TAI-teos teki kulttuurityön Rilke-suomennoksilla 

Edesmenneen Juha Virkkusen arvio ensimmäisestä Rilke-suomennoksesta on laittamattomasti sanottu: Ihana kirja. Ja Otto Lappalainen kirjoitti Sonetit Orfeukselle -teoksesta, Kiiltomato 8/04 Enwaldin kulttuuriteon arvo on mittaamaton. Näihin on helppo yhtyä.

Tästä opuksesta alkoi Liisan kirjoituksiin tutustuminen. Luova kirjoittaja, 

Gummerus 1983 II painos

Luova kirjoittaja -teoksesta (Gummerus 1980) alkoi tutustumiseni Liisa Enwaldin kirjalliseen maailmaan. Taitava kirjoittaja on myös erinomainen suomentaja, minkä osoittavat hänen Rilke-suomennoksensa:

– Rilke, Rainer Maria, Kirjeitä nuorelle runoilijalle. TAI-teos 1993. ntamo 2012

– Rilke, Rainer Maria, Hiljainen taiteen sisin. Kirjeitä vuosilta 1900–1926. TAI-teos 1997. ntamo 2012

– Rilke, Rainer Maria, Marian elämä – Das Marien-Leben. TAI-teos 1998. ntamo 2012

– Rilke, Rainer Maria, Die Sonette an Orpheus – Sonetit Orfeukselle. TAI-teos 2003. ntamo 2012

TAI-teos julkaisi suomennokset, uusintapainokset ntamo.

Lisäksi Enwald on suomentanut n. 50 yksin- ja kuorolaulutekstiä Sibelius-Akatemian Laura-tietokantaan.

UUSIA RUNOJA, NEUE GEDICHTE

Rainer Maria Rilke

Suomentanut Liisa Enwald

NTAMO 2016. 227 s.

FT Liisa Enwaldin viimeisin Rilke-suomennos on Uusia runoja, Neue Gedicte (1907). Enwald sai Rilke-suomennoksestaan vuoden 2017 Kääntäjäkarhu-palkinnon. Enwald toimii Elämäntarina-lehden päätoimittajana ja hänen oma julkaisunsa on esseekokoelma Kesken (ntamo 2015). Hänelle myönnettiin Eino Leinon palkinto 2016. Kadonnut talo ja muita paikkoja on Enwaldin uusin esseekokoelma, ntamo 2018.

Rainer, alun perin René Karl Wilhelm Johann Josef Maria Rilke (1875–1926) oli itävaltalainen runoilija, joka uudisti eurooppalaista runoutta. Puhutaan myös esinerunoudesta. Dinggedict-sanaa Enwald kritisoi. Se ei kata sitä avaruutta, joka uusissa runoissa on.

Tuttuun tyyliin kokoelmassa on alkuperäinen runo suomennoksen viereisellä sivulla. Voin leikitellä sanoilla koulusaksallani ja ihastella Enwaldin upeita sanakäännöksiä.

Uusia runoja -kokoelman olen pariin kertaan kokonaan lukenut, arvosteltavien pinossa se vain yhä on. Luen, mutta arvostelulukemiseen eivät voimat tahdo riittää. Selaan kirjaa usein ja poimin runon sieltä täältä. Pysähdyn Gaselli-runoon.

Voisiko riimisana lumoustasi

sointuvaan muotoon koskaan tavoittaa?

On sointu sinussa – ja katoaa,

lehvä ja lyyra nousee otsaltasi.

Myös Yksisarvinen-runossa on herkkyyttä. ”Sieraimessa värähti arka jano näkyviin.”

Runoja lukiessa voi oppia katsomaan.

Liebes-Lied  – Rakkauslaulu on hurmaava. Runo on myös sävelletty.

Enwald kertoo otsikon, Uusia runoja yli sadan vuoden takaa -otsikon alla, kuinka hän sai puoli vuosisataa sitten Rilke-arvan.

Saammeko vielä jatko-osan, Der Neuen Gedichte Anderer Teil, luettavaksemme? (Nyt tiedän, ei ainakaan Enwaldin tekemää)

Enwaldin teoksista on vara valita lukemista. Suosittelen.

