Jäikö Soita minulle Billy -esitys näkemättä?

                             – Ei hätää, syksyllä on muutama esitys tarjolla

Maaliskuussa ensi-iltansa saanut Soita minulle Billy -näytelmänkatsominen jäi minulta ihan kevääseen. Oli vain tilanteita, etten teatteriin päässyt.

Olisin halunnut tavata ohjaaja Taava Hakalan, sillä muistan hänet Oriveden opiston ajoilta. (Olin karmean influenssan kourissa ensi-illan aikoihin.) Ehkäpä Hakala poikkeaa syksyllä Kuopioon.

Näytelmä perustuu pianisti Billy Tiptonin (1914–1989) elämään. Käsikirjoittaja Heini Junkkaala näyttää luoneen omanlaisensa henkilön esikuvana Billy eli Dorothy.

Jazz ei ollut Dorothyn juttu, vaikka hän sitä halusi soittaa. Vasta mieheksi pukeutuneena hän pärjäsi. Ensin Dorothy pukeutui mieheksi vain esiintyessään, mutta vähitellen miehen rooli jäi päälle.

Näennäisen pinnallisen huumorin ja räävittömien vitsien alle kätkeytyy paljon. On kyse naisen ja miehen roolista, saako olla oma itsensä?

Isälle Dorothyn miehen olemus on kova koettelemus.

Henna Haverisen muuntuminen Dorothysta Billyksi käy säpäkästi. Mutta ehtiikö sisin miehen rooliin mukaan?

Katsojan stereotyyppistä ajattelumallia esitys ravistelee. Onko pakko valita?

Näytelmän loppu palaa alkuun, ja ympyrä sulkeutuu. Näytelmä tarttuu tänäänkin ajankohtaiseen keskustelun aiheeseen; entä jos ihminen tuntee syntyneensä väärään ruumiiseen?

Puistokoulun näyttämöllä esitys toimii hyvin.

Näytelmä herätti vilkasta keskustelua ystävien kanssa jälkeenpäin.

Näytelmään palaan syksyllä!

Henna Haverinen, Billy / Dorothy. Kuva Antti Karppinen /Alias Studiot

Näytelmässä on paljon yhtymäkohtia ALBERT NOBBS -elokuvaan

Maaliskuussa Hopeatähdet-elokuvakerhossa katsottiin Albert Nobbs -elokuva.

Se kertoo tarinan 1800-luvun lopun Irlannista, missä köyhän naisen elämä on mahdotonta ilman

elättäjää. Vuosikaudet Albert Nobbs on selviytynyt pukeutumalla mieheksi voidakseen työskennellä hovimestarina Dublinin yläluokan hotellissa.

Mutta Albert havaitsee, että elämä voi tarjota mahdollisuuksia myös hänen kaltaisilleen.

Glenn Close pääroolissa naisena joka elää elämäänsä ympärivuorokautisen valheen varjostamana

jää unohtumattomasti mieleen. Ohj. Rodrigo García, Irlanti 2012.