Ihmiset suviyössä

Suomalainen klassikkoelokuva Ihmiset suviyössä täytti tänä vuonna 65 vuotta!

Katsoitko tänään televisiosta Ihmiset suviyössä -elokuvan?  Ei se mitään, kannattaa tulla huomenna ke 6.11. klo 13 Kino Kuvakukkoon toteamaan, että elokuva on elokuvateatterissa katsottuna paras.

Elokuva sai Suomen Kuvalehden TV-maailmassa neljä tähteä, samoin HS:ssa. Savon Sanomat antoi kolme tähteä. Minä annan **** ja ½.

Valentin Vaala/KAVA

Ihmiset suviyössä on Valentin Vaalan ohjaama Frans Eemil Sillanpään romaaniin Ihmiset suviyössä perustuva suomalainen elokuva vuodelta 1948. Palkitussa elokuvassa maalaillaan kohtaloita kesäyötä kokeville ihmisille eräässä maalaispitäjässä.

Ihmiset suviyössä (Människor Hauholla i sommarnatten) kertoo tietyn tapahtuman aina kahdesta eri näkökulmasta. Elokuvassa synnytään ja kuollaan, rakastetaan ja vihataan. Sillanpääläiseen tyyliin suomalainen luonto kuvataan romanttisena uljaiden metsien ja hopeisten järvien kuvina, mitä rytmittää päivän ja yön herkän vähäeleinen vuorottelu.

Ihmiset suviyössä kuvattiin. Kuvauksesta vastasi Eino Heino. Elokuvan lempivänä pääparina ovat Eila Pehkosen tulkitsema Helka ja Matti Oraviston tulkitsema Arvid. Suuren huomion on saanut Martti Katajiston näyttelemä tukkilainen Nokia seksuaalisessa tyydyttämättömyydessään ja uhossaan. Katajisto sai vuonna 1949 suorituksestaan Jussi-palkinnon. Mettälän Santraa tulkitsevan Kaisu Leppänen, kuten myös Syrjämäen Jalmaria tulkitseva Eero Roine, saivat tulkinnoistaan niin ikään Jussi-palkinnon. Ihmiset suviyössä sai myös parhaan käsikirjoituksen palkinnon. Kaikkiaan se sai puolet vuonna 1949 jaetuista Jussi-palkinnoista. Elokuvan ensiesitys oli Riihimäellä. Suuremmissa kaupungeissa se sai ensi-iltansa kuusi päivää myöhemmin, 15. lokakuuta 1948. Elokuva on esitetty useita kertoja televisiossa.

F. E. Sillanpää syntyi Hämeenkyrön Kierikkalan kylän Myllykolussa 16.9.1888. Mäkituvan poikana hän pääsi poikkeuksellisesti koulutielle ja ylioppilaaksi 1908 Tampereen Lyseosta.

Lääketieteen opinnot Helsingin yliopistossa keskeytyivät ja hän palasi kotiin Hämeenkyrön Töllinmäkeen jouluna 1913.

Sillanpään esikoisromaani Elämä ja aurinko (1916) heijastaa vuosisadan alun luonnontieteiden saavutuksia.

Sisällissodan koettelemuksia kuvaava romaani Hurskas kurjuus tavoitti jo 1919 kestävän näkemyksen niistä syistä, jotka johtivat maalaisköyhälistön kapinaan 1918.

Samaa aihetta Sillanpää kehitteli monissa 1920-luvun novelleissaan ja vielä suuressa romaanissaan Nuorena nukkunut 1931. Siinä näkemys suvun ja aineen rappiosta valmisti tietä hengen kirkastumiselle: nuori Silja Salmelus toteutti hymyillen kohtaloaan keuhkotautiin kuolevana orpona piikatyttönä.

Talonpoikainen maailma saavutti kypsyytensä Sillanpään romaaneissa Miehen tie (1932) ja Ihmiset suviyössä (1934). Samaan aikaan Sillanpää esiintyi näkyvästi Nobel-palkintoehdokkaana, ja pitkäaikainen haave toteutui juuri talvisodan alla 1939. Nobel-perusteluissa mainittiin Sillanpään hienostunut tyylitaide, ylittämätön luonnonkuvaus sekä psykoanalyyttinen ihmiskuva mm. romaaneissa Hurskas kurjuus ja Nuorena nukkunut.

Kesällä 2013 on juhlittu F. E. Sillanpäätä mun muassa 125-vuotisjuhlaseminaarissa Tampereella.

*****

Ja keskiviikkona 6. päivä katsomme myös Kvartetin klo 15.