- Luova kirjoittaja. Gummerus 1980.

- Kaiken liikkeessä lepo (väitöskirja Mirkka Rekolasta). SKS 1997.

- Intervalleja (esseitä). TAI-teos 2001.

- Pohjajään ilo. Helvi Juvosen runoudesta. SKS 2006.

- Elämä tarinaksi (Marja-Riitta Vainikkalan ja Anja Vähäahon kanssa) KVS 2003.

- Virren virtaa (Tuula Hökän kanssa) KVS 2010.

- On ruusu putkahtunna. Kirjoituksia joululauluista

   (Esko Karppasen kanssa). ntamo 2014.

- Kammioiloa. ntamo 2013.

- Kesken. ntamo 2015.

Suomennokset:

 – Rilke, Rainer Maria, Kirjeitä nuorelle runoilijalle. TAI-teos 1993. ntamo 2012

– Rilke, Rainer Maria, Hiljainen taiteen sisin. Kirjeitä vuosilta 1900–1926. TAI-teos 1997. ntamo 2012

– Rilke, Rainer Maria, Marian elämä – Das Marien-Leben. TAI-teos 1998. ntamo 2012

 – Rilke, Rainer Maria, Die Sonette an Orpheus – Sonetit Orfeukselle. TAI-teos 2003. ntamo 2012

 Lisäksi suomentanut n. 50 yksin- ja kuorolaulutekstiä Sibelius-Akatemian Laura-tietokantaan.

 

Matkalla I

KÄYTIIN TALLINNASSA

Lastenlasten kanssa olen käynyt Tallinnassa heidän täytettyään 13 vuotta.

Kesäaikaan on mukava matkustaa laivalla, keskellä viikkoa. Helsinkiin matkustimme bussilla siksi, että pääsemme suoraan satamaan. Lähdimme illalla laivaan, joten saimme olla yötä laivassa. Omanlaisensa kokemus sekin, kun olimme ikkunallisessa hytissä.

Majoituimme sivuttain Viru-hotellin kanssa olevaan hotelliin. Illalla viihdytimme itseämme katsomalla menoa kadulla. Leveällä ikkunalaidalla oli hauska istua. Nopeasti lapsenlapsi havaitsi; suomalainen! Totta tosiaan, helppo oli suomalaiset erottaa.                     

Vapaata kiertelyä, mutta myös kauppareissu kauppakeskukseen kuului reissuun. Viihdyimme, kun ei ollut kiire minnekään. Sääkin suosi reissuamme.

Ratikalla ajoimme uuden taidemuseon, Kumun, luo. Siellä viihdyimme pitkään, kun söimme välillä. Tulomatkalla viivyimme Kardiorgin puistossa, nautittiin herkkuja paikallisessa baarissa. Kaunis puisto!Omassa hytissä oli mukava rentoutua

 Päivälaivalla merellä viihdyimme

 Lehtien selaamiseen oli aikaa laivalla

Hotellille palattuamme teimme vielä pienen kävelylenkin Vanhassa Kaupungissa. Seuraavana päivänä kävimme Kuapamajassa. Söimme Viru-hotellin ravintolassa hyvin suomalaista ruokaa eli burgerit. Viivyimme kaksi yötä hotellissa ja matkasimme päivälaivalla Helsinkiin.

 

Kajaanin Runoviikko järjestetään ensi kesänä

Tämän kirjoitin muutama päivä ennen kuin sain Kajaanin runoviikon ohjelman.

 Tässä otteita runoviikon tiedotteesta:

"45. Kajaanin Runoviikko järjestetään 7.–11. heinäkuuta.

Tapahtumassa on varauduttu rajoituksiin sekä mietitty omaehtoisten turvallisten ratkaisujen välineitä. Esimerkiksi ohjelmistoa tullaan väljentämään siten, että eri esityksiin ei menossa tai tulossa olevat ihmiset, eivät joudu odottamaan samoissa tiloissa. Runoviikolla nähdään useita viime kesältä siirtyneitä esityksiä, mutta myös joitain aivan uusia.

