Hannu Taina hurmaa aikuisenkin lukijan

Unilelu on uskollinen kaveri

Hannu Taina:

Matti ja krokotiili,

23 sivua, Otava 2010 (kolmas painos).

Hannu Tainan kirjoihin voi aikuinen luottaa. Tarkistaakseen niitä ei tarvitse lukea, vaan en malta odottaa muutamaa päivää, jolloin näen lapsenlapsen. Luen kirjan yksikseni yhteistä lukuhetkeä odotellessa.

Matti ja krokotiili -kuvakirja julkaistiin 1992 ja 2010 siitä otettiin jo kolmas painos. Kirja oli Lastenkirjapöllö-palkintoehdokas 2010. Matti on seikkaillut aiemmin jo kolmessa kuvakirjassa.

”Matti kuuli ihan selvästi, kuinka krokotiili tuhisi innoissaan, ja sen silmät vilkuilivat ovelasti.”

Siis, onko Matilla ihan oikea krokotiili? Ei sentään, mutta lelu-krokotiilin voi aina kuvitella oikeaksi.

Ilta tuntuu lyhyeltä, kun on monia puuhia; iltapala, hampaitten pesu ja yöpuvun pukeminen. Isälle ja äidille täytyy käydä toivottamassa hyvää yötä monen kertaan.

Matilla ja krokotiililla on mieleiset lastenohjelmansa. Krokotiili lötköttää Matin jalkojen päällä, kun he katsovat televisiota. Viisaasti krokotiili sulkee television, kun aikuisten ohjelmat alkavat.

Matin mielikuvitus kasvattaa krokotiilista yhtä ison kuin hän itse on, tosin krokotiilin pyrstö on pitempi kuin Matin jalat.

Kellari on vähän pelottava paikka pimeällä, mutta krokotiili on turvallinen kaveri. Ei melkein ollenkaan pelota.

Kylässä käynti on harvinaista – se on tapaus. Pitää pukeutua hienosti.

Jotkut aikuiset ovat aina vihaisia vanhoista jo sovituista vahingoista. Ilkeille ihmisille krokotiili irvistelee, Mattia se harmittaa.

Kotona isä käskee laittamaan krokotiilin lattialla syönnin ajaksi. Matti pitäisi sen pöydällä.

Salamoita ja jyrinää urhea krokotiili pelkää, vaikka Matti rauhoittelee sitä: se on vain sähköilmiö.

Matti on maalannut krokotiilista hienon kuvan. Ollaan tarhaan lähtöpuuhissa, uudet tavarat laitetaan valmiiksi aamua varten.

Ja hienosti on maalannut myös Hannu Taina. Kirjan kuvitus pienine yksityiskohtineen on hurmaava. Kuvista riittää tutkimista pitkäksi aikaa ja niistä syntyy pieniä sisäkertomuksia.

Hyvää kieltä ja hellästi kerrottu tarina!