10.1.2014 Aila Meriluoto 90 vuotta

Aila Meriluoto täyttää tänään  90 vuotta – ONNITTELEN!

Aila Marjatta Meriluoto-Paakkanen on suomalainen runoilija, kirjailija ja suomentaja. Hän syntyi Pieksämäellä 1924.  

Meriluoto julkaisi 22-vuotiaana esikoiskokoelmansa Lasimaalaus-kokoelman. Sen muistavat kaikki kirjallisuuden ystävät. Lasimaalauksesta tuli sodanjälkeisen runouden bestseller.

Meriluoto seuraa runouden kentän muutoksia valppaasti eikä tyydy toistamaan joskus taannoin menestyksen tuonutta kaavaa. Yli puolen vuosisadan läpäisevän runotuotannon lisäksi Aila Meriluoto on kirjoittanut runsaasti proosaa, romaaneja ja lastenkirjoja, kaikki runoilijan otteella. Kirjailijan tuotanto on valtava ja palkintoja on paljon.

Savonia-kirjallisuuspankinnon hän sai vuonna 2002 teoksellaan Mekko meni taululle (WSOY 2001). Palkintovuonna hän julkaisi kokoelman Kimeä metsä (WSOY 2002). Hän sai kokoelmallaan Yleisradion Tanssiva karhu -runopalkinnon 2002.  Raadin mukaan ”Meriluodon palkittu runokokoelma on ehjä näyttö elämänmittaisesta kehkeytymisestä. Meriluodon kirkkaissa ja maanläheisissä runoissa kuuluu nauru vanhenemiselle, rakastamiselle ja kumppanuudelle.”

Samana vuonna hänelle annettiin vielä Aleksis Kivi -palkinto.

Meriluodon viimeisimmistä kokoelmista minulle ovat mieluisimpia juuri Kimeä metsä ja Miehen muotoinen aukko.

Takakansi

Vereslihalla.
Kaikki satuttaa.
Kukat pistävät.
Lahden aallot viiltävät.
Tuulenhenkäys ruoska.

Eniten vihloo se mitä ei ole.
Askelten puuttuminen.
Kuulumaton ääni.
Sammunut hymy.

Muisto joka himmenee himmenemistään.

Meriluoto on tehnyt monia teoksia vielä palkittujen kirjojen jälkeenkin, muun muassa Tämä täyteys, tämä paino, WSOY 2011.

Kun etsii, löytää jotain muuta, kävi taas toteen. Löysin arvostelustani sitaatin kustantajan sivulta. Yllätyin, kun en ensin muistanut koko arvostelua, vähitellen se tuntui omalta.

Arvosteluotteita

”Runot ovat kuin lasimaalaus, herkkiä ja vahvoja yhtä aikaa… Meriluodon runoista löytyy yhä se topakka tyttö, joka pärjää ja pitää huolta itsestään ja komentaa: älä ruikuta. Löytyy myös eroottinen naiseudestaan nauttiva ihminen.”
Ritva Kolehmainen, Savon Sanomat