Ensi kesän Suven runoilija on Kai Nieminen. Hänen esikoisrunokokoelmansa Joki vie ajatukseni ilmestyi vuonna 1971. Kai Nieminen on arvostettu ja palkittu sekä runoilijana että japanilaisen runouden kääntäjänä. Runoviikolla nähdään Eero Ojalan tekemä esitys Kuun ja meidän välillä. Se on Ojalan toinen pitkä monologi Niemisen runoista. Edellinen esitys Maailmanlopusta emme muistaneet puhua sai ensi-iltansa Kajaanin Runoviikolla kesällä 2013 Ojalan voitettua Vuoden nuori lausuja -tittelin edellisenä kesänä.

– Kai Niemisen runous ui sydämeeni lämpimän huumorin sävyttämillä havainnoilla arjesta. Hän tuo iloa ja valoa elämään ja havainnoi koko maailmaa, ihmisenä olemista. Runot ovat hyvin humaaneja, Runoviikon taiteellinen johtaja Kati Outinen kertoo valintansa perusteluja.

Tutkin kirjahyllystäni Kai Niemisen runokokoelmia, kuva Valitut runot -teoksesta, Tammi2012.

Usein Niemisen kirjojen nimet herättävät positiivisen ja lukemaan innoittavan tunteen, 

monimerkillisyyttä ja huumoriakin on.  Kuten; Alan oppia, Lopullinen totuus. Kaikesta.

Valitut runot -kokoelman lopussa on mainioita oivalluksia, nimetään niitä vaikka aforismeiksi.

liika lukeminen

on haitaksi silmille, ne

alkavat nähdä tarkemmin

 etenkin pimeässä, jollaiseksi

tämä maailma on

saostunut

~2002~

LEHDISTÖTIEDOTE SARVilta 23.2.2021

Elokuvakriitikot äänestivät Toven, Parasiten ja Hiomattomat timantit 
vuoden 2020 parhaiksi elokuviksi

Suomen arvostelijain liiton (SARV) elokuvakriitikot valitsivat 
ensimmäistä kertaa vuoden parhaan kotimaisen elokuvan, vuoden parhaan 
ulkomaisen elokuvan sekä vuoden parhaan tv-kanavalla tai 
suoratoistopalvelussa ensi-iltansa saaneen elokuvan.

Suomen arvostelijain liiton (SARV) elokuvakriitikot ovat äänestäneet 
vuoden 2020 parhaaksi kotimaiseksi ensi-iltaelokuvaksi Zaida 
Bergrothin ohjaaman elokuvan Tove, joka kertoo taiteilija Tove 
Janssonin elämästä. Arvioissa elokuvakriitikot ovat kehuneet muun 
muassa elokuvan monipuolista kuvaa Janssonista, Eeva Putron 
käsikirjoitusta sekä näyttelijä Alma Pöystin valovoimaisuutta. Nordisk 
Filmin levittämän Toven Suomen ensi-ilta valkokankailla oli 2.10.2020.

Vuoden 2020 parhaaksi ulkomaiseksi ensi-iltaelokuvaksi 
elokuvakriitikot ovat äänestäneet Bong Joon-hon ohjaaman psykologisen 
jännitysdraaman Parasite, jossa köyhä perhe soluttautuu yksi 
kerrallaan rikkaan yläluokkaisen perheen palvelijoiksi. Arvioissa 
elokuvakriitikot ovat nostaneet esiin muun muassa elokuvan vangitsevan 
tunnelman sekä luokkaerojen onnistuneen satirisoinnin. Future Filmin 
levittämän Parasiten Suomen ensi-ilta elokuvateattereissa oli 31.1.2020.

Parhaaksi suomalaisilla tv-kanavilla tai suoratoistopalveluissa vuonna 
2020 ensi-iltansa saaneeksi elokuvaksi elokuvakriitikot ovat 
äänestäneet Hiomattomat timantit (Uncut Gems), joka on Josh ja Benny 
Safdien ohjaama rikostrilleri. Arvioissa elokuvakriitikot ovat 
kehuneet Adam Sandlerin roolityötä timanttikauppiaana, joka yrittää 
saada käsiinsä arvokkaan timantin. Hiomattomat timantit sai Suomen 
ensi-iltansa suoratoistopalvelu Netflixissä 31.1.2020.

– Poikkeusvuoden 2020 aikana valkokankailla korostui vahva kotimaisten 
elokuvien tarjonta, mistä Tove Janssonin rakastettu elämäkertaelokuva 
oli yksi esimerkki. Monien isojen uusien Hollywood-elokuvien 
ensi-iltojen lykkääntyminen antoi toisaalta enemmän tilaa myös 
Parasiten kaltaisille särmikkäämmille elämyksille, toteaa Suomen 
arvostelijain liiton elokuvajaoksen puheenjohtaja, elokuvakriitikko 
Taneli Topelius.

– Kun elokuvateatterit joutuivat sulkemaan oviaan, se korosti 
toisaalta entisestään tv-kanavien ja suoratoistopalveluiden 
täydentävää tarjontaa myös elokuvaelämysten osalta, Topelius summaa.

SARVin elokuvajaos äänesti vuoden parhaasta ensi-iltaelokuvasta nyt 
seitsemättä kertaa, mutta ensimmäistä kertaa kolmessa eri kategoriassa.

Kotimaisen ja ulkomaisen elokuvan kohdalla kriitikot äänestivät 
elokuvista, jotka olivat saaneet ensi-iltansa Suomessa 
elokuvateattereissa 1.1.–31.12.2020 välillä. Kolmannessa kategoriassa 
kriitikot äänestivät parasta elokuvaa, joka on saanut ensi-iltansa 
vuonna 2020 joko suomalaisella tv-kanavalla tai Suomessa toimivassa 
suoratoistopalvelussa.

Vuosi sitten elokuvakriitikot äänestivät vuoden 2019 parhaaksi 
elokuvaksi Quentin Tarantinon ohjaaman elokuvan Once Upon a Time... in 
Hollywood.

Suomen arvostelijain liitto ry (SARV) on valtakunnallinen eri 
taiteenalojen arvostelijain ammatillinen järjestö. Sen keskeisenä 
tavoitteena on arvostelijoiden ammatillisen toiminnan edistäminen ja 
ammattitaidon kohottaminen. SARV on perustettu vuonna 1950, ja sillä 
on nykyisin noin 800 jäsentä. Elokuvajaokseen kuuluvat SARV:n jäsenet, 
jotka ovat ilmoittaneet ensisijaiseksi arvostelualakseen elokuvan.

Aiempien vuosien parhaan elokuvan voittajat:

2019: Once Upon a Time... in Hollywood, ohjaus Quentin Tarantino
2018: Roma, ohjaus Alfonso Cuarón
2017: The Square, ohjaus Ruben Östlund
2016: Elle, ohjaus Paul Verhoeven
2015: Leviathan, ohjaus Andrei Zvjagintsev
2014: Nymphomaniac, ohjaus Lars von Trier

Lisätietoja:
Suomen arvostelijain liiton elokuvajaoksen puheenjohtaja Taneli Topelius
taneli.topelius@gmail.com tai 050 3498872

--
Riikka Laczak
Toiminnanjohtaja
Suomen arvostelijain liitto ry, SARV
Bulevardi 5 A 7e
00120 Helsinki
gsm +358 41 506 5594
www.kritiikinuutiset.fi
www.facebook.com/Suomenarvostelijainliitto

 Kaunis kirja puhuttelee                                                                    Ritva Kolehmainen

Anita Linnea Kuusela:

Pois soljuu hetki tää, 73 s. 20 e.                     

Painatus: Grano Oy 2020

Posti toi kirjan. Hörähdin kuin vanha kilparatsu. Selailin, katse pysähtyi säepariin jos toiseenkin. Luin ja muistiin merkitsin ja palasin runoihin uudelleen, rytmiä kuuntelin.

Hetki lyhyt, herkkä, //kuin perhosen henkäys.

Vanha kriitikko sisälläni heräsi. Tästä pitää kertoa muillekin.

Anita Kuusela (s. 1964) on tuottelias kirjoittaja. Keväällä hän julkaisi ensimmäisen kokoelmansa Runon kun punon. Nyt on toinen kokoelma lukijain käsissä.

Kun tehdään, niin tehdään sitten kunnolla. Pois soljuu hetki tää on viimeistelty teos, huolella tehty. Taitto ja kannen suunnittelu ovat Paula Savolaisen käsialaa. Kannen kuva on otettu Posion mökkijärvellä. Valokuvat ovat Kaarina Kuuselan kuvaamat. Hän on kirjoittanut kirjan esipuheen Villi hevonen.

Hetki tää -runo kuvaa hyvin tätä aikaamme kuten kirjan nimikin. Korona-aikana on vaikea tarttua mihinkään, aika vaan karkaa käsistä.

Nyt soljuu hetki tää. // Ei jää, ei jää. // Pois soljuu aina // Hetki tää.// Se mahdoton // on pyydystää.// Vain muisto jää.

Hymy-runon maailma on kaunis ja Onnellinen-runo uhkuu elämäniloa.

Viimeinen säkeistö tiivistää tunnelman.  Suutelen kukkia, halaan puita, // Syleilen kaunista maailmaa!// Nauran kuin tirskuva aurinko // ja hymyilen kuin yötaivaan täysikuu.// Iloitsen kuin taivaan tähti, // joka Luojan kynästä tuikkimaan lähti.

Rakkaus luontoon näkyy runoissa. Vaan mukavasti runoilija nyrjäyttää huumorilla lukijan ajatukset uuteen asentoon.

Entä me? // Miksi siivettömäna täällä madellaan, // kunnes kaadutaan // ja mato suussa maadutaan?

Rakkauden monista puolista runot kertovat myös. Rakkauden ilo on riemukasta, ikuista, vaikka lupaukset tulevat eteen:

Ikuista tää on, // minä lupaan ja vannon.// Sinua sylissäni kannan.// Kaikkea muuta kaihdan.// Vaippasi, housusi vaihdan.

Vallan hervottomaksi heittäydytään runossa Haluan suntion.

Yksinäisyyskin puhuttaa. Yritän vaivuttaa // yksinäisyyden hajun // ruoan tuoksuun, // mutta pian olen// taas tyhjää täynnä.

 Usko ja luottamus ovat keskeisiä asioita runoilijan sanoissa. Jeesus ja Jumala saavat omat runonsa, Luojaa unohtamatta.

Kirjan viimeinen osasto Viisi pientä kertomusta on proosaa. Onko jatkossa proosan vuoro?

Vaikka tiesin runoilijan sairaudesta, valokuva tietokoneen ääressä pyörätuolissa istuvasta kirjoittajasta hätkäyttää.

 

 

 

Kulttuuri kannattelee koronauutisten yli

”Pienentyy mun ympär´ elon piiri” runoili Eino Leino aikanaan. Onneksi ei aika sentään pysähdy. Kesä meni kotoillen, vain kerran kävin nuoremman tyttären kanssa kesäteatterissa Nilsiässä. Vanha kunnon Gabriel, tule takasin ja pääosassa Antti Heikkinen. Hänen vuokseen Nilsiään matkasimme. Kaunis kesäilta, ja erinomaiset koronajärjestelyt. Tulomatkalla kaatosade ja pimeys. Syksyn tullen elokuvat ovat pelastus arjen kohottamiseen. Kuvakukon avauduttua kävin katsomassa Näkemiin Neuvostoliitto -elokuvan. Kun olen naapurimaassa käynyt vuosikymmenien ajan, tapahtumat tuntuivat tutuilta. Ohjaaja Lauri Randlan näin kesällä tv-keskustelussa, sekin innoitti katsomaan elokuvan. Elokuva oli myös Hopeatähdet-ohjelmistossa, vaan koronan vuoksi kerhon syksyn näytökset peruttiin. Harvakseltaan sitten kävin elokuvissa. Klaus Härön Elämää Kuoleman jälkeen kiinnosti, samoin Virpi Suutarin dokumentti Aalto. Hienoa työtä, kulttuurihistoriaa. Käytin kasvomaskia, aika harvalla maski oli. Todellinen kulttuurielämys oli, kun vihdoin syyskuun alussa pääsin tyttären kanssa teatteriin. Pukija on loistavaa puheteatteria. Katsoja saa olla valppaana, naurun nytkähdyksiäkin koettiin. Seppo Pääkkönen on vahva Sir-roolissaan. Häntä vaivaa pelko, ettei muistaisi vuorosanojaan. Vaan Norman (Pekka Kekäläinen) muistaa aina. Näyttelijöillä on pitkä yhteneväinen teatteritaival takanaan. Maria-näyttämö muuntautuu hyvin näytelmän mukaisesti pukuhuoneeksi ja näyttämöksi, joka jatkuu yllättävästi takahuoneeseen. Illuusio on vahva. Armon rouva (Sari Happonen) tekee myös vaativan roolin. Hän on uhrannut elämänsä Sirille, ja tekee sen tiettäväksi kaikille. Pitkäaikaiseen kiertue-elämään kuuluu myös järjestäjä, salarakas Madge (Annukka Blomberg). Hän tuo esitykseen komiikan pilkahduksia. Vierailevat näyttelijät Irene (Lotta Vaattovaara) ja Oxenby (Lasse Forsgren) ovat mainioita rooleissaan. Konkarinäyttelijät ilahduttavat aina vanhoja katsojia. Geoffrey Thorton (Mauri Saikkonen) on saanut jalkansa teatterin oven väliin. Hän on kiitollinen pienestä roolistaan, mutta voisihan hän tehdä mahdollisesti isompiakin rooleja, on nöyrä toive. Pukijan ohjaa Olli-Matti Oinonen, ja hyvin ohjaakin! Koronarajoitukset vähän haittasivat, enemmänkin tunnetasolla. Tyhjät tuolit ankeuttavat. Täysi katsomo nostaa yhteisöllisuutta ja yhteistä kokemusta. Salissa oli kylmä, eikä väliajan teehetki lämmittänyt. Tehotuuletus saa muistamaan seuraavalla kerralla; villaista päälle. Katselen ohjelmistoa sillä silmällä, että saisin jonkun jälkipolvesta mukaani. Työssäkäyvien kanssa on aikatauluissa aina soviteltavaa. Teatteriin on mukava mennä kaverin kanssa. Elokuvissa voin käydä yksinkin. Kuopion Vilimit oli taas yksi syksyn kohokohta. Avajaiselokuva oli myös upea konsertti, sillä Ajomies-elokuvaa säesti uruilla urkutaiteilija Esa Toivola. Kuopion tuomiokirkko oli erinomainen paikka esitykselle, se sopi hyvin elokuvan teemaan. Urkumusiikki kantoi katsojaa, se kulki tapahtumien ja tunnelmien mukana. Jotain olin tunnistavinani. Vilimeiltä valitsin aina yhden elokuvan kunakin päivänä. Huvitti miten aika ja ikä tekevät tehtävänsä. Kotimainen Noita palaa elämään oli nuoruusmuistoissa aivan eri tunnelmainen kuin nyt näkemäni. Tuppasi välillä naurattamaan, kauhua en tuntenut. 

Ruumiinkulttuuri on myös tärkeää. Liigaotteluista tykkään ja valitsin perjantaina menon Niiralan monttuun. Tappara tulee pelaamaan Kalpaa vastaan, kiinnostavaa. Vanhin lapsenlapseni pelaa Tapparassa, joten tietysti menen kannustamaan. En enää matkusta Tampereelle tai minnekään muuallekaan, vältän julkisia kulkuneuvoja. Tampereen Hakametsä on mieleinen halli muutoin.

Vilimien avajaiselokuvana Ajomies

Kuopion Vilimit järjestetään tänä syksynä jo 33. kerran

Vilimien koko ohjelma ja muut esiintyjävieraat julkistetaan ti 1.9.2020.
 

