kuusela on oivallinen sanankäyttäjä; kissat ja koirat / vilusta jähmeinä / naukkuu.

Hän on liioittelun mestari Janne-kissasta kertoessaan, maistuuhan sille niin ryhävalas kuin piikkihai.
Ulkonäkökeskeisenä aikana Kedon kukka muistuttaa: Ihmisarvoa ei ulkonäkö määrää, ei menestys eikä varallisuus voi sitä säätää.

Harrastuneisuudesta kertovat Ennen julkaistut -osio. Kuopio on saanut Kuuselan kehaisemaan kotikaupunkiaan.
Hyvä, lupsakka Luoja Kuopion tuhlaten loi, siksi Kuopio näyttävästi karkeloi ja soi!

Myös Parkinson-taudin Kuusela panee runon muotoon. Runoilija tunnustautuu kirjaston ystäväksi.

Eläimet ja luonto ovat hänelle tärkeitä. Janne-kissa oli läheinen ystävä, se vastasi tuhatta tätiä. Ja Ella-kaverin koira pääsee runon sankariksi.
Kuusela on humoristi, vallan mainio. Rakastunut ratsu kertoo hevosen ja lehmän rakkaustarinan. Pian soivat häitä karjankellot.

Usko on monien runojen kantava voima. Majesteetti-runossa on syvää lapsenuskoa, Isi-sana sen kertoo. Runoilija rukoilee myös muitten puolesta (runosta Pohjolan aurinko).

Oi Luojamme,

sinua rukoilen,
että lyhtysi valo
saisi kirkkaana valaista

kaikkien kansojen

tiet ja tulevaisuuden!

Kuuselan humaani ihmiskäsitys ei erottele ihmisiä, vaan hän ymmärtää kaikenlaisia lempeällä huumorilla.  Suloenkeli puliukkoja suojeli, / jotka siipiensä suojassa ihasteli: / Voihan peeveli,/ kuinka kaunis onkaan enkeli!

Isoäitini ja Mummoni Helli -runot ovat kunnian ja rakkauden osoitus isovanhemmille.

Kuusela kertoo runonsäkein sosiaalitaituri Tarjasta ja Lähihoitajasta, tämän ajan arjen sankareista.

Kokoelman saatuani luin sen läpin innostuneena. Annoin ajan kulua ja palasin lukemaan runo runolta. Luin ääneenkin, jotta tunsin runorytmin. Kieli on hyvää. Vanhana pilkunviilaajana juutuin vain yhteen sanaan. Vai ymmärsinkö väärin.

 Ritva Kolehmainen

 

Kokoelmaa voi lainata Kuopion kaupunginkirjastosta, sitten kun kirjastot ovat taas auki.
Kirjan voi ostaakin, hinta 15 euroa postikuluineen.
 

 
 

 

Hopeatähti-elokuvat peruttu tältä keväältä

Hyvät Hopeatähti-elokuvien katsojat

ti 17.3. klo 13: THE PEANUT BUTTER FALCON-elokuva
peruttiin korona-epidemian vuoksi. Joitakin elokuvia siirrettiin
syksyyn.
Seurataan Kuvakukon sivuja, kun tilanne helpottaa.

Hopeatähdet-elokuvafestivaalia jo ajattelemme.

Olkaamme toiveikkaita!

Kun tämä korona-virusaika jää taakse,

osaamme nauttia arjesta aivan uudella tavalla.

 

Nautitaan keväästä mahdollisuuksien mukaan!

Kaikille voimaa ja terveyttä!

Tervehtien Ritva K.

Yllättävät matkakumppanit!

             Hopeatähti-elokuva Kuvakukossa 17.3. klo13

 

 

USA 2019. Draama, komedia, seikkailu. Ohjaus: Tyler Nilson. Pääosissa:

Zack Gottsagen, Shia LaBeouf, Dakota Johnson.

TEKSTITYS SUOMEKSI. K12. 93 min. Liput 8 €.

Down-nuori Zak (Zack Gottsagen) karkaa hoitokodistaan tullakseen showpainijaksi.

Tyler (Shia La Beouf) on karkumatkalla oleva lainsuojaton, joka päätyy sattumusten kautta Zakin

matkakumppaniksi, hurjalle matkalle pitkin Floridan rannikkoa.

Näyttelijöitä, joilla on Downin oireyhtymä, ei ole totuttu valkokankaalla näkemään, eikä varsinkaan

pääosassa. Nyt nähdään. Näyttelijä Zack Gottsagen lyö epäilijöille luun kurkkuun, hurmaten

katsojia kautta maailman.

