Pyöreitä kymmenvuosia pehmeissä kansissa

LUIN KIRJAN 1

SARV 60 vuotta

HEIKKI JOKINEN (Toim.)

Kritiikin kasvot,

Suomen arvostelijain liitto ry 2010. 119 s.                                               

                                                          

 

Kovin synkkä on Kritiikin kasvot -kirjoituskokoelman kansi, kuvanneeko se sitten kriitikon tulevaisuutta.

Tietokirjailija ja kriitikko Heikki Jokinen on toimittanut Suomen arvostelijain liiton (SARV) juhlakirjan. Kirjan 10 kirjoittajaa on lyhyesti esitelty teoksen lopussa.

Antti Selkokari näkee aitoon kriittisyyteen kuuluvan edes jonkin asteen henkisen täysi-ikäisyyden. Kritiikkien kypsyttelyyn ei hektisessä ajassamme ole aikaa, hän toteaa.

Ville Hänninen muistuttaa, että maailmassa on kaikkea liikaa, myös kriitikoita, taiteesta puhumattakaan.

Kritiikin Uutisten päätoimittajankin vaikuttanut Otso Kantokorpi miettii, että mahdollisesti taidetta arvottava kirjoittaminen olisi jo tiensä päässä. Alkava kuolema on ainakin kvantitatiivisessa mielessä totta. Artikkelissaan Kantokorpi pohtii myös taiteilijan intentioita.

Elisabeth Nordgren on vahva ruotsinkielisten edustaja, Riitta Nikula kirjoittaa arkkitehtuurista ja Matti Linnavuori tunnetaan teatterikriitikkona. Siskotuulikki Toijonen on itseoikeutetusti mukana liiton puheenjohtajana.

Jokinen tarttuu edunvalvojan otteella asioihin, vaikka SARV ei ammattiliitto olekaan. Hän muistuttaa: Tarkista lasku. Sinun täytyy se maksaa. Hänen mielestään arvostelijan ammattitaitoon kuuluu myös taata itselleen tuotos työstään. Tiedotusvälineiden määrän kasvu on johtanut median yksipuolistumiseen. Kun samoja arvosteluja kierrätetään useissa sanomalehdissä, kritiikeistä häipyy paikallisuus.

Maila-Katriina Tuominen nostaa esiin liiton oman lehden Kritiikin Uutiset, joka on ollut tärkeä keskustelufoorumi. Lehden vaikutus on rajoittunut jäsenistöön. Jääneekö Kritiikin kasvotkin vain jäsenten käsiin? Asiantuntijoiden kantaaottavat artikkelit olisivat laajemminkin keskustelua herättäviä.

Varsinainen historiikki 60-vuotisjulkaisu ei ole, siksi otan rinnalle luettavaksi Kritiikin Uutisten 3/2000 erikoisnumeron Sarvia ja hampaita. Sen historiikkiosan kirjoitti silloinen päätoimittaja Otto Lappalainen, joka toimii edelleen kriitikkona ja kääntäjänä.

Historiaa löytyy myös juhlakirjasta. Matti Rinne kirjoittaa Kritiikin kannuksista, joka on ulospäin näkyvin SARVin palkinto. Muissakin palkintoraadeissa sarvilaisia on.

Lista Kritiikin kannuksien saajista on komea; ensimmäisenä kapellimestari Jorma Panula 1962. Kirjailija Eino Säisä palkittiin 1965. Kuopiolaissyntyiset muusikko Taito Hoffren ja näytelmäkirjailija Anna Krogerus saivat kannuksensa peräkkäisinä vuosina 2005 ja 2006. Viimeisin palkittu tällä hetkellä on runoilija Timo Harju 2010.

Hopeisiin Kritiikin kannuksiin on suhtauduttu aina arvostavasti, mutta Kari Väänänen piti palkintoa ”pelkkinä hiluina”. Rahaa ei palkintoon ole koskaan kuulunut. Myöhemmin Väänänen on todennut, että kannusten arvo on mielessä kasvanut ja myöntää iloitsevansa palkinnosta.  Ritva Kolehmainen