Kuva Kuopion kaupunki, Soile Nevalainen

 

Tapahtuman päänäyttämönä toimii Kino Kuvakukko, Vuorikatu 27. Avajaisia vietetään tällä   Kuopion Tuomiokirkossa!  

Klassikkoelokuvasta saadaan nauttia kirkkourkujen komean kumun säestyksellä. Kyseessä on tiettävästi ensimmäinen kerta,  kun Tuomiokirkossa tiettävästi järjestetään elokuvaesitys.

AVAJAISELOKUVANA AJOMIES, KLASSIKKO 1920-LUVULTA
'Ajomies' (Körkarlen, ohj. Victor Sjöström, Ruotsi 1921) on yksi maailman arvostetuimmista mykkäelokuvista. Sjöströmin Ajomies oli mullistava ja aikaansa edellä sekä teknisesti että kerronnallisesti.

'Ajomies' luokitellaan usein kauhuelokuvaksi kuolema-aiheensa ja painajaismaisten näkyjensä vuoksi. Pohjimmiltaan teemana on silti kristillisyys kuten anteeksiannon ja katumuksen tärkeys. Ajomies on tunnetusti ohjaajamestareiden Ingmar Bergmanin ja Charlie Chaplinin suosikkielokuva, ja on toiminut innoittajana lukuisille myöhemmille elokuville.

ILLAN SOLISTINA URKUTAITEILIJA ESA TOIVOLA
Kuopion Tuomiokirkon elokuvakonsertti-illan musiikista vastaa urkutaiteilija Esa Toivola.



Urkutaiteilija Esa Toivola

Esa Toivola on tunnettu laaja-alaisesta eläytymisestään musiikissa ja on urkuimprovisoinnissa Suomen kärkinimiä. Esa Toivola on Tampereen Tuomiokirkon urkuri. Aiemmin hän on toiminut urkujensoiton opettajana Sibelius-Akatemian Kuopion yksikössä sekä Kangasalan seurakunnan kanttorina. Toivolan muusta musiikkitoiminnasta mainittakoon continuo-soittajan tehtävät useissa kirkkomusiikkiproduktioissa. Elokuvien säestyskipinä sai alkunsa Kino Kuvakukon toiminnan piiristä, Kuopion opiskeluvuosien aikaan.

Urkusäestyskonsertin 'Ajomies' ensi-ilta oli Tampereen Tuomiokirkossa 6.3.2020. Konsertti sai kaupunkilaiset sankoin joukoin liikkeelle ja Tuomiokirkko olikin ääriään myöten täynnä.

Toivola on luonnehtinut musiikillista luomistyötään Ajomies-elokuvan parissa mm. seuraavasti: ”Elokuva on sopivan salaperäinen ja symbolistinen. Kirkollista teemaakin elokuvasta löytyy, ja pääsen hyödyntämään tuttuakin tutumpia hengellisiä sävelmiä.”

Toivolan hienovireisen musiikin avulla nyt myös Kuopion Tuomiokirkon upea kirkkomiljöö sekä 100-vuotinen elokuvaklassikko saavat nivoutua saumattomaksi kokonaisuudeksi. Ilta juhlistaa samalla Hopeatähdet-festivaalin 10-vuotisjuhlavuotta. Unohtukoon kiire, olkoon kokemus koskettava ja kollektiivinen.

VAPAA PÄÄSY  Korona-ajan yleisöohje, Kuopion Tuomiokirkko (päivitetään tarvittaessa):

Kirkkoon voidaan ottaa maksimissaan 150 henkeä.  Joka toiseen penkkiriviin istutaan ja neljä henkeä penkkirivilleen.

Alueellinen elokuvakeskus ISAK ry ja Kino Kuvakukko kiittävät Kuopion Tuomiokirkkoa historiallisen illan mahdollistamisesta. Yhteistyössä mukana myös Walhalla ry.

*****

Vilimien koko ohjelma ja muut esiintyjävieraat julkistetaan ti 1.9.2020.

Alueellinen elokuvakeskus ISAK ry, pääyhteistyökumppanina Kino Kuvakukko.