Kerran kesässä kesäteatteriin

Kesällä 2019 Toivo Ryynäsen elämä ja teot -näytelmästä jäi niin hyvä fiilis, että Joensuuhun lähdettiin taas. Utran kesäteatteri on paikkana kaunis ja katsomo hyvä.

Anopin käsikirjoitus & uusi musiikki – Antti Heikkinen & Ilja Teppo, ohjaaja  Olli-Matti Oinonen. Rooleissa: Eija Vilpas – Anoppi, Puntti Valtonen – Pena, Juha-Pekka Mikkola – ”Tepi” Teuvo, Regina Launivuo – ”Sipe” Sirpa, Olli-Kalle Heimo – Sakke. Tuottaja on Pia Ervasti.

Anoppi on mainiota kesäteatteria, missä huumorin ohella on ajankohtaisiin aiheisiinkin liittyviä kuvioita. Luonto ja kotiseudun säilyttäminen ovat tärkeitä teemoja. Ihmissuhteet ovat mainiosti eksytysten kautta esitetty, mikä tuo jännitystä tapahtumiin. Ympäristö muuttaa ihmistä.

Nauru yleisössä ja aplodit kertoivat, että viihdyttiin. Semmoista hyvän mielen teatteria, mutta tapahtuvat jäivät puhuttamaan. Niistä riitti juttua teatterin jälkeen.

Orkesteri Pertti Feller, Sampsa Asikainen ja Tero Hyttinen, lavastus Vilma Gröhn ja Janne Turunen, puvustus, äänimies Teo Makkonen (Gurut) ja tarpeisto Aino Muttonen.

Vähän varovainen olen ollut vielä kesäteatterienkin suhteen. Nyt valittiin huolella. Ohjaajan nimi ja paikka varmistivat päätöksen lähteä Utraan.

 

Vuoden nuori lausuja on Juuso Timonen

- Veikko Sinisalo -kilpailun voittajan esittely

Veikko Sinisalo kilpailun voittanut ja vuoden nuoreksi lausujaksi valittu Juuso Timonen on Laukaasta kotoisin oleva ja olosuhteiden pakosta helsinkiläistynyt näyttelijäopiskelija, muusikko ja talonrakentaja. Hän opiskelee parhaillaan Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun näyttelijäntaiteen koulutusohjelmassa, jossa hän aloittaa viimeisen kandivuotensa tänä syksynä.

Timosella on vahva tausta bänditoiminnassa (mm. The Ruffes). Hän hyödynsi musiikillista osaamistaan myös Veikko Sinisalo -kilpailun lausuntaesityksessä ”Syvällä Metsässä”, jossa lausuntaa tukee lähes läpisävelletty sähköbasso. Runouden suhteen Timonen on kaikkiruokainen.

 - Mikä tahansa teksti voi koskettaa, kun sen kohtaa oikeassa elämäntilanteessa, ajassa ja paikassa, hän kertoo.

 Hänelle näyttämö on fyysisyyden alttari, ja tulevaisuudessa hän haaveilee jo esityksestä, joka sisältää ainoastaan ruumiillista kieltä. Jo esiintyjän kehollinen vuorovaikutus yleisön kanssa on runoutta. Taustalla vaikuttaa vuosien mittainen maaninen sitoutuminen karateen, joka näkyy ja kuuluu hänen ilmaisussaan. 

                            
                 Kuva: Kajaanin Runoviikko / Jukka Laukkanen   

Juuso Timonen kuuluu monitaiteelliseen Vaurioteatteriin, jonka tehtävä on ehdottaa omaa totuuttaan vauriolaatuisesti - monitaiteellisin, myrkyllisin keinoin ja siten, kun haluaa, miten milloinkin parhaaksi näkemillään tavoin.

Hänet voi havaita kukonlaulun aikaan frisbeegolfkorein varustelluissa metsissä, tai pyöräilemässä ihan missä tahansa. Viime kesänä hän pyöräili kolmivaihteisella Monark-pyörällä roolivaatteet päällä Helsingistä Jäämerelle ja kuvasi samalla lyhytelokuvaa. Seuraavat etapit eivät pysy Suomen rajojen sisällä, jahka korona sallii maan rajojen ylittämisen. Mikäli sinnikkyyttä kannattaa pitää hyveenä, niin jäämeren reissulla matka Multialta Kivijärjelle taittui yhdellä jalalla pers- ja polvikipujen vuoksi. Juuso Timosella on mäyräkoiran luonne. 

Veikko Sinisalo kilpailun voittajateoksen ”Syvällä Metsässä” ohjasi Jonnakaisa Risto. Työpari kiittää Matti Pajulahtea ja Laura Sipilää, sekä kaikkia ystäviä ja tukijoita.

 

 

45. Kajaanin Runoviikko on parhaillaan meneillään 

Aamun sade kasteli runokiven.

Vuoden 2020 Suven runoilija Tua

Forström sai runokiven, vaikka itse

Runoviikko peruttiin.

Molemmat runoilijat pääsivät ääneen

Veikko Halmetojan Runoilijan ääni 

-ohjelmassa

Runoilija Kai Nieminen lukee

Runokiven säkeet - Kati Outinen (vas)

seuraa rinnalla

Runous elää vahvana tänä päivänä. Pandemiasta huolimatta väki on löytänyt tiensä Kajaaniin.

Avajaispäivä todisti, että runoja kaivataan. Kulttuurin nälkä on kasvanut.

Kajaanin Runoviikko järjestetään 7.–11. heinäkuuta.

Korona-aika on vaatinut järjestäjiltä paljon lisätyötä. Kaikki näytti sujuvan luontevan sujuvasti.

Yleisö tunsi vastuunsa, maski oli vakiovaruste. Maskeja oli myös tarjolla eri pisteissä, samoin käsidesiä.

- Uusia esityksiä ei ole tehty kovin paljon, ja jos on tehty, niitä ei ole päässyt katsomaan. Joidenkin esitysten elinkaari jäi pandemian takia luvattoman lyhyeksi, siksi on hienoa tuoda niitä nyt Kajaaniin ja ilahduttaa ihmisiä, joilta ne jäivät näkemättä pandemian alettua, kertoo Runoviikon taiteellinen johtaja Kati Outinen.

Suven runoilija 2021 on Kai Nieminen

- Kai Niemisen runous ui sydämeeni lämpimän huumorin sävyttämillä havainnoilla arjesta. Hän tuo iloa ja valoa elämään ja havainnoi koko maailmaa, ihmisenä olemista. Runot ovat hyvin humaaneja, Outinen kertoo valintansa perusteluja.

Perinteisesti runoviikon avajaispäivänä paljastetaan Suven runoilijan Runokivi. Tähän mennessä niitä on jo 17.

Runokiven julkistus Kaukametsän pihalla keräsi runouden ystävät yhteen vuoden tauon jälkeen. Vuoden 2021 Suven runoilija Kai Nieminen on valinnut runokiveen säkeen:

ja me aloimme rakentaa

parempaa maailmaa

ja siinä meillä

riittääkin työtä

Hänen esikoisrunokokoelmansa Joki vie ajatukseni ilmestyi vuonna 1971. Kai Nieminen on arvostettu ja palkittu sekä runoilijana että japanilaisen runouden kääntäjänä. Runoviikolla nähdään Eero Ojalan tekemä esitys Kuun ja meidän välillä. Se on Ojalan toinen pitkä monologi Niemisen runoista. Edellinen esitys Maailmanlopusta emme muistaneet puhua sai ensi-iltansa Kajaanin Runoviikolla kesällä 2013 Ojalan voitettua Vuoden nuori lausuja -tittelin edellisenä kesänä.

Runoviikon avajaisissa perinteisen Kajaani-puheen esittivät kahden sukupolven näyttelijät, isä ja tytär, Taisto ja Wenla Reimaluoto Hannu Väisäsen tekstin pohjalta. Avajaisissa kuultiin lisäksi kantaesityksenä Kaj Chydeniuksen lauluiksi säveltämät runot sekä viime vuoden että tämän kesän Suven runoilijoilta Tua Forsströmiltä ja Kai Niemiseltä.

Viime vuonnakin paljastettiin Runokivi, vaikka itse runoviikko peruttiin. Kiveen on kaiverrettu Suven runoilijan, Tua Forsströmin ruotsinkielinen säe ja Jyrki Kiiskisen tekemä suomennos, joka kertoo pienestä, rakkaasta ruohosta.

Suven runoilija oli Veikko Halmetojan haastateltavana ohjelmassa Runoilijan ääni. Ja Tua Forström oli Halmetojan haasteltavana pe12.30.                                                                                                                                                                                                                                                                               Poimintoja:

Uusi avaus Runoviikolla on Taru Samolan teos Rippituoli. Tanssikoulun tiloissa esillä oleva näyttely on samalla osallistava ja yhteisöllinen projekti. Aura Nurmi on aloittanut lavarunoilijana, mutta on nyt julkaissut jo pari kokoelmaa. Perinteisestä ohjelmasta yksi odotetuimmista oli Veikko Sinisalo -kilpailun finaali, jossa nuoret lausujat esittivät sekä klassikoita että uutta runoutta. Veikko Sinisalon stipendirahaston KIRKKOILTA järjestettiin to klo18.

 

ILPO TIIHOSEN MUISTOKSI

Tänään 9.6. suru-uutinen hätkäytti. Runotaiturin yllättävä poismeno sai pohtimaan monia tapaamisia.

Alla olevan kuvan nappasin joskus Kirjan ja ruusun -päivänä Helsingissä. Sittemmin tapasin runoilijan Kirjakantissa Kuopiossa. Minulla oli ilo haastatella häntä VB-valokuvakeskuksen pihalla Kirjakantin ohjemassa.

 

Myöhemmin kuuntelin lausujaa Kajaanin Runoviikolla. Ilpo Tiihonen oli Suven runoilija 2011.                                                                                                                                                                          Hän sai Runokiven Kaukametsän pihalle kuten jokainen suven runoilija.

Ja tietysti Tiihonen oli Oriveden opiston kesäkurssien vieraana, taisi olla

yhtä aikaa Juicen kanssa. Hyviä kohtaamisia.

Minulla on monia Tiihosen kokoelmia, yksi mieleisimmistä Largo.

 

LAUSUJAT

Kun lausujat lähtivät lausumaan, laus laus laus 

oli lausujain ääni se lausujain lääni, se laus

ja se laus ja se laus

Vaan jumankaut! Black out!

yhtäkkiä suomen kieltäkään

ei osanneet, kuulleet sen mieltäkään     

ja kun nauhalta louskutti maus,

mickeymouse, mickeymouse, mickeymouse!

 

Oi mieslausuja, mies

oi, naislausuja, nais

mistä ne takaisin sais

sen vimmansa mielen

ja isänsä äidinkielen?

 

Juuri silloin kevät ja joutsenet,

kaikki siipien vaus vaus vaus,

kaikki varikset oksilla kraus

tom kraus tom kraus

ja koko kiiman paupauhaus,

kissaltakin kurnaus

 

Ja eikun lausujat taas että laus laus laus

ja vaikka kriitikot ähkyi: paus paus paus

ja joku saksaksikin raus raus,

paahtoi lausujat suomeksi laus

että laus että laus että laus!

 

Ilpo Tiihonen: Largo. WSOY 2004.

 

 

Matkalla II

KOLILLA

Eilen oli netissä kuvia lumisesta Kolista. Muistelin kesäisen aurinkoista Kolia, kun Kaavilla asuessamme kävimme päivämatkalla Kolilla. Jyrkät kalliot ovat pelottavia pienen lapsen kanssa.

Kahdeksas päivä toukokuuta Savon Sanomissa oli komea artikkeli Kolista. Suosittelen.

Komeat näkymät sieltä ovat.

Äiti ja tyttäret, isä kuvasi.

 Muistuu mieleen tosi kurja telttailumatka Kuusamoon. Kun saimme teltan pystyyn, ei syömisestä tullut mitään, kun itikoita oli mustanaan kimpussamme. Yritin käyttää nuorimmaista käymälässä. Se oli kuvottava paikka. Lapsi ei halunnut istua haisevaan hyyssiin. Pakko oli käydä puskapissillä, vaikka itikat purivatkin.

Hyvin pian tuskastuimme koko joukko, lapset itkivät ja koira vikisi ja niin purimme leirimme ja ajoimme yötä myöten kotiin Länsi-Lappiin.

 

TAI-teos teki kulttuurityön Rilke-suomennoksilla 

Edesmenneen Juha Virkkusen arvio ensimmäisestä Rilke-suomennoksesta on laittamattomasti sanottu: Ihana kirja. Ja Otto Lappalainen kirjoitti Sonetit Orfeukselle -teoksesta, Kiiltomato 8/04 Enwaldin kulttuuriteon arvo on mittaamaton. Näihin on helppo yhtyä.

Tästä opuksesta alkoi Liisan kirjoituksiin tutustuminen. Luova kirjoittaja, 

Gummerus 1983 II painos

Luova kirjoittaja -teoksesta (Gummerus 1980) alkoi tutustumiseni Liisa Enwaldin kirjalliseen maailmaan. Taitava kirjoittaja on myös erinomainen suomentaja, minkä osoittavat hänen Rilke-suomennoksensa:

– Rilke, Rainer Maria, Kirjeitä nuorelle runoilijalle. TAI-teos 1993. ntamo 2012

– Rilke, Rainer Maria, Hiljainen taiteen sisin. Kirjeitä vuosilta 1900–1926. TAI-teos 1997. ntamo 2012

– Rilke, Rainer Maria, Marian elämä – Das Marien-Leben. TAI-teos 1998. ntamo 2012

– Rilke, Rainer Maria, Die Sonette an Orpheus – Sonetit Orfeukselle. TAI-teos 2003. ntamo 2012

TAI-teos julkaisi suomennokset, uusintapainokset ntamo.

Lisäksi Enwald on suomentanut n. 50 yksin- ja kuorolaulutekstiä Sibelius-Akatemian Laura-tietokantaan.

UUSIA RUNOJA, NEUE GEDICHTE

Rainer Maria Rilke

Suomentanut Liisa Enwald

NTAMO 2016. 227 s.

FT Liisa Enwaldin viimeisin Rilke-suomennos on Uusia runoja, Neue Gedicte (1907). Enwald sai Rilke-suomennoksestaan vuoden 2017 Kääntäjäkarhu-palkinnon. Enwald toimii Elämäntarina-lehden päätoimittajana ja hänen oma julkaisunsa on esseekokoelma Kesken (ntamo 2015). Hänelle myönnettiin Eino Leinon palkinto 2016. Kadonnut talo ja muita paikkoja on Enwaldin uusin esseekokoelma, ntamo 2018.

Rainer, alun perin René Karl Wilhelm Johann Josef Maria Rilke (1875–1926) oli itävaltalainen runoilija, joka uudisti eurooppalaista runoutta. Puhutaan myös esinerunoudesta. Dinggedict-sanaa Enwald kritisoi. Se ei kata sitä avaruutta, joka uusissa runoissa on.

Tuttuun tyyliin kokoelmassa on alkuperäinen runo suomennoksen viereisellä sivulla. Voin leikitellä sanoilla koulusaksallani ja ihastella Enwaldin upeita sanakäännöksiä.

Uusia runoja -kokoelman olen pariin kertaan kokonaan lukenut, arvosteltavien pinossa se vain yhä on. Luen, mutta arvostelulukemiseen eivät voimat tahdo riittää. Selaan kirjaa usein ja poimin runon sieltä täältä. Pysähdyn Gaselli-runoon.

Voisiko riimisana lumoustasi

sointuvaan muotoon koskaan tavoittaa?

On sointu sinussa – ja katoaa,

lehvä ja lyyra nousee otsaltasi.

Myös Yksisarvinen-runossa on herkkyyttä. ”Sieraimessa värähti arka jano näkyviin.”

Runoja lukiessa voi oppia katsomaan.

Liebes-Lied  – Rakkauslaulu on hurmaava. Runo on myös sävelletty.

Enwald kertoo otsikon, Uusia runoja yli sadan vuoden takaa -otsikon alla, kuinka hän sai puoli vuosisataa sitten Rilke-arvan.

Saammeko vielä jatko-osan, Der Neuen Gedichte Anderer Teil, luettavaksemme? (Nyt tiedän, ei ainakaan Enwaldin tekemää)

Enwaldin teoksista on vara valita lukemista. Suosittelen.

- Luova kirjoittaja. Gummerus 1980.

- Kaiken liikkeessä lepo (väitöskirja Mirkka Rekolasta). SKS 1997.

- Intervalleja (esseitä). TAI-teos 2001.

- Pohjajään ilo. Helvi Juvosen runoudesta. SKS 2006.

- Elämä tarinaksi (Marja-Riitta Vainikkalan ja Anja Vähäahon kanssa) KVS 2003.

- Virren virtaa (Tuula Hökän kanssa) KVS 2010.

- On ruusu putkahtunna. Kirjoituksia joululauluista

   (Esko Karppasen kanssa). ntamo 2014.

- Kammioiloa. ntamo 2013.

- Kesken. ntamo 2015.

Suomennokset:

 – Rilke, Rainer Maria, Kirjeitä nuorelle runoilijalle. TAI-teos 1993. ntamo 2012

– Rilke, Rainer Maria, Hiljainen taiteen sisin. Kirjeitä vuosilta 1900–1926. TAI-teos 1997. ntamo 2012

– Rilke, Rainer Maria, Marian elämä – Das Marien-Leben. TAI-teos 1998. ntamo 2012

 – Rilke, Rainer Maria, Die Sonette an Orpheus – Sonetit Orfeukselle. TAI-teos 2003. ntamo 2012

 Lisäksi suomentanut n. 50 yksin- ja kuorolaulutekstiä Sibelius-Akatemian Laura-tietokantaan.

 

Matkalla I

KÄYTIIN TALLINNASSA

Lastenlasten kanssa olen käynyt Tallinnassa heidän täytettyään 13 vuotta.

Kesäaikaan on mukava matkustaa laivalla, keskellä viikkoa. Helsinkiin matkustimme bussilla siksi, että pääsemme suoraan satamaan. Lähdimme illalla laivaan, joten saimme olla yötä laivassa. Omanlaisensa kokemus sekin, kun olimme ikkunallisessa hytissä.

Majoituimme sivuttain Viru-hotellin kanssa olevaan hotelliin. Illalla viihdytimme itseämme katsomalla menoa kadulla. Leveällä ikkunalaidalla oli hauska istua. Nopeasti lapsenlapsi havaitsi; suomalainen! Totta tosiaan, helppo oli suomalaiset erottaa.                     

Vapaata kiertelyä, mutta myös kauppareissu kauppakeskukseen kuului reissuun. Viihdyimme, kun ei ollut kiire minnekään. Sääkin suosi reissuamme.

Ratikalla ajoimme uuden taidemuseon, Kumun, luo. Siellä viihdyimme pitkään, kun söimme välillä. Tulomatkalla viivyimme Kardiorgin puistossa, nautittiin herkkuja paikallisessa baarissa. Kaunis puisto!Omassa hytissä oli mukava rentoutua

 Päivälaivalla merellä viihdyimme

 Lehtien selaamiseen oli aikaa laivalla

Hotellille palattuamme teimme vielä pienen kävelylenkin Vanhassa Kaupungissa. Seuraavana päivänä kävimme Kuapamajassa. Söimme Viru-hotellin ravintolassa hyvin suomalaista ruokaa eli burgerit. Viivyimme kaksi yötä hotellissa ja matkasimme päivälaivalla Helsinkiin.