”Vuosikymmenen ihanin elokuva!”

TI 31.3. KLO 13: NÄKEMIIN NEUV

 

                    HOPEATÄHDET KUVAKUKOSSA ti 3.3. klo 13

 

 

Maaliskuun komediakierroksen aloittaa BRITT-MARIE KÄVI TÄÄLLÄ. Ruotsi 2019. Draamakomedia. Ohj. Tuva Novotny. Pääos. Pernilla August, Peter Haber, Anders Mossling, Malin Levonon, Stella Oyoko Bengtson.

TEKSTITYS SUOMEKSI. 97 min. S. 7€.

Kun Britt-Marie (Pernilla August) jättää miehensä 40 avioliittovuoden jälkeen, hän

joutuu kohtaamaan muuttuneen maailman. Hän päätyy, jo suhteellisen korkeasta

iästään huolimatta, nuoriso-ohjaajaksi Borgin nuhruiseen syrjäkylään. Antaako elämä

vielä uuden mahdollisuuden? Elokuva perustuu suursuosion saavuttaneen Fredrik

Backmanin samannimiseen romaaniin.  Yhteistyössä: Walhalla ry/KPE

 
TERVETULOA KUVAKUKKOON!

Kunnianhimoa, intohimoa ja voitontahtoa

Missä on tahto – siinä on latu

Sari Harju. Kuva Petra Tiihonen
Ennen voittajan hymyä on takana paljon hikeä ja tuskaa.

En seuraa hiihtourheilua, mitä nyt uutisista ja Tulosruudusta sattumoisin näen. Lehdistä katson otsikot, miksi siis katsoisin näytelmän hiihtäjästä?
Kuopion kaupunginteatterin kevätkauden avajaisissa kuulin Tahto-näytelmästä. Loistavat näyttelijät vakuuttivat. Tyttäretkin innostuivat, niinpä me kolme naista suuntasimme upeaan teatteriimme.

Kirjailija ja dramaturgi Aina Bergroth on kirjoittanut vahvan näytelmän Aino-Kaisa Saarisesta.

Bergroth kirjoitti fiktiivisen näytelmän.

Huomasin hiihtäjän ja toimittaja-kirjailija Pekka Holopaisen yhteistyönä tekemän kirjan Tahto. Aino-Kaisa Saarisen kahdet kasvot (Teos 2016), mutta en innostunut lukemaan sitä esittelyä enempää.

Ohjaus - vierailija Heidi Räsänen, teatterin tekninen henkilökunta on mestariluokkaa; lavastus ja puvustus Jaana Kurttila, koreografia Liisa Ruuskanen, valosuunnittelu Lassi Kröger, äänisuunnittelu Timo Pönni, projisoinnit ja videot Jarmo Jääskeläinen.



Kuvassa edessä Virpi Rautsiala. Takana Sari Harju.

Voiko huippu-urheilija olla tavallinen ihminen?
Ohjaaja sanoo, että Saarinen on tavallinen ihminen mutta hän on myös erikoisyksilö. Hänen mielestään `mentaalinen lahjakkuus´ on kyky nähdä toisin, kääntää tosiasiat voitoksi.

Aino-Kaisa Saarinen puhuu näytelmän alussa videoesityksessä urastaan, viidentoista arvokisamitalin antamalla varmuudella. Hymyilevänä ja kauniina.

Hento Sari Harju Aino-Kaisa Saarisen roolissa yllättää vahvuudellaan. Taidot tiesin jo entuudestaan. Harjun vahva fysiikka on roolissa tarpeen. Lihakset ovat trimmatut. Samoin on laita Virpi Kuitusta näyttelevän Virpi Rautsialan kanssa. Lihaksikkaat hiihtäjät kilpailevat keskenään, mutta pohtivat myös roolejaan. Ovatko he sittenkin vain työkavereita?

Kuvassa edessä Virpi Rautsiala. Takana Sari Harju, Annukka Blomberg, Mikko Paananen ja Riina Björkbacka.

Saaristen sisarusten vahvuus ja kurinalaisuus on jo kotona lapsuudessa opittu. Maija-siskon (Riina Bjökbackan) kanssa kisailtiin marjanpoiminnassa. Myöhemmin hän jää helposti mitalisti-siskonsa varjoon, vaikka kannustaakin tätä. Koko perhe oli kilpailuhenkinen.  Isä (Ari-Kyösti Seppo) juoksutti tyttöjä talon ympäri sekuntikello kädessä.

