Myötätunto toimii vastapainona itsekkyyden ajassa
Esko-Pekka Tiitinen (s. Suonenjoella 1956) sai Kuopion kaupungin myöntämän Savonia-palkinnon 3.1. romaanillaan Kiven sylissä.
– Tuli puskan takaa, Tiitinen sanoo palkintotiedosta. Piti ihan hengähtää polttopuiden teon välissä.
Romaanin aihe oli muhinut pitkään alitajunnassa. Vänskän suvun tarinaan innoitti kotiseuturakkaus, myötätunto ja samastuminen. Hiskin sydän on kivenmurikka, jolla on myös symbolinen merkitys kirjassa. Kivi on kirjailijan isän löytö Suonenjoen Viipperosta. Hän nimesi komean kiven Hiskin sydämeksi. Tiitinen kiittää nyt 96-vuotiasta isäänsä, jolta hän sai arvokasta tietoa menneestä ajasta.
Aiheesta Tiitinen kirjoitti myös näytelmän Kiven syli, johon musiikin sävelsi hänen poikansa Ilmari Tiitinen. Se on viimeinen osa Kaivosnäytelmä-trilogiaa ja esitys nähtiin aidossa kaivosmiljöössä kesällä 2010.
Tiitinen myöntää, että näin isosta projektista oli vaikea päästä irti. Seuraavana tekeillä on lastenkirja. Monipuolinen taiteilija kirjoittaa lapsille, nuorille ja aikuisille. Viime vuonna ilmestyi myös lastenkirja Kyyhkyn kysymys, jonka Tiitinen teki yhdessä poikansa Nikolai Tiitisen kanssa. Nuortenromaanillaan Villapäät Tiitinen voitti Finlandia Juniorin 2008. Tiitisen teos- ja palkintolista on pitkä. Hän on myös kuvataitelija. Tiitinen valmistui lastentarhanopettajaksi vuonna 1978 ja musiikkileikkikoulun opettajaksi vuonna 1981.
Kiven sylissä
– Muutimme Outokumpuun 1984. Paikkakunnalla on selvä profiili, kaupunkimainen tiivis maaseutukunta. Ihmiset ovat kaivostyöläisten perillisiä. Tarinat elävät keskuudessamme ja niitä voi kuulla vaikka uimahallin saunan lauteilla, Tiitinen kertoo.
– Teoksen ihmiset pyrkivät hyvään. Vastavoimaksi tarvittiin pahis. Siihen riitti Sysmäläinen, kirjailija sanoo. Yhteisöllisyys kantaa ja voimistaa.
Teos jakautuu kolmeen osastoon; Kiven syli, Kairatut sydämet ja Kaivoksen kainalossa. Viimeisessä osastossa on toivon sanomaa. Kirjan tapahtumat vievät sadan vuoden taakse aikaan, mistä Outokumpu-yhtiön historia alkoi. Taitavasti kirjailija liittää todelliset tapahtumat ja tarinat yhteen. Paikat ovat todennettavissa, mutta Hiskin kivi antoi mielikuvitukselle vauhtia. Kuusjärveläiset uskovat akat tuovat mukaan huumoria.
Kun teollisuus häviää, kulttuuri jää. Nykyään kaivoksen rakennuksissa opiskelee kansainvälinen joukko, 600 opiskelijaa. Värikkäät tanssitaiteen lopputyönäytökset raitilla ensin hämmästyttivät, mutta nyt niihin on totuttu.
Palkintojuhla
Palkintojuhla oli harvinaisen lämminhenkinen. Kiitospuheessaan Tiitinen kertoo kannustavasta opettajastaan. Opettaja toi koulupojalle orvokin, kun tämän runo oli niin erikoinen, ettei sitä voinut arvostella numeroin.
Kirjailija pitää tärkeänä, että taideaineet säilytetään koulujen opetusohjelmissa. Lapsi on tärkeällä sijalla hänen ajatuksissaan: Syntyessään välittävään ympäristöön lapsi oppii välittämisen kielen, aivan samoin kuten yhteisönsä puhekielen.
Tiitinen yllätti yleisön puheensa päätteeksi laulu- ja soittoesityksellään.
Palkintoraati sanoi perusteluissaan muun muassa näin: ”Romaani yhdistää onnistuneesti satavuotiaan kaivosyhdyskunnan ja siellä eläneen suvun viiden sukupolven vaiheet. Kirjailija kuvaa teoksensa henkilöitä, kovan ruumiillisen työn raatajia, sydämen lämmöllä ja myös heidän inhimillisiä heikkouksiaan ymmärtäen.”
Ritva Kolehmainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti