Markku Söderströmin jäähyväisrooli

Markku Söderströmin jäähyväisrooli ei jätä ketään kylmäksi

Sirkku Peltolan Pieni raha on tragikoominen ja toisaalta absurdi näytelmä, joka on aiheeltaan aina ajankohtainen. Katsojan tunne velloo kihertävästä naurusta kuristavaan tunteeseen rinnassa; mitä me teemme yhdelle pienimmistä…

Peltola muistetaan Kuopiossa vierailevana ohjaajana vuosilta 1987–88. Palkittu tekijä.

Pieni raha kertoo lähimenneisyydestämme. Se on kuva autioituvasta maaseudusta, ja voi olla myös tätä päivää. Leskiäiti (Ritva Grönberg) elää aikuisen poikansa, Jasonin (Markku Söderström) kanssa arkeaan. Jason on hieman henkisesti jälkeenjäänyt, mutta pärjää arkirutiineissa, kunhan asiat toistuvat sovitulla ja opitulla tavalla. Äiti on opettanut.

Kerran viikossa Jason pääsee kaupunkiin bussiraha lapasessa ja toistetut asiat muistissa. Kassissa eväät ja kauppalappu. Pankkikortti on hyvässä tallessa ja tunnusluku opitulla tavalla mielessä. Kaupunkimatkan kruunaa kotileipomon munkkipossu.

Näytelmän tärkeä henkilö on myös Ilse (Sari Happonen), joka tuntee naapurinsa ja heidän tapansa. Naapuriapuun voi luottaa. Ystävyys ja luottamus kestää räsähdyksetkin. Hellapuut lentävät, mutta luontevasti ne kerätään syliin ja tuodaan takaisin halkolaatikkoon. Kolmikko tekee loistavaa työtä.

Maailma on kylmä paikka

Jason on kiltti ja hän luottaa ihmisiin. Hän kohtaa elämän kovuuden eräällä kaupunkimatkallaan. Syrjäytyneet nuoret Mikki (Mikko Paananen) ja Vanessa (Sari Harju) ovat monella tavalla pulassa. He houkuttelevat Jasonin ansaan ja pöllivät tältä pankkikortin. Vanessa vähän empii, mutta käyttää naisellisia avujaan Jasonin pään pyörittämiseen. Tyypillinen tapaus, mutta Vanessan yhteys Ilseen yllättää.

Paanasen ja Harjun näytteleminen on erinomaista; villalapasen lämpöistä ja kaltevalla tiellä olevan kundin kovuutta. Luontevasti rooliinsa istuu poika puistonpenkillä. Pojan roolissa vuorottelevat Niklas Kaskinen ja Jaakko Myllyniemi. Katsomassani esityksessä lavalla oli Niklas.

Poika odottaa puistossa kunnes valot kotona sammuvat. Katsoja osaa kuvitella lopun. Ohjaaja Olli-Matti Oinonen antaa pienille avustajille tilaa kasvaa rooliinsa. Kokonaisuudessaan Pieni raha on tehty herkällä vaistolla ja lujalla ammattitaidolla.

Kapakanisäntä (Tapani Korhonen) ei puutu asioihin, vaan tuumaa Jasonia katsoessaan, että maailma voi olla kova paikka. Vaikuttaa siltä, että hän ei hätkähdä, vaikka silmien edessä tapahtuisi mitä tahansa. Tämäkin roolisuoritus vahvistaa tiivistä kokonaisuutta.

Elämänkoulussa voi jäädä luokalleen

Kun Jason huomaa tulleensa petetyksi, hänestä löytyy voimaa kuin Nummisuutarin Eskosta. Se koituu Mikin kohtaloksi. ”Ei pidä vähätellä ketään, jonka pään läpi on tuuli käynyt.”

Kotiin palattuaan Jason on hämillään ja touhukas. Mutta äiti tietää, ettei ole hätää rahoista. Viisas äiti on kasvattanut poikaa toimimaan itsenäisesti. Kaupunkimatka on Jasonin elämänkoulu. Vaikka pankkitilin saldo on tyhjä, niin äiti lohduttaa poikaansa. Näytelmän nimi saa selityksensä ja katsoja taas kerran hervottoman naurun. Tunne heilahtaa hetkessä toiseen. Yössä vilkkuvat valot kertovat katsojalle lopun.

Äiti antoi tunnustuksen pojalleen: En pärjäisi ilman Jasonia. Mutta miten nämä jasonit pärjäävät kun äideistä aika jättää?

Syrjäytymisen ja yksinäisyyden teema saa katsojan mietteliääksi. Näytelmässä on kuitenkin toivon sanomaa: Lapset pitävät aikanaan huolta äideistä.

Markku Söderströmille erityiskiitokset mykistävän hyvästä jäähyväisroolista 39 vuoden palvelun jälkeen! Esitys käy sydämeen.

Ritva Kolehmainen

Ensi-ilta oli Kuopion kaupunginteatterin

Studiossa 29.10.2010

Ohjaus: Olli-Matti Oinonen

Henkilöt:

Jason, Markku Söderström

Äiti, Ritva Grönberg

Ilse, Sari Happonen

Mikki, Mikko Paananen

Vanessa, Sari Harju

Kapakanisäntä, Tapani Korhonen

Poika Niklas Kaskinen / Jaakko Myllyniemi   

                                                                                                                       Petra Tiihonen / Alias Studiot