Äiti (Annukka Blomberg) sentään miettii, että pitäisi olla jokin ammatti. Urheilu taitaa olla nykyään hyväksyttävä ammatti. Huumorin pilkahduksia esityksessä on silloin tällöin. Aino-Kaisan sulhanen saa tutaa sekuntikellon tikityksen, kun hän saapuu ensivisiitilleen perheeseen.

Oma erikoinen väriläikkä on Andre Agassi (Sirpa Taivainen-Ilmola (vierailija) tennistähden roolissa.

Andre Agassin ulkoinen olemus auki reuhottava turkki harteillaan ei vakuuta. Vaan urheilun mielipuolisuuden hän tunnistaa Aino-Kaisan eli Aikun tavoin. 

Tärkeä tehtävä on Aino-Kaisan miehellä Tomilla (Ilkka Pentti). Hän huolehtii kaikesta ja on kilpailumatkoilla mukana. Tom hoitaa lapsetkin, aluksi lapsikin on mukana kisamatkoilla. Jossain vaiheessa isän on helpompi jäädä kotiin, ja vain vaimo matkustaa kisamatkalle. Tomista välittyy lämminhenkinen ja rakastava kuva.

Tom on kaikessa Aino-Kaisan turva

llman valmentajaa eivät hiihtäjät pärjää, vaan joutuvatko hiihtäjänaiset kilpailemaan valmentajan
Jamppa Riski (Mikko Paananen) ajasta. On kova isku Aino-Kaisalle, kun valmentaja luopuu tehtävästään.
Kun lopettaa huipulla ollessaan, voi urheilun parista löytyä työpaikka, kuten Kuitusella.

Lavastus Maria-näyttämölle vaatii luovuutta. Hyvät oivallukset toimivat käytännössä. Autonrenkaista syntyy vaikka olympiarenkaat.

Kun valtava Suomen lippu leviää katsojien yli, ei harsomainen kangas edes hiuksia sekoita.
Innostava esitys saa katsojan pohtimaan mitä kaikkea urheilijalta vaaditaankaan.

"Kyllä me tytöt tykättiin ja viihdyttiin."

Kuvassa edessä Sari Harju. Takana Ilkka Pentti, Mikko Paananen, Annukka Blomberg, Riina Björkbacka, Ari-Kyösti Seppo ja Sirpa Taivainen-Ilmola. Kuva Petra Tiihonen.

Ritva Kolehmainen
Kuvat Petra Tiihonen

Helmikuun Hopeatähti

18. HELMIKUUTA: AMUNDSEN & HUIKEA SEIKKAILU NAPAPIIREILLE

 
Naparetkeilijä Roald Amundsen (1987–1928) on legendaarinen hahmo ja Norjan kansallissankari. Vuosina 1903–1906 Amundsen kulki miehistöineen Pohjois-Amerikan pohjoisosien kiertävän luoteisväylän läpi ensimmäisinä maailmassa.  

AMUNDSEN (Norja 2019) on väkevä, seikkailullinen draama ainutlaatuisesta elämästä. Samalla se paljastaa tragedian miehestä, joka uhraa kaiken jäisille erämaille. Elokuvan ohjaus: Espen Sandberg. Käsikirjoitus: Ravn Lanesskog. Kuvaus: Pål Ulvik Rokseth. Leikkaus: Perry Eriksen, Martin Stoltz. Musiikki: Johan Söderqvist. Pääos. Pål Sverre Hagen, Katherine Waterston, Made Sjøgård Pettersen, Jonas Strand Gravli.

Tekstitys suomeksi. Esitys Hopeatähdessä ti 18.2. klo 13. Liput 7€. Yhteistyössä: Walhalla ry, Kuukauden pohjoismainen elokuva.

 

Kuvakukko ti 18.2. klo  13. Tervetuloa!

 

Juicen 70-vuotispäivän kunniaksi Kaksoiselämää-musikaali

Juicen 70-vuotispäivän kunniaksi Kaksoiselämää-musikaali

Juicen lauluilla edetään koko esityksen läpi

Kuopion kaupunginteatterin kevään avajaisista alkaen olen soitellut Juice Leskisen vanhoja vinyylilevyjä. Laulut siivittivät muistot tulevaan, ensi-illassa näkemääni Kaksoiselämää-musikaaliin (Timo Kanerva ja Juice Leskinen). Kanerva on Juicen ikätoveri ja palkittu monin tavoin muun muassa elämäntyöstään kolme kertaa.

Helmikuun ensimmäisenä päivänä ensi-illassa jysähtävät Juicen laulut tajuntaani teatterin lavalta. Olli-Matti Oinonen ohjaa ja lavastuskin on hänen tekemänsä. Ravintola Puolikuu on vähän nuhjuinen, mutta toimiva. Pääosaa Einaria esittää, näyttelijä Puntti Valtonen, joka muistetaan Juice Leskinen Grand Slamin laulaja-kitaristina.

Esitys etenee laulusta toiseen, mutta sanomaankin on, eletäänhän 1990-luvun lama-aikaa. Laman aikaan tartuttiin halpaan ulkomaiseen lainaan, ja sen seuraukset iskivät lujaa yrittäjiin.

Kuvassa Mikko Rantaniva, Mirva Kuivalainen, Pekka Kekäläinen, Katri-Maria Peltola, Kalle Lähde, Puntti Valtonen, Lina Patrikainen, Lasse Forsgren, Atte Antikainen, Hely Nylund ja Sari Happonen. Kuva Sami Tirkkonen.

Väriä ja säpinää esitykseen tuo Marilynin näköinen Mari, Einarin entinen tyttöystävä (Lina Patrikainen), jolla on takanaan ura Saksassa. Satu, Einarin sisko (Katri-Maria Peltola) ottaa selvää Marin levyurasta. Takavuosina näitä menestyneitä tähtiä tupsahti tuon tuosta esiin. Nyt noista sepityksistä jää kiinni. Totuus on karua.

Kuvassa Lina Patrikainen, Puntti Valtonen ja Lotta Vaattovaara. Kuva Sami Tirkkonen.

Herkkyyttä löytyy Einarin avopuolisosta Mollasta (Lotta Vaattovaara). Ystävät ihastelevat vauvaa vaunuissa työntävää äitiä ja varsinkin vauvaa, mutta kukaan ei auta väsynyttä äitiä. Molla laulaa koskettavasti väsymyksestään.

Halvan lainan turvin yritetään päästä eteenpäin. Puolikuu muuttaa muotoaan ja nimeään. Musta aurinko saa kimppuunsa alkoholitarkastajan. Määräaikainenkin alkoholin anniskelukielto on kova isku velkakierteessä painivalle yritykselle.

Vaatekauppias Heikki (Mikko Rantaniva) on mennyt myös halpaan ulkomaisen muodin mukaan

vaimonsa Leenan (Mirva Kuivalainen) kanssa. Konkurssihan siitä tulee.

Musikaalin koreografina on ollut Antti Lahti. Remonttimies (Kalle Lähde) on notkea ilopilleri.

Myös konkarinäyttelijät tekevät loistotyöt, Sari Happonen loistaa Einarin Marketta-äitinä. Aimolla keikkamyyjällä (Pekka Kekäläinen) on jättiyllätys Einarille.

Toinen minä on joskus läsnä.
Kuvassa Puntti Valtonen ja Atte Antikainen. Kuva Sami Tirkkonen.

Esitykseen on satsattu paljon ja tekijöitäkin on paljon.

Musiikki on elävää, orkesterissa soittaa kuusi muusikkoa/esitys. Musiikin on sovittanut Petri Tiainen.
Kaksi ja puoli tuntia hujahtaa nopeasti ohi. Lopussa yleisö nousee seisomaan, Kuopio tanssii ja soi villitsee katsojat. Aina tämän verran voi vetää kotiinpäin. Juicehan on nostanut monia paikkakuntia esiin lauluillaan.

Istuin tyttäreni kanssa takarivillä, jonne kuuluvuus oli hyvä, samoin näkymät. Oli ilo nähdä yleisön nousevan seisomaan ja kiittämään.

Nautimme esityksestä molemmat!

Käsiohjelma on komea ja sitä voi tutkia esityksen jälkeenkin. Ohjelmalehdessä esitellään Puntti Valtonen, Hannu Veli Matti Valtonen syntyi Kemissä vuonna 1961. Hänen nuoruuden harrastuksiinsa kuuluivat kitaransoitto, paikalliset bändit ja painonnosto.

Antti Heikkinen kirjoittaa sivun verran: JUICE LESKINEN by Antti Heikkinen ja sanoo. Kirja on aika paksu.

Niin on, selailin ennen esitystä taas kerran Risainen elämä -teosta ja kuvia. Suosittelen.

Lopuksi hän kehottaa. Naattikee. Ja mehän nautimme.

Ritva Kolehmainen

Törmäyskurssilla on tarjolla draamaa, huumoria ja – rakkautta!

Törmäyskurssilla on tarjolla draamaa, huumoria ja – rakkautta!  

