maanantai 18. marraskuuta 2013

Asioihin on puututtava ajoissa

Miten käsitellä vihaa

Päivi Nurmi (toim.), Lapsen ja nuoren viha. PS-kustannus 2013. 246 s.


Nuoret, joilla on puutteita sosiaalisissa taidoissa ja tunteiden hallinnassa, ottavat turvakseen aggressiivisen käyttäytymisen. ”Suojaavaksi tarkoitettu vihan tunne kääntyy itseään vastaan, ellei meillä ole keinoja sen turvalliseen purkamiseen. Lapselle ja nuorelle on toisinaan välttämätöntä todeta ääneen, että hän saa tuntea iloa, vihaa, surua tai pelkoa”, kirjoittaa Lapsen ja nuoren viha -teoksen toimittaja Päivi Nurmi. Teoksessa on asiantuntija-kirjoittajia, ja heidät on esitelty kirjan lopussa: Riittakerttu Kaltiala-Heino, nuorisopsykiatrian professori; Sami Kivikkokangas, nuorisopsykiatrian psykologi; Mauri Marttunen, nuorisopsykiatrian professori; Päivi Nurmi, sairaanhoitaja, erikoistunut perhehoitotyöhön ja nuorisopsykiatriaan; Tiina Röning, psykologi ja psykoterapeutti; Marja Schulman lasten- ja nuorisopsykiatri ja kouluttaja; Olavi Sydänmaanlakka, perheterapeutti ja Mielenterveyden Keskusliiton toiminnanjohtaja.
Meidän aikuisten maailmassa on vihaa. Voimme kysyä, missä on terve, normaali aikuinen? Oikeanlainen huomio rauhoittaa lapsen. Lapsella pitää olla kahdenkeskistä aikaa aikuisen kanssa. Se on vanhemmuuden osa. Vanhemmat tuntevat lapsen kaikki puolet. Nuorilla voi olla väärä kuva aggressiivisuudesta, kukin puolustaa omia oikeuksiaan. Taitoja itsehillintään ei vielä ole. Nuori voi myös luulla, että hyväksytyksi tuleminen vaatii nielemään vihansa. Lasta ja nuorta auttaa vihan käsittelyn opettelemisessa ajoissa asioihin puuttuminen, keskustelu ja ohjaus. Vaikka kaikki tunteet ovat nuorellekin tärkeitä ja sallittuja, kaikki käyttäytymismallit eivät ole. Osalla nuorista viha kääntyy aggression sijaan sisäänpäin tai vakiintuu vihamieliseksi asenteeksi. Osa nuorista jää aroiksi tai he yrittävät manipuloimalla tai selän takana puhumalla selvitä vaikeista tunteistaan, koska todelliset taidot jämäkkyyteen ja sosiaalisesti vakuuttavaan toimintaan eivät ole kehittyneet. Asioiden puheeksi ottaminen nuoren kanssa ei tarkoita niiden hyväksymistä. Esimerkiksi itsemurha-ajatuksista tai -yrityksistä kysyminen ei lisää nuoren itsemurhan ajattelun tai yrittämisen vaaraa. Kuitenkin esimerkiksi neuvominen silloin kun nuori ei pyydä tai tahdo neuvoja, on aggressiivista käyttäytymistä aikuisen puolelta. Nuorta ei pidä kuulustella, ellei todella tarvitse tietoa ongelmanratkaisuun. Se on alentavaa ja aiheuttaa nuoressa kapinaa ja epäluottamusta urkkivaa ja tunkevaa aikuista kohtaan.

Myös "Kiltit tytöt eivät kiukuttele" tai "Kannattiko tuollaisesta suuttua?" -tyyppiset kommentit ovat omiaan viestittämään, että hyväksytyksi tulemisen edellytys on niellä vihansa, purra huulta tai pakottautua positiiviseksi vihan kuohahtaessa, todetaan teoksessa Lapsen ja nuoren viha.
Merkittävä osa nuorista voi hyvin, vaikka väkivaltalööpeistä voisi toisin luulla, Nurmi kirjoittaa.
Avaimet tunneilmaisun taitojen opettamiseen ovat meidän aikuisten käsissä. Jatkuva vihaisuuden sisällään kantaminen on terveysriski. Lapsen ja nuoren viha -teos on hyvin jäsennelty ja sisällysluettelo selvä, joten etsitty kohta löytyy nopeasti. Temperamentti on ihmisen tyypillinen käyttäytymispiirre. Joku ärsyyntyy herkästi, toinen pysyy tyynenä samassakin tilanteessa. Lasta ja nuorta pitää tukea ilmaisemaan vihansa niin, ettei ketään satuteta eikä mitään rikota. Vauvasta lähtien lapsi tarvitsee mielessä ja sylissä pitoa.

Vihan tunne pitää hyväksyä, jotta sen syitä ja seurauksia voidaan ymmärtää.  

Kirjassa tartutaan myös tilanteisiin, kun perhe ei ole turvallinen. Lapsi saattaa ottaa liikaa vastuuta kantaakseen perheen taakkaa. Kodin ja varhaiskasvatuksen yhteistyö on parhaimmillaan kasvatuskumppanuutta. Viha ja rakkaus esitetään toisinaan vastaparina. Kuitenkin rakkauden vastakohta on pikemminkin välinpitämätön kylmyys, Riittakerttu Kaltiala-Heino kirjoittaa.
Sosiaalinen aikuisuus näyttää toisinaan karkaavan yhä kauemmas kahdenkymmenen ikävuoden tuolle puolen ja taloudellisen itsenäisyyden saavuttaminen on nykynuorelle melkoinen haaste. Terveesti kehittyville nuorille vanhemmat ovat tärkeä sosiaalisen tuen lähde, Ikätoverisuhteet ovat nuoruusiässä äärettömän tärkeitä. Ryhmissä tehdään typeryyksiä, kun yksilön vastuu hämärtyy. Tyttöjen kohdalla erityisenä riskitekijänä on yleensä epäsosiaalinen vanhempi poikaystävä. Koulukiusaamista käsitellään paljon ja se on tärkeä aihe. Koulukiusaaminen ei ole rajoitu vain kiusaajan ja kiusatun väliseen vuorovaikutukseen, vaan suuri joukko on tukemassa kiusaajaa, jotkut uhria puolustamassa. Myös vakavista aiheista, henkirikoksista ja joukkomurhista puhutaan ja paneudutaan myös syihin. Lapsen ja nuoren viha -teos on hyvin jäsennelty ja sisällysluettelo selvä, joten etsitty kohta löytyy nopeasti. Kirjasta löytyy ohjeita, ja meidät haastetaan vihan tunteilla. Miten vastaamme?
Teos on hyvä keskustelun avaaja, samoin nuorten kommentit. ”Toivoisin, että saisin olla rauhassa vihainen, asioista voisi puhua myöhemmin kun pahin viha on laantunut.” Maria, 17 v. se ei ole.   

Jos pila ei ole toisen mielestä hauska, se ei ole.

Nuorten ongelmat käydään tarkasti läpi. Kirjassa on hyvää tietoa kaikille kasvattajille. Ulkopuolisuus ja yksinäisyys on uhkaavaa nuoren kehitykselle. Jokainen tarvitsee olemassa ololleen tunnustusta. Kirjassa lueteltu runsaasti kirjallisuutta, josta itse kukin voi löytää lisätietoa.

 
 

 
 
 
 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti