Sanaleikkejä
Alennusmyynnistä en jaksa kirjoja etsiä, mutta jos teen listan ja tilaan, pääsen helpolla. Nyt jäi se tekemättä. Vaan eikö käteeni tarttunut omituinen opus, joka maksoi reilut pari euroa.
Jaakko Heinimäki, Kaarlo Kalliala & Vesa Sisättö ovat tehneet hauskan pikkukirjan Pihlajanorsu – Selkärangattomia selityksiä (Otava 2008).
Eläimillä ei ole nimiä, mutta ne itsessään ovat ehtymättömien ilmaisuvoimaisten sanojen varasto, kirjoittavat tekijät saatesanoissaan. Innoituksen he ovat saaneet brittiläiskirjailijoiden, Douglas Adams ja John Lloyd, kirjasta The Meaning of Liff.
Mietin miten sujuvasti ihmiset käyttävätkään lintuja ”lyömäaseina” toisiaan sättiessään. Sotka, uivelo, huuhkaja ja kurppa eivät ole silloin hellyttelynimiä. Eksyin asiasta, mutta palaan kirjan pariin.
Aavikkotasku, pikkulapsilla havaittava hiekan kertyminen vaatteiden poimuosiin.
Alligaattori, fitnessvempain, jonka väitetään kiinteyttävän pehmeät ja roikkuvat olkavarret.
Kirjoittajat ovat ajassa mukana, kun kyse on tietokoneista:
Ruutukärpänen, uuden tietokoneen aikaansaama innostuminen automaattiseen tietojenkäsittelyyn.
Kirosanasta käy Kolmikärkikaviokuonoyökkö, jos kieli ei mene solmuun.
Suosikkini on ehdottomasti tämä: Fasaani, ”anteeksi voitteko toistaa?”
Tämä kirja ei jää tietenkään kirjahyllyyn, vaan 122-sivuinen opus lähtee kiertoon ystäviä hauskuttamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti