Kun ajattelemme kaunista, tulemme itsekin kauniiksi.

Yrjö Kokko: Pessi ja Illusia

231 s., WSOY 1944.

Yrjö Kokko (s.16.10.1903 Sortavala) kirjoitti tunnetuimman teoksensa Pessi ja Illusia rintamalla.

Se on kertomus luonnosta ja ihmisestä, sodasta ja rauhasta, rakkaudesta ja ystävyydestä.

Keijukaissatu avasi satumaailman aikuisille. Luonto oli eläinlääkärinä toimineelle Kokolle läheinen. Tarkat kuvaukset eläimistä vakuuttavat lukijan, samoin valokuuvaajan taito. Herkät mustavalkoiset eläinkuvat ovat satumaisia. Vaikuttava valokuva myhäilevästä mummosta jää mieleen, varsinkin kun kuvan alakulmassa on teksti:  

Kun ajattelemme kaunista,

tulemme itsekin kauniiksi.

”Täytyy osata nähdä ruohon sisään, puitten taakse,  järven pohjaan - - paljon sellaista, jota vain kirjailijat aavistavat ja lapset tuntevat”, Kokko kirjoittaa.
Tyttären kysymykseen, onko olemassa keijukaisia, hän vastaa: Asia on niin, että keijukaisia ei oikeastaan ole ja oikeastaan niitä on.

Syttyi sota. Kukaan ei tullut avuksemme.

Kokko kirjoittaa kuinka hän kevätkesän päivänä palasi rintamalta ja näki kauneutta ja ihmetteli valkovuokkomättään luo polvistuneena, kuinka sodan jälkeen oli jäänyt jäljelle niin puhtaan valkoista ja hentoa kuin valkovuokkoja.
Oli pakko uskoa satuun.

Kokko päätti kirjoittaa kirjan kukista ja eläimistä. Mutta sitten alkoi uusi sota. Joulu pitäisi viettää sodassa.

Kokko kirjoitti joululehteä lapsilleen. Se, miten joulusatu sai alkunsa, on innoittavaa luettavaa.
Upseeritoverit halusivat sadun jäljennöksen lapsilleen ja totesivat, tästä pitää kirjoittaa kokonainen kirja!
Pessin ja Illusian tapaaminen oli riemukas! Sateenkaarelta karannut Illusia oli optimisti, Pessi varovainen. Ystävän saatuaan, hän huomaa olleensa aina yksin.

Illusia näkee kuinka eläimet pitävät huolta lapsistaan. Hän on menettänyt siipensä, Ristilukkiko ne vei?

Kimalaisten, kihokkien ja monien muiden eläinten ja kasvien elämä avautuu lukijalle. Näkistäkin puhutaan. Peilikuvan salaisuus aukeaa Illusialle ja Pessille.

Jokin tuntematon vaaran aavistus lepää kaiken yllä – sodan äänet.

Pessi ja Illusia näkevät teerien kylpevän hiekkakuopassa. He arvelevat ihmistenkin kylpevän hiekassa, koska ne hakevat hiekkaa kuopasta. He eivät tiedä, että ihmiset asuvat maan alla kuin maamyyrät.

Mikä se sota on?

Aika kuluu.
Kevät on alkanut!
Elämä on alkanut!
Leskenlehtien suuri uutinen levisi: Metsänpeikko Pessi ja keijukainen Illusia ovat saaneet lapsen.

 

 

Kirjan pohjalta kuvattu Pessi ja Illusia, vuoden 1954 elokuva, on kotimaisen fantasian kulmakivi.