Kun ihminen ei saa olla sitä mitä hän on

Vaimoni Casanova oli pettymys                                                  14.9.2016

Tiistaina 13.9. ensi-iltansa saanut Vaimoni, Casanova on Leea Klemolan (s. 1965) neljäs ohjaus Kuopioon. Näytelmä kertoo elämänhalusta, kuolemanpelosta ja musiikin vaarallisesta vaikutuksesta. Mutta onko se eroottinen komedia? Piti nukkua yön yli ja miettiä tuota komedia-sanaa. Jos näytelmä on komedia, miksi minua ei naurattanut? Olen siis tosikko. Kaikki tuo mitä lavalla nähtiin, on jo nähty.

Esitys toteutettiin yhteistyössä Tanssiteatteri Minimin kanssa.


Seija Pitkänen, Antti Lahti, Meri-Maija Näykki ja Miko Kivinen. Kuva Sami Tirkkonen.(Kuva: Sami Tirkkonen)

 

Näytelmässä asiat on käännetty vastakohdikseen. Esityksessä tartutaan ajankohtaisiin asioihin, sukupuolisuus on vahvasti esillä. Sukupuoli-identiteetit ovat aikamme puheenaiheita.  Klemolan näytelmissä roolitus on persoonallista.

Casanovahan on perinteisesti naistenmies. Mitä tahtoo sanoa Seija Pitkäsen roolihenkilö Kyllikki Lalla? Onko hän mummo (kuten ulkoinen olemus vaikuttaa) vai noita? Pyytääkö hän arvostusta? Jokainen sitä kaipaa ja tarvitsee. Kyllikin mies, Annukka Blomberg, on hiljaisen oloinen lääkäri.

Antero Jokinen, Miko Kivinen, on freelancenäyttelijä ja teatterin naulakkotyöntekijä. Eletään reaaliaikaa, kun näyttämöltä on piipahdettava välillä narikkaan. Väliaikakuulutus kuuluu kuvaan. Mikon monia töitä olen nähnyt. Käytiin Vestäjien kanssa jopa Lahdessa katsomassa hänen näytelmäänsä Alamäkijuoksijat.

Antti Lahti, Antti Vierelä, tanssitaiteilija ja koreografi on monitaitoinen mies. Odotin enemmän tanssia. Mari-Maija Näykki, Maaria Saarikettu, työharjoittelija tupsahtaa kuin vahingossa lavalle. Kaikenlaista puuhaa hänellekin löytyy ainakin naamioiden parissa. Näyttämömiehet, Manu ja Timo (Aki Pirskanen ja Jussi Konttinen) saavat olla omana itsenään lavalla.

Klemola haastaa aina katsojansa. Kävin katsomassa Kansallisteatterissa Maaseudun tulevaisuus -näytelmän (taisi Kivinen olla siinäkin mukana). Ystävä olisi lähtenyt kesken pois, mutta sanoin, että kun tänne asti on tultu, nyt katsotaan! Koville otti. Moni hävisi katsomasta pikku hiljaa. Vuosien takaiset Jessika – vapaana syntynyt ja Jessikan pentu olivat toista maata. Pidin niistä. Ei alastomuus häiritse, siinä missä Ilkka Pentti veti lähes koko roolinsa suveneeristi alastoma, Vaimoni, Casanovassa tarvitaan suuri tekopenis alleviivaaman asiaa.

Eihän Casanovaa tarvitse kovin vakavasti ottaa, sehän oli vasta avoin harjoitus, kuten näyttelijät lavalla sanoivat. Vähän teatterileikiltä se tuntikin.  Varmaankin esitys muokkaantuu ja kasvaa esityskertojen myötä. Naamioleikki kuuluu teatteriin. Juttelivat ne katsomostakin, jota oli lyhennetty mustalla vaatteella. Tylyhän katsomo olisikin puolityhjänä. Vittu-sanaa käytetään viljalti, kyllästymiseen asti. Näytelmä on aivan liian pitkä.

Näytelmässä pohditaan Anteron ongelmaa, koska hän tuntee olevansa sielultaan tyttö miehen ruumiissa. Jos hän pääsisi Casanovan taikauuniin, hän muuttuisi tytöksi.

Ehkäpä näytelmässä on markiisi de Saden innoitusta. Assosiaatio syntyy markiisi d´e Volvon (Miko Kivinen) myötä. Sade ei piitannut sosiaalista normeista.

Lopussa kuolemantanssissa pari häipyy sumuun. Jotain melkein kaunista.

Tytöksi pukeutunut Antero ja Kyllikki Lalla.

 

 

Käsikirjoitus ja ohjaus Leea Klemola
Lavastus Erkki Saarainen
Puvustus Mirkka Nyrhinen
Äänisuunnittelu Antti Puumalainen
Valosuunnittelu Sam Siltavuori
Commedia dell' Arte -ohjaaja Meri-Maija Näykki

 

 

 

.