Lapsi on maailman ääni

Lapsi on maailman ääni
 

Arto Seppälä

Lapsi, olet puu
Maahenki 2013, 94 s.

Isänpäivän iltana otin esiin moneen kertaan lukemani Arto Seppälän aforismikirjan Lapsi, olet puu. 

Sattumalta sain tiedon kirjasta Helsingin kirjamessuilla. Mariitta-ystävä soitti lauantai-aamuna ja kertoi ostaneensa Seppälän kirjan edellisenä iltana messuilta lähtiessään. Marssin Maahengen osastolle ja ostin kirjan. Kirja oli niin painotuore, ettei sitä vielä ollut luetteloissakaan.

Junamatkalla kotiin luin kirjan ensimmäisen kerran, sittemmin olen tutkinut opusta yhä uudelleen aloittaen sattumanvaraisesta kohdasta. Se näissä aforismeissa onkin mukavaa, lukemisjärjestys voi vaihdella. Kahdeksan osastoa mietteitä panee lukijan ajattelemaan ja saa nauttimaa kirjailijan oivalluksista.

Kirja on sopivaa isänpäin lukemista, sillä lapsi tekee miehestä isän. Taitaa olla niin, että isyys vahvistuu ja kasvaa omien lastenlasten myötä. Ukit ne vasta isiä ovatkin!

Lapsi, olet puu -kokoelma on Arto Seppälän neljäs mietekirja. Aiemmin on julkaistu kokoelmat Aika on oravanhammas (1992), Unet kuin rakkaus (1999) ja Sateenkaari (2005).
Seppälä tunnetaan myös proosateoksistaan, kuunnelmistaan ja näytelmistään, joista menestynein on Viisi naista kappelissa. Hän kirjoittanut tietokirjallisuuttakin ja toimii kirjoittamisen opettajana.

Lapsi on maailma ja maailman ääni. Ja Lapsen kengissä otetaan lasten askeleita.

Lasta, joka ei rakasta itseään, ei kukaan rakasta. Mutta eikö pieni lapsi aina rakasta itseään, kysyn. Oppii hän rakkaudettomuudenkin.

Lapsen itkusta pitää tunnistaa hyvä ja paha. Vanhemmat kyllä oppivat lapsen eri itkut; onko nälkä, kiukuttaa, masua nipistää, syliin pitää päästä jne.

Ajankulun huomaa lapsessa parhaiten. Ensimmäinen oma kalenteri on lapsuuden loppu.

Arjen realismia tämäkin:  Päiväkodin pihalla ei puheenvuoroja pyydetä.
Kiehtovinta lapsessa on lapsellisuus. Toisaalta on hyvä muistaa: On ajattelematonta ja lapsia vähättelevää rinnastaa typeriä tekoja lastenleikiksi.
Lapsen miksi on aikuisen siksi.

Seppälä ikään kuin huomaamatta opettaa meitä vanhempia ja isovanhempia. Lapsi ei ole ihmistä kummempi, hän uskoo esimerkin voimaan. Ei auta sanallinen neuvo, jos itse teet väärin, lapsi matkii kuitenkin.

Kolmen lauseen sikermä kertoo karua kieltä siitä, mitä lapsi voi joutua kokemaan.

Miksi äiti juo?
Siksikö hän lyö? Ja isä.
Kymmenvuotiaan kasvot käräjäsalissa; syyttävä todistaja sanomatta sanaakaan.

Kokoelma opettaa, että vauva on aidosti ihminen.