Viikon runo 5, 4.2.2017
Saarijärven Paavo
Johan Ludvig
Runeberg
Idyllejä ja
epigrammeja,Suomentanut Risto Ahti
Kuvitus Björn Landström 1947
WSOY 2004, 133 s.
Runot
on julkaistu kokoelmassa
Dikter
I vuonna 1830.
Ensimmäinen kokoelma 25. runo
Syvällä
Saarijärven saloilla asuitalollinen Paavo hallan vaivaamalla tilalla:
hoiti maataan vahvoilla käsivarsillaan,
mutta Herran haltuun antoi toivon sadosta.
Ja hän asui tilallaan vaimonsa ja lasten kanssa,
otsa hiessä jakoi heidän kanssaan niukan leipänsä,
kaivoi ojat, kynti pellot, kylvi viljan.
Kevät tuli ja hanki suli pelloilta
ja mukanaan vei puolet oraista;
kesä tuli, rakeet löivät maahan puolet korsista;
syksy tuli ja kylmä poltti sen,
mitä säästynyt oli viljasta.
Paavon vaimo repi hiuksiaan ja sanoi:
”Paavo, Paavo, kovaonniseksi syntynyt,
vuole kerjuusauva! Jumala on meidät hylännyt;
kauheaa on kerjätä,
nälkään kuoleminen vielä kauheampaa.”
Paavo sulki vaimon kädet omiinsa ja sanoi:
”Jumala vain koettelee, ei sentään hylkää.
Sekoita leipään puolet petäjäistä,
minä kaivan kaksinverroin ojia,
mutta viljan kasvu on Herran käsissä.”
Vaimo laittoi leipään puolet petäjäistä,
mies kaivoi kaksinverroin ojia, myi lampaat,
osti rukiinjyviä ja kylvi pellot.
Kevät tuli ja hanget sulivat, mutta eivät vieneet
oraita, kesä tuli, raekuurot löivät maahan
puolet korsista, syksy tuli, ja kylmä poltti sen,
mitä jäljellä oli viljasta.
Paavon vaimo löi rintaansa ja sanoi:
”Paavo, Paavo kovan onnen mies,
on aika kuolla, Jumala on meidät hylännyt.
Kauhea on kuolema, elämä vielä kauheampi.”
Paavo sulki vaimon kädet omiinsa ja sanoi:
”Jumala vain koettelee, ei sentään hylkää.
Sekoita leipään kaksinverroin petäjäistä,
mutta Herran haltuun annan toivon sadosta.”
minä kaivan kaksinverroin leveämmät ojat,
myi lehmät, osti rukiinjyviä ja kylvi pellot.
Kevät tuli, hanget sulivat pelloilta
mutta eivät vieneet oraita;
kesä tuli, mutta rakeet eivät lyöneet oraita maahan;
syksy tuli, ja kylmä pysyi poissa pelloilta,
antoi viljan kultaisena seistä ja odottaa korjuumiestä.
Silloin Paavo lankesi polvilleen ja sanoi:
”Jumala vain koettelee, ei sentään hylkää.”
Ja hänen vaimonsa lankesi polvilleen ja sanoi:
”Paavo, Paavo tartu riemuiten sirppiin; nyt on
aika elää ilonpäiviä, nyt on aika heittää petäjäinen
ja paistaa leipä puhtaasta rukiista.”
Paavo sulki vaimon kädet omiinsa ja sanoi:
”Nainen, nainen, se kestää koettelemukset,
joka ei lähimmäistään hylkää hädässä;
laita leipään puolet petäjäistä,
sillä kylmän polttamana seisoo naapurimme vilja.”
Ahti opiskeli kirjallisuutta, kasvatustieteitä ja englannin kieltä Jyväskyylän, Helsingin ja Oulun yliopistoissa. Ahdin luovan kirjoittamisen kursseja on kutsuttu ”lyriikan korkeakouluksi”.
Ahdin ensimmäinen runokokoelma Talvi on harha julkaistiin vuonna 1967. Teosta on luonnehdittu anarkistiseksi ja paljaaksi. Ahti on ollut vapaa kirjailija vuodesta 1992. Hän on myös suomentanut muun muassa William Blaken, Kahil Gibranin ja J. L. Runebergin runoutta. Hänen omia runojaan on käännetty noin 20 kielelle.
Ahdille on myönnetty useita tunnustuksia, muiden muassa Eino Leino palkinto (1994), Runeberg-palkinto (2002), Pro Finlandia -mitali (2003), kirjallisuuden valtionpalkinto (1980 ja 1985) sekä taiteilijaprofessuuri vuodesta 2004. Ahti on toiminut Lahden Runomaratonin ja Sanataiteen yhdistyksissä ja tuomaroinut Eino Leinon Seuran palkintolautakunnassa.
Ahti on naimisissa ja hänellä on kolme lasta. Hän on asunut Tampereella vuodesta 1984.