Minna-näyttämö täyttyi jälleen ensi-illassa viimeistä paikkaa myöten. Odotettu uuden teatterinjohtajan, Tommi Auvinen, ohjaus kiinnosti yleisöä. Mukavat yhteisölliset naurut kertoivat hyvästä vastaanotosta. Auvinen on tuttu Kuopiossa jo vierailuohjauksistaan. Ja kukapa ei muistaisi Petsa ja Kilu -televisiosarjan Pertsan roolia.

Auvinen on tunnettua teatterisukua; Isä ohjaaja Vili Auvinen ja äiti näyttelijä Eila Roine. Auvisen puoliso on näyttelijä Tampereella Teija Auvinen.

Murteet ovat varmasti olleet haaste näyttelijöille. Ohjaaja kertoo eräässä haastattelussa äitinsä lukeneen repliikit turun murteella nauhalle, josta sitten näyttelijät saivat niitä kuunnella. 

Luontevasti dialogi näytelmässä kulkee, joten menetelmä on toiminut.

 

Kuvassa Johanna Kuuva, Seppo Pääkkönen, Ari-Kyösti Seppo, Atte Antikainen ja Mikko Rantaniva. Kuva Sami Tirkkonen.

Avioliittosimulaattori on vauhdikas komedia aiheesta, saako maajussi pitää morsiamensa. Aino (Johanna Kuuva) on avoin ja iloinen savolaistyttö. Jussi (Mikko Rantaniva) Länsi-Suomesta on monessa suhteessa Ainon vastakohta. Rakastutaan päätä pahkaa. Vaan miten suhde toimisi? Se testataan kuukauden koeajalla Jussin kotitalolla.  Aino ja Jussi ovat näytelmän “tähtipari”.

Jos ei toimi, heittääkö Aino haaveet omasta perheestä, omasta hevosesta ja lauantaidekkarin katsomisesta kotisohvalla oman miehen kainalossa.

Jussia arveluttaa päästää Aino kotitilalleen. Taloon, jossa Jussin äidin kuoleman jälkeen ei mikään ole muuttunut. Siellä touhuaa jurojen miesten sakki: isä, isän veli ja Jussin pikkuveli. Sekä Jussi.

Tilanne tuo mieleen tärkeän kuolinsiivouksen. Tavaroita pitäisi hävittää ja panna kiertoon, ettei kaikki roina jää jälkipolville. Ymmärrän tuon tavaroiden säilyttämisen, kun olen pula-ajan lapsi. Kaikki säästettiin pahan päivän varalle.  Myös tavat piintyvät, kaikki tehdään niin kuin aina ennenkin.

. Kuvassa Virpi Rautsiala -mikä komedienne ja Ilkka Pentti.
Kuva Sami Tirkkonen

Aino tuo vipinää talon elämään ja saa yhteyden myös myös vetäytyvään Jussin Jaakko-veljeen (Atte Antikainen).

 

Lisäväriä tuovat Ainon suulaat savolaisystävät ja kylänmiehet. Ja omalla tavallaan myös Ainon omaperäiset savolaisvanhemmat Mirja (Virpi Rautsiala) ja Martti (Ilkka Pentti), jotka tulevat katsomaan, mihin tyttö on länsi-rannikolla joutunut. Mainio pariskunta, joka ei tahdo pysyä toisistaan erillään molemminpuolisista lähestymiskielloista huolimatta.

Teboilin moniosaaja Katri-Maria Peltola on tärkeä kyläyhteisön hengen luoja, mukana monessa.

Haitaristi Milja Tikkanen kuljettaa tunnelmaa sinne, missä jotain tapahtuu.

 

Ohjaus Tommi Auvinen; Lavastus Sari Paljakka; Pukusuunnittelu Pirkko Jokela;

Valosuunnittelu Juho Itkonen; Äänisuunnittelu Timo Pönni.

 

Näytelmän ovat kirjoittaneet Tommi Auvinen ja Seija Holma Veera Ahlgrenin samannimisen romaanin Avioliittosimulaatori (Tammi 2013) pohjalta.

 

Rooleissa:
Aino Johanna Kuuva
Jussi Mikko Rantaniva
Unto, Jussin isä Seppo Pääkkönen
Erkki, Jussin setä Ari-Kyösti Seppo
Jaakko, Jussin veli Atte Antikainen
Mirja, Ainon äiti Virpi Rautsiala
Martti, Ainon isä Ilkka Pentti
Tuomo, Ainon entinen Mikko Paananen
Tiina, Ainon ystävä Sari Harju
Teboilin moniosaaja Katri-Maria Peltola
Haitaristi Milja Tikkanen